Villit vaalit
Katsoin eilen ensimmäisen kerran vaalikeskustelua, jossa puolueiden puheenjohtajat yrittivät parastaan. Aika sekavaa oli keskustelu, välillä kuin komedianäytelmää, kaikki huusivat yhdessä ja erikseen, eniten Jutta Urpilainen, mikä on hänen oma roolinsa. Ei Timo Soinikaan ollut parhaimmillaan, vaikka yritti olla jopa vitsikäs. Hän sortui jopa ylimielisyyteen taas kerran, tyyliin, että kyllähän minä tiedän. Päivi Räsänen ei näyttänyt kovinkaan kristilliseltä mustasssa nahkatakissaan ja supermeikissään. Jyrki Katainen oli kuin välkky koulupoika ja kieli on nopeampi kuin kenelläkään muulla, lienee se sitä sujuvaa savolaisuutta. Onneksi Mari Kiviniemi pysyy rauhallisena, se on hänen valttikorttinsa eikä ole mikään rooli, kuten Anja Snellman aamutv:ssä kuvaili. Mari on rauhallinen pohoojalainen luonnostaan. Paavo Arhinmäki oli yllättävän uskottava, vaikken hänen yrityspoliittisista kannanotoistaan voi tajuta mitään, eikä hän voi tietää miten tiukilla moni pikkuyrittäjä on. Stefan Wallius o...