Kuusamoon

Jo matkalla  autossa Kuusamoon alkavat upeat lumiset maisemat.

Vietimme muutaman päivän Kuusamossa lomalla ja koimme aika kirpeitä pakkaspäiviä helmikuussa viikolla 7. Kun tiesimme, että tosi napakkaa pakkasta oli luvassa, emme tietoisesti ottaneet nyt suksia mukaan, kuten aina yleensä pohjoiseen mennessä talvella, vaan päätimme tutustua luontoon patikoimalla ja kokemalla luontoa hitaasti nautiskellen, katsellen ja kävellen. Ja minä tietysti innokkaana harrastajakuvaajana pysähtelin kameroideni kanssa  ja ihmettelin Kuusamon talvisen luonnon huikeaa kauneutta. Vaikka aamulla oli lähes -30 C, ilma oli jo aamupäivällä klo 10 aikaan paljon leudompi ja matkaan saattoi lähteä, kun pukeutui asianmukaisesti. Kyllä me suomalaiset osaamme yleensä pukeutua, mutta jotkut nuoremmat liikkuivat aika ohuissa vaatteissa. 

Kuusamo ja sen ympäristö on kyllä ehdottomasti yksi Suomen kauneimpia paikkoja, varsinkin talvella tykkylumisten maisemiensa takia. Tänä talvena metsien ja puiden tykkyset olivat aika komeita ja kun vielä sattui todella aurinkoinen ja tuuleton  päivä Riisitunturilla (joka sijaitsee Posion kunnan puolella) patikoidessa, niin olivathan ne maisemat aika mahtavia. Sielun ja silmän ruokaa! Ja kameran riistaa.  Kotimaa on näyttänyt tänä koronavuoden talven aikana ainakin lumisen kauniit puolensa joka puolella maata. Kuusamo on aikamoinen matkailun helmi, josta nyt nauttivat enimmäkseen oman maan matkailijat. Kun ajelimme lauantaina takaisin kotiamme kohti, oli vastaantuleva viikon 8 lomailijoiden automäärä käsittämätön. Autoletka oli loputon ja kun lumi pöllysi koko ajan, ajaminen oli välillä tuskaa. Poismenoliikenne oli myös välillä jonossa-ajoa, mutta kun rauhallisesti ajeli, päästiin viimein kotiin. 

Kuusamoon kannattaa silti suunnata ainakin niiden, jotka eivät ole siellä ennen käyneet. Maisemien kauneus ei vain näy sillä tavalla, jos on vain Rukan rinteessä tai hiihtoladuilla. Tietysti nuoremmat haluavat vauhtia elämään ja rinteisiin. Talvipatikoinnissa keskellä lumista metsää voi nauttia luonnosta ja turvavälit pysyvät pitkinä. Tuntureille ja vaaroille sekä koskille kannattaa suunnata myös talvella. 

Kävimme Riisitunturilla ja Valtavaaralla Rukan vieressä. Koskilla Käylänkoskella, joka on upea paikka kuvata koskikarayhdyskuntaa ja joskus siellä on nähty saukkojakin rannalla, ei tänä talvena kuulema. Kiutaköngäs tuli myös katsastettua ja Luontokeskus sen alkupäässä. Myllykoskella emme nyt käyneet, vaikka se on tunnetuin koskipaikka. Siellä olemme käyneet muutaman kerran aikaisemmin. 

Eniten ihastuin Käylänkoskeen, joka on Kitkajoen alapuolella. Siellä kävimme kaksi kertaa ja näimme todella monta koskikaraa, jotka pitivät jo kevät konserttejaan. Taisi olla jo soidinmenot käynnissä ja kisailu. Kiutaköngäs on komea ja iso, mutta kyllä Käykänkoski on siitä hyvä paikka, että pääsee kosken pauhun lähelle ja näkee paljon koskikaroja. 

Sen opimme, että aina ei tarvitse ottaa suksia mukaan. Talvella voi liikkua muutenkin. Vaikka oli talven kovin pakkasviikko, luonnossa olo onnistui tosi hyvin. ...latailen tänne vielä lisää kuvia, kunhan on taas aikaa ja innostusta....