Annin aatoksia

Olen tänä vuonna maalannut tai piirtänyt itse lähes puolet joulukorteistamme, joita lähetämme uskollisesti niille, jotka lähettävät niitä meille, mutta myös monille, jotka eivät muista meitä kortilla. Olen säilyttänyt kaikki saamamme joulukortit ja kyllä tuli tippa silmään monta kertaa, kun niitä kävin läpi. Monet ihanista tädeistä ja sedistä ovat jo kuolleet. Monet puolisot ovat menehtyneet. Jotkut serkutkin ovat menneet muille maille. Omat vanhemmat, veljeni, mummini, ukkini,  kummitäti, kummieno, hyvin rakkaat tädit ja sedät. Oli kortteja naapureilta, jotka ovat kadonneet jonnekin tai muuttaneet ja yhteydenpito ei enää toimi. Monet olivat tehneet ihania kortteja itse. Monissa korteissa oli suloisia lapsia ja lemmikkejä. Itseotetut valokuvakortit kertovat paljon lähettäjistä.  Eniten harmittavat ne itselle tärkeät ihmiset, jotka eivät enää lähetä kortteja. Niitä on suvussa ja ystävissäkin, kun halutaan haudata ystävyys tai sukulaisuus kokonaan unohduksiin. Joulu on kuitenkin...