Hiihtoa ja kommelluksia



Olen aina pitänyt hiihtämisestä, koska sitä tunnetta ei saa mistään muusta liikunnasta. Olihan se lempiliikuntani jo lapsena ja koulussa. Ja olihan meillä maalla aikoinaan ihanat hiihtopaikat ympärillä ja hyvät ladut, mutta eivät kuitenkaan latukoneiden tekemät. Ennen ne tehtiin latuhöylällä tai lanalla tai hiihtämällä. Nythän ladut ovat upeita liikuntapaikkoja, joista saa nauttia koko talven ajan! - Jo ekalla luokalla sain palkintoja kilpahiihdosta ja olihan se tosi mukavaa. Yksi lusikka taitaa olla vielä tallella. Muistan ihmetelleeni, minne ne muut jäivät, kun painelin ladulla. Koulun jälkeen talvella lähdin joka päivä hiihtämään, useimmiten sen 5 km ja joskus pidemmän lenkin sää mukaan. Pontimena oli koulujen kansanhiihtokortti, jota täytettiin uskollisesti ja rehellisesti. Se olisi hyvä kortti koululaisille tänäkin päivänä. Tai jonkinmoinen liikuntasuorituskortti kuitenkin. 

Tänä talvena aloitin hiihdot lapsuuden järveni rannalta. Siellä olikin tehty mahtava hiihtolatu talkoilla, paras pitkästä aikaa! Hiihdin melkein hurmiossa tuota vanhan retkisaaren ympäri tehtyä latua. Ilmatkin sattuivat upeat. Lenkille tuli pituutta lähes 14 km, kun kiersin saaren. Kyllä oli hieno hiihtoloma nro 1 tänä talvena. Edessä on vielä muitakin hiihtolomaviikkoja eri puolella Suomea.

Yksi hassukin juttu tapahtui! Lähdin tekemään kovimpana pakkaspäivänä oikolatua taloltamme järven ladulle isämme entisen venepaikan läheltä. Menomatka meni hyvin. Mutta tullessa sattui pieni kömmähdys. Kaaduin väsyneenä lumipehmeään rantaan ja kun sain ängettyä itseni ylös, otin sukset ja sauvat pois ja päätin nousta kävellen pienen mäen pellon laitaan. Hups, upposin mutaan polviani myöten ennen peltoa. Huusin jopa apua! Kukaan ei kuullut! Kun kaikki oli märkänä polvista alaspäin, kävelin n 500 metriä. Kaikki oli märkä jäätyi kiinni kävellessä, monot, housut ym. Menin suihkun alle ja sulattelin itseni, menin sitten saunaan ja loppuilta kyllä vain nauratti. Kaikkea sitä sattuu tekevälle ja menevälle! Tiesin sen paikan , mutta luulin että pakkanen oli jäädyttänyt sen. Nappurinkin kanssa puhuttiin siitä paikasta. Enää en oikaise siitä. Tein uuden hyvän oikoladun ja onhan se pitempikin oikolatu lisäksi. Suosittelen hiihtoa kaikille! Ladulla tapaa ystäviä, tuttuja, koulukavereita, mukavia ihmisiä! 














Näin hassusti siinä kävi!

                                                      Uusi parempi oikolatu rantaan!












Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ajatuksia suosikkirunoilijaltani Kahil Gibranilta

Kuva
Kahil Gibran "Ymmärtävä ystävä on sinulle enemmän sukua kuin omat veljesi, sillä jopa omat sukulaisesi eivät ehkä tiedä sinun todellista arvoasi." Näin on valitettavasti hyvin usein. Suku on suku ja sisarukset eivät ole ystäviä, vaan sisaruksia. Monta hyvää sisarussuhdetta on mennyt rikki todella pienistä asioista, eniten perintöasioista. Välejä voivat hiertää kateus, katkeruus ja mielipide-erot. Pitäisi hyväksyä erilaiset ihmiset. Ystäväni, sinä olet hyvä ja varovainen ja viisas; ei, sinä olet täydellinen -ja minä, myös, puhun sinun seurassasi viisaasti ja varovasti. Ja kuitenkin olen hullu." Kaikki me ihmiset olemme hulluja omalla tavallamme. Kuka on se normaali? Kuka on viisas? Hyvä? Varovainen ja viisas? "Surullinen sielu rauhoittuu, kun se löytää kaltaisensa. Ne yhtyvät liikuttuneina kuin muukalainen tavatessaan toisen muukalaisen vieraassa maassa. Sydämet, joita suru yhdistää, eivät eroa onnen hurmassa." Sielujen sympatia, se löytyy jos...
Lue lisää

Aina on ikävä jotakin tai jonnekin

Kuva
Mitä enemmän ikää tulee, niin aina on ikävä jotakin tai sitten jonnekin.  Ikävä on lapsuutta, nuoruutta ja sitä huoletonta aikaa. On ikävä omaa isää ja äitiä, vanhinta veljeä, sisaruksia, sisarusten lapsia, serkkuja, mummia, ukkia, omaa kummia, kummilapsia, kummilasten lapsia, työkavereita, opiskelukavereita, ystäviä, entisisä naapureita ja monia sukulaisia, monia läheisiä ihmisiä joita ei ole enää. Aivan kuin monet olisivat kadonneet mustaan aukkoon!  Hauskoja ihania sukumme tätejä ja setiä on ikävä, jotka olivat usein meillä kotona maalla. Suvun yhteys oli silloin tiivistä, helppoa ja huoletonta sekä jokapäiväistä.  Voinko muistaa todellakin niin väärin? Mutta lapsena vaistoaa monet asiat herkästi, näkee ja kuulee tarkkaan.  Tämä nyt niin vaikea historian aikamme on varmaan se, joka tekee ikävästä vielä suurempaa. On ikävä omia lapsia ja lastenlapsia. Ikävä on myös paljon kaipausta ja surua. Ikävä on huoletonta aikaa! Nyt on ikävä hyviä hiihtokelejä, kevättä ja kes...
Lue lisää

Kalanruoto kurkussa ambulanssilla sairaalaan!

Jopas taas sattui kesän juttu eli syödessä sattuu! Olimme mökillä uurastaneet koko iltapäivän maalausurakkaa ja tein illaksi kalakeiton hauesta. Se on herkkuamme, kun sekaan laittaa runsaasti perunoita, voita ja sipulia. Puhdistin kalapalan ruodoista mielestäni tarpeeksi huolella ja aloitin syömisen, mutta viimeistä lusikallista syödessäni tunsin kovan piston kurkussani. Juoksin ulos kakistelemaan ja yritin oksentaa ja yskiä ruotoa pois. Ruoto tuntui sormessani syvällä kuitenkin kurkun yläpäässä, mutten saanut sitä pois, kun se oli iskeytynyt tiukasti kurkkuun. Mieheni oli nopea ja tilasi heti ambulanssin viereiseltä kylältä, kun näki surkean läähätykseni ja kakisteluni. Pojat tulivat kohtuullisen nopeasti ambulanssilla mökille. Mutta koska emme saaneet keväällä nimettyä heti tietämme, tien löytäminen vei oman aikansa ambulanssilla ja mieheni meni vastaan autollaan. Kylläpä aika tuntui pitkältä siinä yökötellessä. Jokainen minuutti oli tuskaa. Pistos oli aika kova, en uskaltanut n...
Lue lisää