Elämä on mennyt…mitäs nyt?
Miksei minusta tullut mitään? Olisin halunnut saada aikaan elämässä jotain todella merkittävää. En ole varmaan ainoa, joka miettii näin. Miksei minusta tullut presidenttiä tai edes kaupungin johtajaa tai...no vähempikin olisi riittänyt, kirjailija, taiteilija, kansanedustaja. Aika moni haave on täysin epäonnistunut ja jäänyt toteutumatta. Tässäkö tää oli? Haaveet hajosivat kuin ilmapallo. Ja kaikki ne asiat, jotka olisin voinut tehdä toisin, ne harmittavat nyt todella paljon.
Uusi ihmettelyn aika alkaa taas, kun vaalit on pidetty. Mennäänkö vielä huonompaan suuntaan? Kaikki on kallista, bensa, ruoka, sähkö, eläminen. Mitään ei voi enää tehdä, kun kaikki on kallista ja väärää kuluttamista. Ei saa syödä, mitä haluaa, vaikka tekisi mieli. Ei saa matkustaa, kun se saastuttaa. Kyllä on mennyt vaikeaksi tämä eläminen. Syyllitäjät istuvat elämän puiden oksilla ja kyttäävät salaa. Ja vielä lisäksi tuo sodan uhka. Lapsiperheistä ei huolehdita, päiväkodit ovat vailla osaavia ihmisiä, vanhusten hoitoasiat ovat rempallaan, jonot sairaaloiden operaatioihin ovat hullun pitkät. Joitakin vaivaa ilmastoahdistus, minua elämän ahdistus.
Ainut hyvä asia on se, että on vielä rauha maassa, toivottavasti se edes säilyy, nyt ehkä Naton myötä paremmin??
No, olemmehan silti maailman onnellisin kansa! Ei kai sitä saisi siksi edes valittaa! Vai onko se onnellisuuden syy, että saamme sanoa mielipiteemme asioista vapaassa maassa?
Kommentit