Annin aatoksia

Jokainen joulu on erilainen, niin myös juhannus. Säät vaihtelevat ja elämän tapahtumat vaikuttavat. Tämä on jo toinen koronajuhannus! Tarvitsemme juhlapyhiä, vaikka monet eivät muista joulun tai juhannuksen alkuperäistä viettomerkitystä. Pysähdystä arjesta tarvitaan, niin työssäolevat kuin muutkin. Alunperin juhlapäivät olivat pakanallisia juhlia, mutta jossain vaiheessa kirkko alkoi taistella pakanallisuutta vastaan ja niinpä juhlapyhille tulivat kristilliset merkitykset. Tänä päivänä kristillisyys ei ole kovinkaan monen mielessä enää. Mutta ihminen tarvitsee ihmisiä ja seuraa, vaikka on korona-aika. Juhannuksesta on tullut hieman liikaakin humujuhla monelle ja hukkuineita tulee joka vuosi, kun ilma on lämmin, juoma virtaa ja järki katoaa. Jokainen haluaa veden äärelle ja siellähän se sitten veden ilkeä hiisi vaanii humaltuneita. Liikenteessä ajetaan myös juhlatunnelmissa ja vahinkoja sattuu.  Olimme ensimmäisen kerran näkemässä pahan liikennenonnettomuuden mökille mennessämme ja eihä

Kesä on puutarhurin parasta aikaa. Tämä kesä menee nyt kahden leikkaukseni takia lähinnä kukkia ja kasvien kasvua ihaillessa! Tarvitsen nyt aika paljon apua puutarhan hoitoon, kukkien ja kasvihuoneen kasvien kasteluun, kitkemiseen ja ruohon leikkaamiseen. Ison osan töistä tekee mies, mutta onneksi apua saa muualtakin. Pihallani on monia perinteisiä perennoja, jotka olen saanut äidiltäni. Mökillä on  taas mummin vanhoja perennoja ja paljon harvinaisia luonnonkukkia, kuten erilaisia kellokukkia, talvikkeja, jopa kissankäpälää useissa väreissä. Lisäksi käyn välillä äitini suuressa puutarhassa tekemässä aputöitä, mutta tänä vuonna sisarukseni saavat hoitaa työt, minä vaan ihailen upeita vanhan ajan maalaisperennoja. Keväällä ehdin sielläkin sentään jotain tekemään ennen onnettomuuksiani. Perennoja olen siis perinyt, kuten pionit, kullerot, vuorenkilvet, leimukukat, päivänliljat, idän suurunikot, jotka ovat nyt todella upeita. Idänunikko kestää vain viikon verran, mutta onhan se kaunis. Ole

Nyt on kyllä tullut tarpeeksi isoja ja pieniäkin ilkeitä kiviä elämäni rattaisiini oikein olan takaa! Kuka niitä heittelee? Ei kahta kolmannetta eli nyt pelkään, mitä minulle seuraavaksi tapahtuu. Toivottavasti ei ainakaan virtsakivet, jotka tulivat eräälle ystävälleni ulkomailla ja nekään ei kivat ole. Vai jäänkö kivikasan tai lohkareen alle? Vai heittääkö joku minua kivellä?! - Ensin kompastuin siis puutarhassani pyöreisiin suuriin koristekiviin pensaan oksia katkoessani  ja jouduin leikkaukseen ja nyt sitten vatsastani kaivettiin sairaalassa kiireellä pois pieniä hyvin vihaisia pikkukiviä, jotka aiheuttivat minulle sappikoliikin mökillä rentoutuessani. Minulla oli yksi sappikohtaus joskus kauan sitten ja sain ruokavaliolla sen pidettyä kurissa. Molemmilta vanhemmiltani poistettiin aikoinaan kivet, toisella taisi vielä sappirakko puhjeta, joten tämähän oli hieman odotettavissa. Kaikki tämä koettelemus reilun viikon sisällä eli elämäni ensimmäiset leikkaukset! Mökillä lähdin lenkille

Olen istunut koko kesäkuun alun omenapuun alla. Harmitellut ja miettinyt, mutta yrittänyt edes vähän nauttia kesästä. Minulle sattui puutarhassa aika paha tapaturma, joka vei työkyvyn pois koko kesäksi. Väsyneenä ei siis kannata tehdä töitä illan suussa, kuten keikkua pyöreiden puutarhakivien päällä yhdellä jalalla oksia katkomassa. - Mokomat pyöreät kivet, joita olen jo ennenkin kironnut pihallamme. Löin vielä päänikin kovaan ikkunalautaan pahasti, joten olisinhan voinut kuollakin siinä rytäkässä. Olin siis tosi tyhmä ja ajattelematon touhutessani - niin tyhmä taas kerran. Jouduin ensi kerran elämässäni pitkään leikkaukseen. Olipas se aikamoinen kokemus! Koneisto toimii sairaalassamme loistavasti ja tuli tunne, että kaikki yrittävät kyllä siellä parhaansa. Voi, kun pääsisin ajassa taaksepäin, niin tekisin kaiken toisin. Monessa asiassa, jälkiviisaus ei tunnu auttavan yhtään. Mutta kyllä nyt harmittaa ja itkettää. Mieli on maassa ja olo on niin niin turta. Välillä väsyttää ja suututtaa