Annin aatoksia

Joulun aika, se varsinainen, alkaa olla pikkuhiljaa takana, vaikka joulun tunnelma kestää meidän kodissamme varmaan Nuuttiin asti. Vietimme aivan erilaisen joulun kuin olisimme alunperin halunneet. Aina ei voi asioille mitään, kun niitä tapahtuu, nyt kaikille joka puolella palloamme. Emme voineet tavata lapsiamme, emmekä lastenlapsiamme, vaan vietimme nyt joulua 91-vuotiaan äitini kanssa. Olihan se aivan erilainen joulu, mutta silti ikimuistettava ja todella tunnelmallinen joulujuhla lumen keskellä. Omia lasten perheitä oli tietysti suunnattoman ikävä, mutta onneksi on olemassa nettiyhteydet, joiden kautta näimme hyvin joulun viettoa lastemme perheissä ja olihan se isomummistakin mukavaa tavata etänä kaikki perheemme jäsenet ja nähdä heidän jouluriemunsa. Loppujen lopuksi äitini oli ikionnellinen, kun voimme viettää yhdessä joulua ja emmehän olleet viettäneet sitä yhdessä vuosikausiin eikä koskaan tiedä, mitä tapahtuu taas vuoden aikana. Tämä kuvan tonttu on  kuin isäni seisoisi vanhas

Tänä armon vuonna 2020 joulun aika on kuin parantavaa terapiaa kauhean pandemian keskellä. Ajatukset ovat ainakin hetken aikaa muualla kuin kurjissa tai ikävissä asioissa. Korona koettelee meitä kaikkia, rajoittaa elämäämme ja masentaa. Liikkuminen tai ihmisten kanssakäyminen on raastavan vaikeaa. Mikään ei ole normaalia ja siksi kotona oleminen on nyt pakollista. Elämistä voi ei voi kuitenkaan lopettaa! Jotain on siis keksittävä ja jouluinen puuhastelu on nyt järkevää. Mökille ja metsään voi aina paeta tätä kamalaa tautia. Siksipä olen hurahtanut jouluun nyt hyvin ajoissa, jotta saisin ajatukseni muualle kuin kurjiin asioihin. Joulustelu on ainakin minulle parasta terapiaa kaiken tämän hirveän tilanteen keskellä. Onhan niitä joulun vihaajiakin, mutta sopiihan heitäkin maailmaan. Ajatukset lahjojen tekemisestä, pienen tai ison joulun suunnittelusta tekevät mielelle hyvää.  Askarteluissa tai valojen laittelussa mieli on muualla kuin kodin ulkopuolella olevassa pahassa. Joulukortit olen