Annin aatoksia

Kummitätini luonnos, kun olin 7 vuotias. Tänään olen syntynyt, aika monta vuotta sitten. Aamulla aikaisin noin klo 4. Synnyin vanhan kotitalomme salissa maalla. Kätilö Lea tuli meille kotiin. Synnytykseni ei ollut äidin kertoman mukaan helppo, vaan vähän vaikea, pitkä  ja kivulias. Veljeni oli myös syntynyt kotisalissa ennen aikojaan pari vuotta minua ennen juhannuksena. Sitten kotipellon laitaan tuli synnytyslaitos, joten äiti pääsi kävellen pyöräyttämään loput kolme sisarustani. Ja ne olivatkin sitten helppoja synnytyksiä, vaikka lapset olivat yli neljä-kiloisia. Muistan, kun me lapset haimme pikkuveljet hevosella isän kanssa viljakärrillä, jossa oli mukavaa istuskella äidinkin uuden vauvan kanssa. Yhden veljen synnykseen äiti meni lammasturkki päällä perunapellon yli, kun oli loppusyksy. Olin aivan haltioissani pikkuveljistä ja kylläpä heitä sainkin sitten aika paljon hoitaa.   Minulla oli musta kihara pitkä tukka jo syntyessä ja pitkät sormet sekä pitkät kynnet. Isäni...

Jenny Jännäri kirjoitti jännästi Optiossa siitä, kuinka johdan itseäni. Ensimmäiseksi, fokusoi  elämäsi. Siis suunnittele niin paljon kuin mahdollista. Hyvä ajatus, mutta aika harva meistä elää vain tätä päivää ja tässä hetkessä. Tässä iässä tai miksei nuorempanakin voisi tehdä hyvän 5-vuotissunnitelman. Mutta kun kaikki ei mene koskaan suunnitelmien mukaan.  Tulee yllätyksiä tai mutkia matkaan. Nuorempana en voinut ajatellakaan olevani töissä vielä tässä iässä. Suunnitelmia voi tehdä puoleksi vuodeksi eteenpäin, vaikkapa lomasuunnitelmia. Loppujen lopuksi lähes kaikki asiat ovat elämässä menneet toisin kuin nuorena ajatteli. Vain osa haaveista tuli todeksi, mutta hyvä niin. Moni asia on heittänyt totaalisesti häränpyllyä. Ehkä on hyvä, ettei tiedä nuorena, mitä elämässä tulee vastaan. Pettymyksiä ja hyvin kipeitä asioita, surua ja huolia. Jos johonkin olen pettynyt elämässäni, niin ihmisiin. Todellisuus on saattanut olla aika karua. Mutta se elementti pitää eliminoida j...