Annin aatoksia

On siis kevät...kuljen Hakaniemen rantaa. Se  laulu soi usein päässäni, vaikken enää kuljekaan Hakaniemen kuten nuorena  vaan Kallaveden rantaa. Tuo lauluhan on ankeuden ylistys tai kuvaus, kun elämä on kohdellut kovasti ja konkurssi on pannut elämän palasiksi. Jalat vielä kantaa ja sinä tarjosit vain salmiakkia! Raukka parka, elämä on kyllä joskus kurjaa, senkin ymmärrän. Eikä elämä ole tasapuolista, kyllä siellä sillan alla oli aika surkeaa joukkoa ennenkin. Mutta, miksi niin moni sortuu alkoholiin ja huumeisiin, ei se tilannetta ainakaan yhtään paranna. Asunnottomuutta on nyt niilläkin, joilla ei ole tuota ongelmaa. Miksei ole asuntoja, jotka ovat vain raittiille asunnottomalle?  Mutta itse voin onneksi nauttia kevään pienistä iloista. Yritän huomata kevään parhaat palat. Unohtaa ne surut ja murheet. Valo, lumen sulaminen, nousevat kukat, lintujen laulut. Nyt olen nähnyt kahdesti jo joutsenparin ja kuullut niiden komeaa laulua Kuusamossa ja Kuopiossa! Tänään näin taas ...

  Olen harrastanut akvarellimaalausta jo jonkin aikaa. Tänään maalasimme eläimiä. Maalasin Hannu Hautalan kuvan innoittamana porotokkaa.  Poro on mielestäni yksi kauneimpia eläimiä, joita näkee Suomen luonnossa. Kun liikumme pohjoisessa, niitä on jokapaikassa varsinkin syksyllä, kun käymme vaeltamassa. Viimeksi olimme syksyllä Kuusamossa ja Sallassa. Silloin porot juoksivat koko ajan tielle ja piti jopa pysähtyä välillä. Näytti että hirvaat tulevat autoa puskemaan, kun niillä oli rykimäaika. Koko ajan sai varoa poroja. Vaaleat porot erottuvat, mutta tummemmat porot on vaikea erottaa tiestä. Muutama äkkipysähdys tuli. Onneksi ei porokolaria. Näimme hirvikolarin, kun tulimme Riisitunturilta. Nuoripari oli ajanut kolarin, kun hirvi tuli metsästä. Auton etuosa ja ikkuna olivat rikki. Onneksi se ei sattunut meille. Olihan se järkytys nuorille, kun isän auto meni korjattavaksi.  - Poroja on aivan liikaa Lapissa. Niitä saattoi nähdä jopa satoja samalla pellolla ruohoa syömässä. ...

Jo matkalla  autossa Kuusamoon alkavat upeat lumiset maisemat. Vietimme muutaman päivän Kuusamossa lomalla ja koimme aika kirpeitä pakkaspäiviä helmikuussa viikolla 7. Kun tiesimme, että tosi napakkaa pakkasta oli luvassa, emme tietoisesti ottaneet nyt suksia mukaan, kuten aina yleensä pohjoiseen mennessä talvella, vaan päätimme tutustua luontoon patikoimalla ja kokemalla luontoa hitaasti nautiskellen, katsellen ja kävellen. Ja minä tietysti innokkaana harrastajakuvaajana pysähtelin kameroideni kanssa  ja ihmettelin Kuusamon talvisen luonnon huikeaa kauneutta. Vaikka aamulla oli lähes -30 C, ilma oli jo aamupäivällä klo 10 aikaan paljon leudompi ja matkaan saattoi lähteä, kun pukeutui asianmukaisesti. Kyllä me suomalaiset osaamme yleensä pukeutua, mutta jotkut nuoremmat liikkuivat aika ohuissa vaatteissa.  Kuusamo ja sen ympäristö on kyllä ehdottomasti yksi Suomen kauneimpia paikkoja, varsinkin talvella tykkylumisten maisemiensa takia. Tänä talvena metsien ja puiden tykky...