Kalanruoto kurkussa ambulanssilla sairaalaan!
Jopas taas sattui kesän juttu eli syödessä sattuu! Olimme mökillä uurastaneet koko iltapäivän maalausurakkaa ja tein illaksi kalakeiton hauesta. Se on herkkuamme, kun sekaan laittaa runsaasti perunoita, voita ja sipulia. Puhdistin kalapalan ruodoista mielestäni tarpeeksi huolella ja aloitin syömisen, mutta viimeistä lusikallista syödessäni tunsin kovan piston kurkussani. Juoksin ulos kakistelemaan ja yritin oksentaa ja yskiä ruotoa pois. Ruoto tuntui sormessani syvällä kuitenkin kurkun yläpäässä, mutten saanut sitä pois, kun se oli iskeytynyt tiukasti kurkkuun. Mieheni oli nopea ja tilasi heti ambulanssin viereiseltä kylältä, kun näki surkean läähätykseni ja kakisteluni. Pojat tulivat kohtuullisen nopeasti ambulanssilla mökille. Mutta koska emme saaneet keväällä nimettyä heti tietämme, tien löytäminen vei oman aikansa ambulanssilla ja mieheni meni vastaan autollaan. Kylläpä aika tuntui pitkältä siinä yökötellessä. Jokainen minuutti oli tuskaa. Pistos oli aika kova, en uskaltanut nielaista. Ambulanssipojat yrittivät tiirata ruotoa kynälampulla, mutta eivät onnistuneet.
Eipä siihen muuta keksitty kuin ensihoitajat päättivät lähteä pillit vinkuen ajamaan 40 km:n päähän kaupunkiin yhteisvastaanotolle. Siellä jouduin kuitenkin jonotukseen, kun en ollut vielä suoranaisessa hengenhädässä. Onneksi oli tuttu lääkäri vastaanotolla päivystämässä ja hän otti minut vajaan tunnin odottelun jälkeen, joka oli aika tuskaa. Hän onnistuikin työssään aika hyvin, kun sai kieleni kuriin ja onki pitkillä pihdeillä kalan ruodon kieleni takaa nielusta. Kiitin kilttiä lääkäritätiä halauksella, kun se todellakin helpotti. Ruoto oli reilun sentin pituinen, mutta sen verran paksu ja kova, että se oli iskeytynyt kurkkuuni. Selvisin säikähdyksellä tästä kalakeitosta. Kurkkuni oli kyllä turvonnut ja kipeä yhden illan, mutta se palautui aika normaaliksi yön nukuttuani. Kalaruuista en luovu, mutta nyt teen veljeni konstin eli keitän ensi kalan kokonaisena ja poistan ruodon, kun kala on sen verran kypsä, että ruoto irtoaa helposti. Tänään syön loput keitosta. Toivottavasti sama ei toistu!
PS - eräs sukulaislääkäri sanoi, ettei ruodon meneminen kurkkuun ole lainkaan harvinaista ja vaarana voi olla tosiaan se kurkun turpoaminen siten, että hengitys vaikeutuu. Nyt ei onneksi niin käynyt - oli siis onni onnettomuudessa. Ja toinen lääkäri kertoi, että ruoto voi puhkaista suolen seinämän ja sitten joutuu tietysti operaatioon!
PS - Blogitilastojeni mukaan tämä juttuni on ehdottomasti eniten luettuja juttujani, joten ruoto-ongelma on varmaan ollut jollakin muullakin. Kaikesta huolimatta en ole jättänyt kalaruokia, päinvastoin, syön yhä entistä enemmän kalaa. Keittoa syödessä muistan syödä aina ruis- tai muuta leipää, ettei se ruoto jää kurkkuun kiinni. Ja katson ruodot tarkemmin silmälaseja apuna käyttäen.
PS - Jälkeenpäin tajusin, että hyperventiloin ensimmäisen kerran elämässäni, mutta päätin olla mahdollisimman rauhallinen ja tilanne rauhoittui itsestään.
Duodecimin sivuilta lisätietoa:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti: Hyperventilaatiolla eli liikahengityksellä tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö hengittää enemmän kuin elimistön tarvitseman kaasujen vaihdon vuoksi olisi tarpeen. Hengitys on tällöin syvää ja nopeaa. Tämän seurauksena keuhkoissa poistuu verestä enemmän hiilidioksidia kuin aineenvaihdunnan tuloksena syntyy.
Eipä siihen muuta keksitty kuin ensihoitajat päättivät lähteä pillit vinkuen ajamaan 40 km:n päähän kaupunkiin yhteisvastaanotolle. Siellä jouduin kuitenkin jonotukseen, kun en ollut vielä suoranaisessa hengenhädässä. Onneksi oli tuttu lääkäri vastaanotolla päivystämässä ja hän otti minut vajaan tunnin odottelun jälkeen, joka oli aika tuskaa. Hän onnistuikin työssään aika hyvin, kun sai kieleni kuriin ja onki pitkillä pihdeillä kalan ruodon kieleni takaa nielusta. Kiitin kilttiä lääkäritätiä halauksella, kun se todellakin helpotti. Ruoto oli reilun sentin pituinen, mutta sen verran paksu ja kova, että se oli iskeytynyt kurkkuuni. Selvisin säikähdyksellä tästä kalakeitosta. Kurkkuni oli kyllä turvonnut ja kipeä yhden illan, mutta se palautui aika normaaliksi yön nukuttuani. Kalaruuista en luovu, mutta nyt teen veljeni konstin eli keitän ensi kalan kokonaisena ja poistan ruodon, kun kala on sen verran kypsä, että ruoto irtoaa helposti. Tänään syön loput keitosta. Toivottavasti sama ei toistu!
PS - eräs sukulaislääkäri sanoi, ettei ruodon meneminen kurkkuun ole lainkaan harvinaista ja vaarana voi olla tosiaan se kurkun turpoaminen siten, että hengitys vaikeutuu. Nyt ei onneksi niin käynyt - oli siis onni onnettomuudessa. Ja toinen lääkäri kertoi, että ruoto voi puhkaista suolen seinämän ja sitten joutuu tietysti operaatioon!
PS - Blogitilastojeni mukaan tämä juttuni on ehdottomasti eniten luettuja juttujani, joten ruoto-ongelma on varmaan ollut jollakin muullakin. Kaikesta huolimatta en ole jättänyt kalaruokia, päinvastoin, syön yhä entistä enemmän kalaa. Keittoa syödessä muistan syödä aina ruis- tai muuta leipää, ettei se ruoto jää kurkkuun kiinni. Ja katson ruodot tarkemmin silmälaseja apuna käyttäen.
PS - Jälkeenpäin tajusin, että hyperventiloin ensimmäisen kerran elämässäni, mutta päätin olla mahdollisimman rauhallinen ja tilanne rauhoittui itsestään.
Duodecimin sivuilta lisätietoa:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti: Hyperventilaatiolla eli liikahengityksellä tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö hengittää enemmän kuin elimistön tarvitseman kaasujen vaihdon vuoksi olisi tarpeen. Hengitys on tällöin syvää ja nopeaa. Tämän seurauksena keuhkoissa poistuu verestä enemmän hiilidioksidia kuin aineenvaihdunnan tuloksena syntyy.
Kommentit