Miesten työt ja naisten työt

Enpä voinut kuin nauraa, kun luin lehdistön juttuja historijoitsija Teemu Keskisarjasta. Hän kun ei kuulema tiskaa, ei silitä tai pyykkää, ei laita ruokaa tai ei edes imuroi. No voi voi sentään!  Mutta tekee kuitekin kotitöitä. Onhan sitä paljon muutakin kotona lasten kanssa ja jos tekee omia töitään, mikäs siinä, jos puolisolle se sopii.  Ja feministit ja tasa-arvolaiset älähtivät. Käsittääkseni Teemu tuo kotiin kuitenkin aika paljon muuta tuottavaa eli rahaa, kun hän kirjoittaa ja puhuu. Onhan lasten kanssa leikkiminenkin työtä ja harrastuksiin kuskaaminen. Tärkeintä on tasapaino perheen sisällä. Olkoon Teemukin oma itsensä. 

Tulipa mieleen oma isäni. Meidän perhe eli maalaistalossa, jossa vallitsi aika selkeä jako miesten ja naisten töissä. En nähnyt koskaan isääni siivoamassa, tiskaamassa, ruuan laitossa, leipomassa, silittämässä tai missään muussakaan sisähommassa. Eikä hän hoitanut mansikkamaata, kasvimaata tai kerännyt marjoja pensaista, metsästä kuitenkin yhdessä kerättiin marjat ja sienet. Hän teki silti todella kovasti töitä, aamukuudesta ilta yhteentoista. Maalla oli paljon aikoinaan työtä, ja fyysisesti raskaat hommat olivat miesten töitä. Tosimiesten nimenomaan! - En kyllä nähnyt äitini ajavan traktoria, vaikka itse sain opetella senkin työn. Äiti ei myöskään hoitanut hevosia, ne kuuluivat miehille, äiti hoiti lehmät, vasikat, kanat. Siat vanhempani hoitivat myöhemmin yhdessä, kun lehmistä luovutiin terveydellisistä ja taloudellisista syistä. Äiti ei koskaan valittanut kotitöistä. Yleensä hänen valituksen syitä olivat maan politiikka tai kohtuuttomat verot. 

Mutta eipä ollut ongelmia siinäkään, mikä työ kuuluu kenellekin. Aika luontevaa työnjako oli maalla. Kerran muistan, kun äitimme oli sairaalassa pitempään ja olin jo yli kymmenen. Isä osasi keitää veden teehensä ja kahvinkin hän jotenkin sai työväelle tehtyä. Mutta ruoka oli meidän tyttöjen opittava tekemään äidin poissaollessa. Kun oli pakko, niin oppihan sitä nopeasti, vaikka eka kastike paloi pohjaan. 

Kyllä kodin työnjaon pitäisi olla vapaaehtoista ja kuulua sille ne työt, jotka sen parhaiten taitaa. Isämme oli aina iltaisin töissä eläinten hoidossa tai pellolla tai metsässä, joten tiskit jäivät meille tytöille ja nuorempien sisarusten hoito, sekin oli kovaa työtä. Kyllä kotitöiden pitäisi olla luontevaa, kukin osallistuu, lapset ja aikuiset omalla osuudellaan. Pitääkö tästäkin tehdä joku ongelma?