Annin aatoksia

    Rakas vanha äitini, joka on pian 90 vuotta, on ajatuksissani joka päivä. Huolta on koko ajan siitä, miten hän pärjää, kun hän haluaa vain sinnitellä kotonaan. Koti on tietysti se rakkain paikka jokaiselle, varsinkin vanhuksilla. Ja kaunis kotihan hänellä onkin. Tutut esineet ja maisemat ympärillä. Mutta nyt terveys on alkanut reistailla aika paljon. On ollut tulehduksia ja sairauksia. Loppuvuodesta hän oli terveyskeskuksessa tai sairaalassa viisi kertaa. Joulun ajankin poissa kotoa ensimmäistä kertaa. Luulin jo ettei hän enää selviä, kun tuli pienen operaation jälkeen vielä keuhkokuume. Mutta nyt hän on taas kotona  ja näyttää, että alkaa toipua viimein. Voimia ei ole kuitenkaan paljon, kun hän tarvitsee apua moneen toimeen. Liikkuminen on hidasta rollaattorin avulla. Hoitajat käyvät kolmesti päivässä ja me lapset, sen minkä ehdimme auttamassa ja asioita hoitamassa. Ulkoilemaan hän ei ole päässyt pitkään aikaan. Mutta maisemat oman kodin ikkunoista ovat tärkeät...

Syntymäkotiani uhkaa purkaminen ja olen aivan murheen murtama. Se on maaseudulla maalaismiljöössä ja talo on harvinaisuus, kun iso osa on siitä yli 200 vuotta vanhaa. Eli hirsinen kehikko.  Niitä rakennuksia ei ole kuulemma enää paljon maaseudulla. Rakennus on jo kulttuurihistoriallisesti arvokas, samoin maaseudunrakennusperinnekohteena. Se sopii hyvin maaseutumaisemaan. Sen alkuperäiset hirret ovat kruununvoudin savustusmajasta kauempaa ja siirretty siihen asuinrakennusta varten. Talossa on asunut sukumme viiden sukupolven aikana paljon ihmisiä, jopa paikkakunnan merkkihenkilöitäkin. Talossa on hienot perinneovet, kauniit uunit  ja komeat lattialankut.  Vanhojen rakennusten säilyttäminen on arvokasta työtä ja kulttuuriperinteen säilyttämistä, jota museovirastokin usein tukee ansioituneesti vaikkapa korjauskustannuksissa. Minulle talo on todella tärkeä, koska elin siellä perheeni kanssa 16-vuotiaaksi, kunnes tilan uusi päärakennus rakennettiin. Lapsuuden parh...

Katsoin eilen Areenan Fem-kanavalta ihastuttavan ohjelman tukholmalaisesta 103-vuotiaasta bloggarista Dagnysta, joka kirjoittaa tietokoneella blogia itse ja opettaa nuorempiaan tietokoneen käytössä.  Aivan ihana ja sydämellinen persoona. Oppi elämään täysillä vasta vanhana! Tässä tädin blogi: 103V   Dagny Carlsson - 103 v. Elää voi täyttä elämää vielä yli 100-vuotiaanakin, jos vain on terve. Dagnyn pitkän iän salaisuus on kuulemma hyvissä geeneissä, tanssissa ja uteliaisuudessa.  - Joten tässä voi olla itsellänikin monia vuosia aikaa kirjoittaa blogia! Ainakin sitten, jos jään eläkkeelle joskus.