Hiihtoa ja kommelluksia



Olen aina pitänyt hiihtämisestä, koska sitä hienoa tunnetta ei saa mistään muusta liikunnasta. Olihan se lempiliikuntani jo lapsena ja koulussa. Ja olihan meillä maalla aikoinaan ihanat hiihtopaikat kodin ympärillä ja hyvät ladut läheisellä vaaralla, mutta eivät kuitenkaan latukoneiden tekemät. Ennen ne tehtiin latuhöylällä tai lanalla tai hiihtämällä. Nythän ladut ovat upeita liikuntapaikkoja, joista saa nauttia koko talven ajan! - Jo ekalla luokalla sain palkintoja kilpahiihdosta ja olihan se tosi mukavaa. Yksi lusikka taitaa olla vielä tallella. Muistan ihmetelleeni, minne ne muut jäivät, kun painelin ladulla (mietin, pitäiskö odottaa). Koulun jälkeen talvella lähdin joka päivä hiihtämään, useimmiten sen 5 km ja joskus pidemmän lenkin sään  mukaan. Pontimena oli koulujen kansanhiihtokortti, jota täytettiin uskollisesti ja rehellisesti. Kyllä se varmaan vaikutti siihen, että oppi liikunnan merkityksen jo nuorena. Se olisi hyvä kortti koululaisille tänäkin päivänä. Tai jonkinmoinen liikuntasuorituskortti kuitenkin. 

Tänä talvena aloitin hiihdot lapsuuden järveni rannalta. Siellä oli tehty mahtava hiihtolatu lähiasukkaiden talkoilla, paras latu pitkästä aikaa! Hiihdin melkein hurmiossa tuota vanhan retkisaaren ympäri tehtyä latua. Ilmatkin sattuivat upeat. Lenkille tuli pituutta lähes 14 km, kun kiersin saaren. Kyllä oli hieno hiihtoloma nro 1 tänä talvena. Edessä on vielä muitakin hiihtolomaviikkoja eri puolella Suomea. Tuossa alla lempilenkkini saaren ympäri, matkaa tuli yli 13 km! 


Yksi hassukin juttu tapahtui! Kun lähdin tekemään kovimpana pakkaspäivänä oikolatua taloltamme järven ladulle isämme entisen venepaikan läheltä. Menomatka meni hyvin. Mutta tullessa sattui pieni kömmähdys. Kaaduin väsyneenä lumipehmeään rantaan ja kun sain ängettyä itseni ylös, otin sukset ja sauvat pois ja päätin nousta kävellen pienen mäentöyrään pellon laitaan. Hups, upposin rannan mutaan polviani myöten ennen peltoa. Huusin jopa apua! Kukaan ei kuullut! Kun kaikki oli märkänä polvista alaspäin, kävelin n 500 metriä. Kaikki märkä jäätyi kiinni kävellessäni, monot, housut ym. Menin suihkun alle ja sulattelin itseni, menin sitten saunaan ja loppuilta kyllä vain nauratti, että kaikkea sitä voi hiihtoretkellä sattua. Kaikkea sitä sattuu tekevälle ja menevälle! Tiesin sen paikan, mutta luulin että pakkanen oli jo jäädyttänyt sen. Naapurinkin kanssa puhuttiin siitä paikasta. Enää en oikaise siitä. Tein sitten seuraavana päivänä uuden hyvän oikoladun omalta pellolta ja onhan siellä vielä pitempikin oikolatu lisäksi. Suosittelen hiihtoa kaikille! Ladulla tapaa ystäviä, tuttuja, koulukavereita, mukavia ihmisiä! Ja saa hyvän olon! 











Tämän töyrään alle humpsahdin! 


Näin hassusti siinä kävi!

                                            Uusi parempi oikolatu rantaan tehty oman pellon kautta!

PS - olen kai vähän urheiluhullu ollut aina ja hiihto, sen olympiamitalit olivat kyllä ihan huippua!












Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ajatuksia suosikkirunoilijaltani Kahil Gibranilta

Aina on ikävä jotakin tai jonnekin

Kalanruoto kurkussa ambulanssilla sairaalaan!