Äitinä olon ihanuus?!
Olen huomannut mitä äitiys on. Se on jatkuvaa ja lopuntonta huolten kantamista koko maailman asioista. Aina on joku huoli, miten lapset pärjäävät, miten sukulaiset jaksavat, miten koko maapallon käy tai miten Euroopan käy, varsinkin nyt kun pitää kai heti pistää rahansa toiselle laidalle maanosaa. Jopa yöllä, jos joskus herään, tulevat kaikenmaailman huolet ja surut sun murheet mieleen. Mitä taas tuli tehtyä tai sanottua, miksei asiat menneet niinkuin ajattelin. Äitiys on tottatosiaan raskasta välillä. Lapset eivät aivan täysin täyttänetkään niitä suuria taivaita hipovia toiveita ja unelmia, joita heille suunnittelin elämässä valmiiksi. Miksi, miksipä - miksi!? Äitinä olo ei ole helppoa. Olen täysin epäonnistunut keskinkertainen äitiriepulainen, vaikka niin kovasti yritin ja yritin. Siltä se vaan välillä tuntuu. Pinna paloi liian herkästi, itketti niin typerästä syystä ja kielenkannat eivät aina pysyneet eivätkä vieläkään pysy aisoissa. Niin ja huolehdin kuulema kaikesta aiva...