Vanha äiti

 

 

Rakas vanha äitini, joka on pian 90 vuotta, on ajatuksissani joka päivä. Huolta on koko ajan siitä, miten hän pärjää, kun hän haluaa vain sinnitellä kotonaan. Koti on tietysti se rakkain paikka jokaiselle, varsinkin vanhuksilla. Ja kaunis kotihan hänellä onkin. Tutut esineet ja maisemat ympärillä. Mutta nyt terveys on alkanut reistailla aika paljon. On ollut tulehduksia ja sairauksia. Loppuvuodesta hän oli terveyskeskuksessa tai sairaalassa viisi kertaa. Joulun ajankin poissa kotoa ensimmäistä kertaa. Luulin jo ettei hän enää selviä, kun tuli pienen operaation jälkeen vielä keuhkokuume. Mutta nyt hän on taas kotona  ja näyttää, että alkaa toipua viimein. Voimia ei ole kuitenkaan paljon, kun hän tarvitsee apua moneen toimeen. Liikkuminen on hidasta rollaattorin avulla. Hoitajat käyvät kolmesti päivässä ja me lapset, sen minkä ehdimme auttamassa ja asioita hoitamassa. Ulkoilemaan hän ei ole päässyt pitkään aikaan. Mutta maisemat oman kodin ikkunoista ovat tärkeät. Ja linnut ja eläimet. Viimeksi näin ilveksen jäljet talon edessä. Kauriit ja jänikset liikkuvat myös talon luona. Maalla luonto on tärkeä ympärillä, mutta niin ovat ihmisetkin. Hoitajat ovat mukavia. Jokainen naapuri tai sukulainen, joka käy, ilahduttaa häntä. Karjalainen vieraanvarainen iloinen luonne hänellä on edelleen ja hän pitää kaikista ihmisistä. Mummin järki ja muisti ovat teräviä edelleen. Hän seuraa uutisia ja tapahtumia, sen minkä jaksaa.

 

Ihanteellisinta olisi, jos joku meistä lapsista asuisi samalla paikkakunnalla. Itse käyn ainakin kerran ja joskus kaksi kertaa kuukaudessa äitiäni auttamassa. Välimatkaa on sen verran, että talvella ajaminen on joskus työlästä. Ja kun omakin terveys ei ole aina se parhain mahdollinen, auttaminen käy työstä. Soitan hänelle usein, joskus jopa kaksi kolme kertaa päivässä. Mutta huoli kaikesta vain kasvaa, kun tulee ikää. Toivottavasti äitini saa olla kotonaan loppuun asti, ettei tarvitse lähteä mihinkään laitokseen, joka hänelle on kauhistus.