Villit vaalit

Katsoin eilen ensimmäisen kerran vaalikeskustelua, jossa puolueiden puheenjohtajat yrittivät parastaan. Aika sekavaa oli keskustelu, välillä kuin komedianäytelmää, kaikki huusivat yhdessä ja erikseen, eniten Jutta Urpilainen, mikä on hänen oma roolinsa. Ei Timo Soinikaan ollut parhaimmillaan, vaikka yritti olla jopa vitsikäs. Hän sortui jopa ylimielisyyteen taas kerran, tyyliin, että kyllähän minä tiedän. Päivi Räsänen ei näyttänyt kovinkaan kristilliseltä mustasssa nahkatakissaan ja supermeikissään. Jyrki Katainen oli kuin välkky koulupoika ja kieli on nopeampi kuin kenelläkään muulla, lienee se sitä sujuvaa savolaisuutta. Onneksi Mari Kiviniemi pysyy rauhallisena, se on hänen valttikorttinsa eikä ole mikään rooli, kuten Anja Snellman aamutv:ssä kuvaili. Mari on rauhallinen pohoojalainen luonnostaan. Paavo Arhinmäki oli yllättävän uskottava, vaikken hänen yrityspoliittisista kannanotoistaan voi tajuta mitään, eikä hän voi tietää miten tiukilla moni pikkuyrittäjä on. Stefan Wallius on täydellinen herrasmies ja sivistys paistaa hyvin, kun hän avaa suunsa. Vihreiden Anni Sinnemäki oli aika avuttoman tuntuinen puolustaessaan kantojaan, kun vaihtoehtoja ei tunnu löytyvän. Hoh-hoijaa! Vaikka olisi miten kovaa tuo taisto, nukahdan aina kesken telkkarin vaalikeskustelun, kun tiedän tasan tarkkaan jo ketä äänestän, onneksi se selvisi vaalikoneen avulla ja tuttuus siinä painoi lopuksi eniten. Äänestän aina nykyisin ennakkoon ja koetan ehtiä kaupungintalon kauniiseen miljööseen. Tulossa on varmaan mielenkiintoiset vaalit.

Kävin komealla kaupungintalollamme töiden jälkeen kirjoittamassa numeron lippuun ja yllätys, siellä oli vain kaksi muuta ennakkoäänestäjää! Eipä ollut ainakaan jonoa, kuten ennen pääpostissa käydessä.

Vielä tv:n vaalikeskusteluista; onko tosiaan tärkein asia Suomen takaaminen velkamaille ja siitä kiistely. Tottahan oppsition SDP ja Perussuomalaiset yrittävät saada tyhmää kansaa puolelleen vastustamalla takauksia. Voisiko joku talousoppinut tulla kertomaan kansalle sitten, kun tilanne on todellinen, miksi meidän pitää auttaa heikommassa asemassa olevia maita ja mikä on pankkien asema ja osuus. Tilannehan on vielä hallinnassa. Ihminen on itsekäs olento. Pelko siitä, että joku ulkomainen ihminen jossakin Kreikassa tai Portugalissa vie rahani, on todellinen. Kukaan ei muista, miten Suomi sai tukea aikoinaan, kun olimme vaikeassa tilanteessa. Jopa kristilliset vastustavat apua. - Oikeat asiat, kuten työttömyys, huumeet, alkoholismi, syrjäytyneisyys, koulutus, päivähoito, alipalkatut naisten alat ja vanhusten hoito eivät jaksa kiinnostaa ehdokkaita tai puoluejohtajia. Todelliset ongelmat ovat kaukana kansanedustajien ja ehdokkaiden elämästä. Kuinka moni tuntee todellisen köyhän?