Suomen kieli ja miksi sitä ei puhuta enää kunnolla


HS:ssa oli juttu siitä, miten vaikea ulkosuomalaisen, joka opettelee suomea, on aina ymmärtää kieltämme. Jos seitsemän on seiska jne. En ole mikään kielipoliisi, mutta kun aivan tahtomattaan tulee usein ihmeteltyä puhuttua kieltämme. Tottahan kieli muuttuu, mutta tuo englannin kielen sotkeutuminen suomen sekaan on jo aika paljoa. Suomenkieltä pitäisi puhua ainakin työpaikoilla ja useimmiten tv:ssä puhtaasti. Kieleemme on pesiytynyt outoja ilmaisuja kuten sairaan mukava yms ja mieletön, jotka ovat aika outoja ilmaisuja ulkomaalaisille, jotka opettelevat suomen kieltä. Aika köyhiä ilmaisuja sairas ja mieletön. Pitäisikö keksiä ihan uusia sanoja, kuten Lönnrot teki. 

Kun katsoo vaikkapa jotain tv-ohjelmaa, kaikki on nyt sairaan hienoa tai ihan mieletöntä! Jotkut sanat jopa sattuvat korvaan, kun niitä kuulee koko ajan, ja kuten se v-sana. Eikö kouluissa opeteta enää hyvää suomenkieltä? Itse en käytä noita outoja sanoja, olen sen verran vanhempi. Silloin nuoruudessani puhuttiin puhdasta äidinkieltä. Kielenhän me  opimme kotona ja koulussa, tietysti kaverit vaikuttivat sanoihin, joita käytimme. Ukkimme, joka asui perheemme kanssa oli kyllä kaksikielinen, koska hänen äitinsä ja mumminsa puhui heille ruotsia ja isä suomea. Meidän ukin kieli olikin suomen ja ruotsin sekakieltä, joten koulukaverit usein kysyivät, miksi ukkimme puhuu niin erikoisesti. Siitä huolimatta opimme puhumaan selvää suomea ja mielestäni aika hyvin. 

No, onhan se selvää, että kieli muuttuu.  Siitä ei pääse mihinkään. Tuskinpa ukkini ymmärtäisi minunkaan puhetta, jos minä ei aina ymmärtänyt mitä ukkini puhui. Puhekieleen on aina tullut sanoja meillä milloin idästä, milloin lännestä. Nyt tuntuu tuo englannin kielen ylivoima aika hurjalta. 

..

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ajatuksia suosikkirunoilijaltani Kahil Gibranilta

Kuva
Kahil Gibran "Ymmärtävä ystävä on sinulle enemmän sukua kuin omat veljesi, sillä jopa omat sukulaisesi eivät ehkä tiedä sinun todellista arvoasi." Näin on valitettavasti hyvin usein. Suku on suku ja sisarukset eivät ole ystäviä, vaan sisaruksia. Monta hyvää sisarussuhdetta on mennyt rikki todella pienistä asioista, eniten perintöasioista. Välejä voivat hiertää kateus, katkeruus ja mielipide-erot. Pitäisi hyväksyä erilaiset ihmiset. Ystäväni, sinä olet hyvä ja varovainen ja viisas; ei, sinä olet täydellinen -ja minä, myös, puhun sinun seurassasi viisaasti ja varovasti. Ja kuitenkin olen hullu." Kaikki me ihmiset olemme hulluja omalla tavallamme. Kuka on se normaali? Kuka on viisas? Hyvä? Varovainen ja viisas? "Surullinen sielu rauhoittuu, kun se löytää kaltaisensa. Ne yhtyvät liikuttuneina kuin muukalainen tavatessaan toisen muukalaisen vieraassa maassa. Sydämet, joita suru yhdistää, eivät eroa onnen hurmassa." Sielujen sympatia, se löytyy jos...
Lue lisää

Aina on ikävä jotakin tai jonnekin

Kuva
Mitä enemmän ikää tulee, niin aina on ikävä jotakin tai sitten jonnekin.  Ikävä on lapsuutta, nuoruutta ja sitä huoletonta aikaa. On ikävä omaa isää ja äitiä, vanhinta veljeä, sisaruksia, sisarusten lapsia, serkkuja, mummia, ukkia, omaa kummia, kummilapsia, kummilasten lapsia, työkavereita, opiskelukavereita, ystäviä, entisisä naapureita ja monia sukulaisia, monia läheisiä ihmisiä joita ei ole enää. Aivan kuin monet olisivat kadonneet mustaan aukkoon!  Hauskoja ihania sukumme tätejä ja setiä on ikävä, jotka olivat usein meillä kotona maalla. Suvun yhteys oli silloin tiivistä, helppoa ja huoletonta sekä jokapäiväistä.  Voinko muistaa todellakin niin väärin? Mutta lapsena vaistoaa monet asiat herkästi, näkee ja kuulee tarkkaan.  Tämä nyt niin vaikea historian aikamme on varmaan se, joka tekee ikävästä vielä suurempaa. On ikävä omia lapsia ja lastenlapsia. Ikävä on myös paljon kaipausta ja surua. Ikävä on huoletonta aikaa! Nyt on ikävä hyviä hiihtokelejä, kevättä ja kes...
Lue lisää

Kalanruoto kurkussa ambulanssilla sairaalaan!

Jopas taas sattui kesän juttu eli syödessä sattuu! Olimme mökillä uurastaneet koko iltapäivän maalausurakkaa ja tein illaksi kalakeiton hauesta. Se on herkkuamme, kun sekaan laittaa runsaasti perunoita, voita ja sipulia. Puhdistin kalapalan ruodoista mielestäni tarpeeksi huolella ja aloitin syömisen, mutta viimeistä lusikallista syödessäni tunsin kovan piston kurkussani. Juoksin ulos kakistelemaan ja yritin oksentaa ja yskiä ruotoa pois. Ruoto tuntui sormessani syvällä kuitenkin kurkun yläpäässä, mutten saanut sitä pois, kun se oli iskeytynyt tiukasti kurkkuun. Mieheni oli nopea ja tilasi heti ambulanssin viereiseltä kylältä, kun näki surkean läähätykseni ja kakisteluni. Pojat tulivat kohtuullisen nopeasti ambulanssilla mökille. Mutta koska emme saaneet keväällä nimettyä heti tietämme, tien löytäminen vei oman aikansa ambulanssilla ja mieheni meni vastaan autollaan. Kylläpä aika tuntui pitkältä siinä yökötellessä. Jokainen minuutti oli tuskaa. Pistos oli aika kova, en uskaltanut n...
Lue lisää