Annin aatoksia

Tämä talvi on ollut aika lauha. Ei ole ollut kuin jonain yönä - 20C tai hieman yli. Luonto on kuoruttunut valkoiseen lumiharsoon kaikkialla. Nytkin on vain -11 C ja kun ei ole tuullut, ulkoilu on ihanaa! Olen viiletellyt potkurilla lähes joka päivä Kallavedellä jääteitä pitkin vauhdin hurmassa. Aurinko on ollut vielä enimmäkseen pilvien takana, joten valokuvista on tullut sinertäviä tai harmaita. Mutta kyllä on kaunista! Sielu lepää näissä oman maan maisemissa ja ulkoilu on suurta iloa. Latuja ei vaan vielä ole, mutta hiihtäjät näyttävät menevän omia latujaan luistelutyylillä. Luvassa on runsaasti lunta, joten eiköhän kohta latukoneet surise. Nyt on 16 cm lunta. Kohta se kevätaurinkokin alkaa paistaa. Lisää talven luonnon kauneutta:

Tänään olin jäällä potkukelkalla huitelemassa yli 5 km:n matkan jäätietä pitkin Kallavedellä. Jää onkin todella loistavassa kunnossa ja kun siellä on kohtuullisen vähän lunta, voi mennä kävellen, kelkalla ja suksillakin ilman latuja. Mutta itse tykkään eniten kelkkailla. Ketään muuta ei näkynyt jäällä. Nyt oli vaan aika hurja tuuli. Luulin, ettei - 7 C ole yhtään kylmä, mutta kun pääsin selälle ja takaisin tullessa vielä taistelin vastatuuleen, alkoi tuntua, että tämähän on kuin Alaskassa! Tai Siperiassa!? Tosiasiassa täällä on nyt kylmempää kuin Alaskassa. Siellä lämpötilat ovat olleet aika maltilliset. Alaskassa on vain lunta lähes puoli metriä! Ihanaa oli ulkoilla ja mennä vauhdilla pitkin järven selkää, mutta olipas ihanaa tulla sisälle ja laittaa tuli uuniin ja glögimuki eteensä. Onhan meillä aika kylmää. Uunissa teen muuten talven aikana tosi paljon ruokaa, aina kun lämmitän sitä. Eli lähes 2-3 päivän välein.  Itselläni on tuttava, joka asuu Alaskassa. Kyllä hänen lähettämäns...

Tulihan se kunnon ihana talvi viimeinkin! Pakkasta oli aamulla - 25C! Täytyy sanoa, että rakastan pakkasta, kun järvet jäätyvät ja pääsen taas jäätielle huitelemaan potkurilla ja laduille hiihtämään lempireittejäni. Kävin tänään testaamassa Kallaveden jäät. Hieno jäätie vie läheiseen saareen ja autotkin ajavat jo siinä. Ainut haitta pakkasissa on tietysti, kun lämmityskulut vähän nousevat ja puuta saa pistää uuniin useammin. Mutta sekin uunin lämmitys on oikeastaan mukavaa puuhaa. Uunissa voi laittaa samalla uuniruokia ja muita herkkuja, tänään mustikkapiirakkaa. - Toistahan se on nyt Lapissa. Siellä on aivan liian kylmää! -30-45. Se ei ole enää yhtään mukavaa. Eläimetkin kärsivät. Osa kuolee kylmyyteen. Linnut ainakin ovat kovilla. Koiraparat eivät uskalla kuin pikaisesti ulos. - Muistan kun maalla aikoinaan meidän koirat olivat ulkona lähes aina, mutta sitten kovilla pakkasilla tuvassa uunin vieressä koirantaljan päällä. Kävivät vain nopeasti ulkona. Ei koiria silloin lenkitetty, var...

                    Kun joulu on, tulevat kaikki ihanat joulumuistot mieleen. Tänä jouluna muistelimme niitä siskoni kanssa. Jostain syystä hän muistaa aivan eri asioita kuin minä! Ja sehän se onkin mielenkiintoista. Hän on hieman nuorempi kuin minä ja siksi muistikuvat ovat erilaisia. Hän ei taas muista niitä asioita useinkaan, jotka ovat minulla hyvässä muistissa. Eli muistojen säilytyskansiomme ovat aika erilaiset. Nyt muistelimme joulupukkeja. Hauskin oli kyllä kummitätimme, joka osasi muuttaa äänensä möreäksi esittäessään pukkia. Ja hän oli myös tosi hauska, kuin teatterista olisi tullut. Nauroimme koko perhe makeasti jouluaattona hänen ollessa joulupukkina. Muutenkin hän olisi sopinut tosi hyvin teatterikouluun, vaikka hänestä tulikin kuvataiteilija.                                      Hauska pukki oli myös naapurimme Otto. Mutta jossain...

Onhan nyt pimeää ja aika tylsää, kun valoa ei paljoa näy, mutta tämäkin aika menee nopeasti joulua ja kevättä odotellessa. Voisihan sitä lähteä etelään pakoon, mutta kun palaa takaisin, sama sää on vastassa. Joten parempi vain odotella lunta, joulua ja talvea. Jos aurinko pilkistää, lähden heti ulos lenkille. Pienikin lenkki piristää. Aivan turhaa on valittaa, että onpas harmaata ja niin ikävää. Sitä ruikutustahan saa kuulla joka puolella. Eihän se auta yhtään, mutta ehkä helpottaa. Parempi siis nauttia sisäpuuhista ja niitähän jokaisella riittää, jos luovuutta vain löytyy. Ja aina on valoa tulossa mustankin tunnelin päässä.  Tottahan se on, että elämä on tosi tylsää ja ikävää tähän aikaan vuodesta. Murheet tuntuvat paljon suuremmilta, kun valoa ei juuri näy. Mutta ei voi mitään, Suomeen ollaan synnytty. Kestettävä on kaikki säät ja pienet tai suuret murheet, sisulla. Eteenpäin on mentävä, sanon minä mummo kohta toivottavasti  lumessa. Se on sitten eri asia, jos masennus vie k...