Annin aatoksia

Enpä voinut kuin nauraa, kun luin lehdistön juttuja historijoitsija Teemu Keskisarjasta. Hän kun ei kuulema tiskaa, ei silitä tai pyykkää, ei laita ruokaa tai ei edes imuroi. No voi voi sentään!  Mutta tekee kuitekin kotitöitä. Onhan sitä paljon muutakin kotona lasten kanssa ja jos tekee omia töitään, mikäs siinä, jos puolisolle se sopii.  Ja feministit ja tasa-arvolaiset älähtivät. Käsittääkseni Teemu tuo kotiin kuitenkin aika paljon muuta tuottavaa eli rahaa, kun hän kirjoittaa ja puhuu. Onhan lasten kanssa leikkiminenkin työtä ja harrastuksiin kuskaaminen. Tärkeintä on tasapaino perheen sisällä. Olkoon Teemukin oma itsensä.  Tulipa mieleen oma isäni. Meidän perhe eli maalaistalossa, jossa vallitsi aika selkeä jako miesten ja naisten töissä. En nähnyt koskaan isääni siivoamassa, tiskaamassa, ruuan laitossa, leipomassa, silittämässä tai missään muussakaan sisähommassa. Eikä hän hoitanut mansikkamaata, kasvimaata tai kerännyt marjoja pensaista, metsästä kuitenkin yhdessä kerättiin marj

Olihan ne aika mykistävät vaalit. Kaikki muuttui niin paljon puolueiden valtasuhteissa, mutta jotenkin se ja tämä kaikki oli jo odotettavissa. Ongelmat, jotka tulivat neljän vuoden aikana, eivät olleet aivan pieniä. Tuli korona ja sen hoito-ongelmat. Tuli Ukrainan sota ja sen mukanaan tuomat isot ongelmat, hintojen nousu, sähkön hinnan nousu, ruuan hinnan nousu. Terveyden hoidon ongelmat, leikkausjonot ovat kauheita. Vanhustenhoito-ongelmat vain kasvavat. Syntymäpaikkakunnallani on yli 40 hoitopaikan vaje vanhuspuolella ja sitten heitä riepotellaan kuka minnekin pieniin keskuksiin, niin etteivät lähiomaiset pääse heitä edes katsomaan eli kunhan ovat jossain säilössä! Lasten päivähoito-ongelmat vain paisuvat, ryhmät kasvavat ja hoitajia ei ole, kuten ei sairaaloissakaan. Kouluissa lapset ja nuoret oireilevat pahoinvoivasti ja mielenterveys rapautuu.  Susia ei saa ampua, ne saavat syödä pihojen koirat ja aikuiset saavat pelätä lastensa puolesta, milloin peto tai petolauma vie ne. Tämän s

Ilmaston muutos eli nyt ilman muutos! Voi että olen kyllästymiseen asti täynnä sanaa ilmastonmuutos. Nyt ainakin se on tapahtunut, kevät on tullut. Ilma on lämmennyt, niin että iltapäivällä oli eilen jo +12C. Pahin ilmaston muutos on katupöly ja sen suuri hengenahdistuksen aiheuttaminen. Hiekkapöly vaivaa jopa maanteillä, kun autot ja rekat pölistävät teiden varret. Astmaatikot ovat ihmeissään ja eipä muuta avuksi kuin hengityssuojaimet. Itse en ole astmaatikko, mutta kyllä tuo kauhea ohut hiekkapöly saa nenän tukkoiseksi ja silmät kirvelemään. Miksei asialle tehdä mitään, hei luonnon ja ihmisten suojelijat! Tulevaisuudessa varmaan kauhistellaan tätäkin jokavuotista pölymäärää, joka sairastuttaa varmaan tuhansia ihmisiä joka kevät. 

Melkeinpä nyt jo voisin sanoa, että elämä on mennyt menojaan. En pysy enää vauhdissa mukana. Se hupenee kuin tiimalasin hiekka, hitaasti muru murulta. Usein pysähdyn miettimään, mihin se elämän hiekka on huvennut niin nopeasti, kun tuntuu, että vasta olin nuori ja nyt joku vielä uskaltaa sanoa minulle, että olet jo vähän vanha. Kun olin nuori, kaikki tuntui tapahtuvan liian hitaasti. Nyt vanhempana kaikki menee kiihtyvällä vauhdilla. Mistähän se johtuu? Vaikka päivässä on yhtä paljon tunteja. Välillä elämä menee pelkässä tapahtumien ihmettelyssä. Ja tuntuu, että ihan kaikki on vielä kesken. Enhän ole ehtinyt saada paljon mitään aikaan elämäni aikana.  Miksei minusta tullut mitään? Olisin halunnut saada aikaan elämässä jotain todella merkittävää. En ole varmaan ainoa, joka miettii näin. Miksei minusta tullut presidenttiä tai edes kaupungin johtajaa tai...no vähempikin olisi riittänyt, kirjailija, taiteilija, kansanedustaja. Aika moni haave on täysin epäonnistunut ja jäänyt toteutumatta.