Annin aatoksia

Siinä vasta ongelmakenttä!  Mitä suojella ja miten paljon? Mitä ennallistetaan ja mitä kehitetään? Eläinten suojelussa en kaikkea aina välillä ymmärrä. Miksi suojellaan edelleen joutsenia ja valkoposkihanhia, kun niitä on aivan liian paljon. Joutsenet ja valkoposkihanhet ovat pelloilla viljelijöiden harmina keväällä ja syksyllä, syövät kaiken vihreän, sotkevat ja kakkaavat. Ja että valtio ihan maksaa korvauksia viljelijöille, että hanhet saa laskeutua pellolle syömään ruohot. Ai että on ihmisen hulluuden huikeaa hulluutta! Kaunis lintu joutsenkin on, mutta osa joutaisi herrojen ja tavistenkin herkuksi. Ja entäs nuo valtavat hanhilaumat? Komeita parvia kyllä voi ihailla maasta käsin, mutta minä näen siellä taivaalla hyviä paisteja.  Ihan suututtaa, kun ne sotkevat kaikki Helsingin puistot, eikä siellä voi enää kävellä huolettomasti katsomatta jalkoihinsa koko ajan, ja se haju yök! Miten vaikea siellä on lasten kanssa ulkoilla, kun aina on kakkakasat edessä. Eikös ne puistot ole...

Käymme talvella paljon enemmän Puijolla kuin kesällä, jolloin olemme aika paljon mökkimaisemissa liikkumassa. Viime sunnuntaina menimme taas Puijolle ja nyt lenkkeilimme Konttilaan.  Ihmisiä oli todella paljon alueella. Oli hiihtäjiä, katsojia, kun siellä oli hiihtokisatkin, lapsiperheitä mäenlaskussa ja vanhempiakin ulkoilijoita paljon. Hyvä kun on Puijon alueella käyttöä. Metsä ja puusto olivat lumisia vihdoin ja viimein, kun taas viime talvena ei lunta ollut paljoakaan. Kyllä mieli ja silmä lepää lumisessa talvimaisemassa.  Yksi asia kuitenkin ihmetyttää, kun liikkuu Puijon alueella. Miksi järeiden kuusien ja mäntyjen annetaan mädäntyä metsään, kun ne kaatuvat. Kohta koko Puijon metsä on vaarallista ryteikköä ja tosi ruman näköinen. Puut kaatuvat useimmiten vanhuuttaan polkujen ja jopa ajoteidenkin päälle. Näköjään ne sitten vain raivataan sivuun  ja jätetään sinne metsään lojumaan. Miksi? No, sehän on tämänhetkinen valtion luonnonsuojelualueiden yksinkertainen agenda,...