Kiviä elämäni rattaissa

Nyt on kyllä tullut tarpeeksi isoja ja pieniäkin ilkeitä kiviä elämäni rattaisiini oikein olan takaa! Kuka niitä heittelee? Ei kahta kolmannetta eli nyt pelkään, mitä minulle seuraavaksi tapahtuu. Toivottavasti ei ainakaan virtsakivet, jotka tulivat eräälle ystävälleni ulkomailla ja nekään ei kivat ole. Vai jäänkö kivikasan tai lohkareen alle? Vai heittääkö joku minua kivellä?! - Ensin kompastuin siis puutarhassani pyöreisiin suuriin koristekiviin pensaan oksia katkoessani  ja jouduin leikkaukseen ja nyt sitten vatsastani kaivettiin sairaalassa kiireellä pois pieniä hyvin vihaisia pikkukiviä, jotka aiheuttivat minulle sappikoliikin mökillä rentoutuessani. Minulla oli yksi sappikohtaus joskus kauan sitten ja sain ruokavaliolla sen pidettyä kurissa. Molemmilta vanhemmiltani poistettiin aikoinaan kivet, toisella taisi vielä sappirakko puhjeta, joten tämähän oli hieman odotettavissa. Kaikki tämä koettelemus reilun viikon sisällä eli elämäni ensimmäiset leikkaukset!

Mökillä lähdin lenkille ruuan jälkeen nautiskelemaan kesäisestä luonnosta, kukista, lintujen laulusta ja ihanasta säästä pitkästä aikaa leikkauksen jälkeen. Aukealle pellolle päästyäni käännyin takaisin, koska oli tosi kuuma sää ja palasin juomaan nesteitä. Luulin, että sain auringonpistoksen tai lämpöhalvauksen, kun olo kävi huonoksi. Menin ulos ja aloin oksentaa. Sitten alkoivat tosi kovat ylävatsakivut. Tietysti luulin, kun kovaa kipua alkoi tulla, että nyt on sitten varmaan sydänkohtaus. Mieheni tilasi tietysti heti ambulanssin, kun oloni oli tuskainen. Onneksi mökillemme on nyt selkeät viitat ja osoitteet kaiken varalta, ja hyvä että on ambulanssia varten.  Sen jälkeen, kun ruoto tarttui kurkkuuni, viitat laitettiin. Ensihoitajat tulivat kohtuullisen nopeasti ja otettiin sydänfilmit, annettiin kipulääkitykset ja olo hieman helpottui. Minut vietiin kuitenkin sairaalaan ja siellä seurantaan. Sitten kuvattiin ja todettiin, että sappi oireilee. Ultrassa näkyi kymmenen pikkukiveä. Kipulääkkeiden avulla selvisin seuraavaan päivään ja sitten illalla minut leikattiin tähystämällä, nyt nukutuksessa. Kun heräsin, en tiennyt onko aamu vai ilta. Koko parin tunnin operaatiosta en tiennyt mitään. Kipujakaan ei ole ollut onneksi, mutta todella heikko olo vain. Kohtaus saattoi aktivoitua voimakkaista lääkkeistä, joita sain edellisessä leikkauksessa? Kyllä minulta muutaman kerran kysyttiin, mitä on rouvalle tapahtunut, kun tulen raaja paketissa sairaalaan ja leikkauspöydälle. Kai se on sitten niin, että tekevälle sattuu. 

Olihan se taas kokemus koko sairaalaseikkailu.  Kun kuunteli vierustovereiden elämän- ja sairauskertomuksia, tajusin, että pientähän tämä minun kohkailuni on täällä maailman kaikkeudessa. Olin jollakin päivystysosastolla, en tiedä yhtään missä vieressäni oli minua nuorempi potilas, jonka sairauskertomus oli todella aika hurja.  Hän läksi iloisena kotiin nauttimaan kuulema kesästä perheensä kanssa. Sappikivileikkauksen jälkeen pääsin heräämöön ja sieltä osastolle. Hämmästyin, kun pääsin tai jouduin huoneeseen, missä kaikki muut olivat miehiä. Siinäpä sitten tosi suulas kaveri hauskutti muita savolaisjutuillaan Kuikka Koposesta lähtien ja toinen oli hiljaisempi, kolmas nuorehko. Mukavaahan maalaismiesten huoneessa olikin, kun jutun aiheet olivat politiikka, turvetuotanto, metsätalous, armeija, urheilu, jalkapallo erityisesti, kalastus ja ruuanlaitto. Sain hyviä kalaruokareseptejä ja jaoin niitä itsekin. Maalaismiesten mielipiteet voi arvata, kun heillä on metsää ja maata, mitä mieltä he ovat vihreiden politiikasta. Olin kyllä aika samoilla linjoilla. Kukaan ei tykkää, kun turvetuotanto vie maalta tuhansia työpaikkoja ja jos metsää ei saa hakata, sitä puuta pitää tuoda Venäjältä, samoin turvetta - Intimiteettisuojaahan ei ole, kaikki kuulevat lääkärin kierrolla kaiken toisistaan, mutta eipä se haittaa, onpahan juttuseuraa ja tarinoita kotiviemisiksi.

Nytpä sitten toipuilen pikkuhiljaa ja yritän uskoa parempaan huomiseen ja nauttia kesästä. Jospa en jää kivikasan alle ja selviän tästäkin koettelemuksesta. Kyllä elämä on aikamoista taistelua ja taiteilua, sanoi vanhä äitini, joka myös makaa taas sairaalassa pikkuvaivojensa takia. Välillä elämä on yhtä kivireen vetoa ja vielä ylämäkeen!

Tässä Ruoto kurkussa-juttuni, jota on luettu jo n. 6000 kertaa! Annin aatoksia (anniaatos.blogspot.com)