Ajatuksia suosikkirunoilijaltani Kahil Gibranilta

Kahil Gibran

"Ymmärtävä ystävä on sinulle enemmän sukua kuin omat veljesi, sillä jopa omat sukulaisesi eivät ehkä tiedä sinun todellista arvoasi."

Näin on valitettavasti hyvin usein. Suku on suku ja sisarukset eivät ole ystäviä, vaan sisaruksia. Monta hyvää sisarussuhdetta on mennyt rikki todella pienistä asioista, eniten perintöasioista. Välejä voivat hiertää kateus, katkeruus ja mielipide-erot. Pitäisi hyväksyä erilaiset ihmiset.

Ystäväni, sinä olet hyvä ja varovainen ja viisas; ei, sinä olet täydellinen -ja minä, myös, puhun sinun seurassasi viisaasti ja varovasti. Ja kuitenkin olen hullu."

Kaikki me ihmiset olemme hulluja omalla tavallamme. Kuka on se normaali? Kuka on viisas?
Hyvä? Varovainen ja viisas?

"Surullinen sielu rauhoittuu, kun se löytää kaltaisensa. Ne yhtyvät liikuttuneina kuin muukalainen tavatessaan toisen muukalaisen vieraassa maassa. Sydämet, joita suru yhdistää, eivät eroa onnen hurmassa."

Sielujen sympatia, se löytyy joskus yllättäen sieltä, mistä ei osaa odottaa. Suru yhdistää ihmisiä.

Sillä rakkaus on ainoa omaisuuteni, eikä kukaan voi sitä minulta riistää."

Rakkaus on elämän aarteita. Rakkaus puolisoon, läheisiin, elämään, luontoon, taiteeseen.....rakkauden kohteita on maailma täynnä!


"Suru yhdisti sielumme niin, että kumpikin näki toisen kasvoista mitä sydän tunsi ja kuuli salatun äänen."

Suru tulee jokaisen kohdalle, mutta surun muodot ovat niin monet ja niin erilaiset. Kunpa näkisimme ja kuulisimme toista paremmin.

Jokaisen talven sydämessä on väräjävä kevät, ja jokaisen yön hunnun takana on hymyilevä aamunkoitto."

Onneksi tulee kevät, onneksi tulee uusi aamu, onneksi tulee uusi elämä. Onko väräjävä kevät se, joka tulee keikkuen?

"Jonakin päivänä olen puu, ja tuuli laulaa oksissani ja aurinko tanssii lehdilläni, ja olen vahva ja kaunis kaikkina vuodenaikoina."

Voi kun tuntisin itseni joskus edes vähän kauniimmaksi, vähän vahvemmaksi, mutta se on vain toive. Elämä kun etenee, monet toiveet valuvat hiekkaan.

"Ihmisten joukossa tahtoisin mieluummin olla se, jolla on unelmia ja halu täyttää ne, kuin suurin ihminen ilman unelmia ja toiveita."

Unelmia pitää olla aina, muuten ei pieni ihminen jaksa taapertaa eteenpäin.

Älä kutsu ketään teidän joukossanne tyhmäksi, sillä me totisesti emme ole viisaita emmekä tyhmiä. Olemme vihreitä lehtiä elämän puussa ja elämä itse on suurempi kaikkea viisautta ja varmasti kaiken tyhmyyden yläpuolella."

Olenko minä enää vihreäkään lehti elämän puussa?

"Jokainen siemen on kaipausta."

Keväällä herää taas toivo ja kaipaus.

"Sydän ymmärtää, mitä kieli ei koskaan ilmaise ja mitä korvat eivät voi kuulla."

Kuunnella sydämensä ääntä ja kun muutkin sen kuulisivat! Mutta kaikilla ei ole korvia kuulla, eikä silmiä nähdä.

Salaisimmat kyyneleemme eivät koskaan etsi silmiä."

Kyyneleet, joita itkemme sydämissämme salaa, ovat ne kaikista katkerimmat.

"Todella hyvä on se, joka ei karta niitä, joita pidetään pahoina."

Pahat ihmiset kaipaavat vain rakkautta, jonka ovat joskus kadottaneet.

"Rakkaus on kuin lintu, joka toivoo tulevansa vangituksi, muttei haavoitetuksi."

Rakkaus on usein kuin haavoitettu ja vangittu lintu.

"Tuuli voi puhaltaa ja tyyntyä, meri voi aaltoilla ja asettua, mutta elämän sydän on rauhallinen ja hiljainen maailma, ja tähti, joka siinä loistaa on ikuisesti kiinteä."

Tuuli, meri ja lopuksi hiljainen maailma, jossa loistaa yksinäinen tähti. Se on koko elämä.


"Ja minä sanon teille, että elämä on tosiaan pimeyttä, ellei ole kutsumusta. Ja kutsumus on sokea, Ellei ole tietoa. Ja kaikki tieto on turhaa, ellei ole rakkautta. Ja kun te teette työtä rakkaudella, Sidotte itsenne sekä omaan itseenne että toisiin ihmisiin ja Jumalaan."

Rakkaus on kaikista tärkeintä elämässä, sanoi vanha viisas äitini.


"Kun olin tietämätön rakkaudesta minulla oli tapana laulaa siitä lauluja. Mutta kun opin tuntemaan rakkauden, sanat suussani olivat vain pelkkä hengähdys ja ääni rinnassani muuttui syväksi hiljaisuudeksi."

Rakkaus, siitä riittää lauluja ja runoja ja kirjoja. Rakkauden monet muodot?

"Katsokaa puroa ja kuunnelkaa sen laulua. Ikuisesti se etsii merta, ja vaikka se ikuisesti etsii, se ei väsy laulamaan salaperäistä ja heleää lauluaan vuorokaudet umpeensa."

Keväällä purot laulavat kovemmin kuin koskaan, eivätkä väsy etsimään.


"Pimeys voi kätkeä katseelta puut ja kukat, mutta se ei voi piilottaa rakkautta sielulta."

Pimeys voi kätkeä kaiken, rakkaudenkin.

"Muistaminen on eräänlaista kohtaamista. Unohtaminen on eräänlaista vapautta."

Muistot ovat tärkeitä, lempeitä, joskus kipeitäkin. Unohtaminen on joskus selviämistä.

"Rakastakaa toinen toistanne, mutta älkää tehkö rakkautta kahleeksi. Antakaa sen mieluummin olla liikkuvana merenä sielujenne rantojen välillä. Täyttäkää toistenne pikarit, mutta älkää juoko samasta pikarista. Antakaa toisillenne omasta leivästänne, mutta älkää syökö samasta leivästä. Laulakaa ja tanssikaa ja olkaa iloisia yhdessä, mutta antaa toinen toisenne olla yksinään. Samoin kuin luutun kielet ovat erillisiä vaikkakin sama sävel saa ne värisemään."   Sielujemme rannat kohtaavat, vaikka antaisimme toisillemme omat rakkauden pikarit.