Äidin syntymäpäivä

Tämä on äitini ensimmäinen syntymäpäivä, kun häntä ei enää ole. Hän olisi täyttänyt tänään 93 vuotta. Hän pääsi lepoon viime kesän lopulla. Nyt muistelen häntä kyynelet silmissäni. Kevät on kauneimmillaan, luonto alkaa viheriöidä, linnut laulavat. Olen äidilleni kiitollinen niin monesta. Sain häneltä vahvuutta, herkkyyttä, viisautta. Hänen elämänsä oli välillä vaikeaa ja välillä hyvää. Hän oli taistelijaluonne, joka ei helposti antanut periksi.  Kun hän koki kahdesti evakkoon lähdön ja kaikki menetykset, hän osasi arvostaa niitä hetkiä, kun kaikki oli hyvin. Sodan kauhut kummittelivat aina välillä mielessä ja hän pelkäsi uutta sotaa. Onneksi hän ei nähnyt uusia sodan kauhuja, joista hän usein minulle puhui. Hän pelkäsi Putinia ja oli varautunut uusiin uhkiin. Onneksi kirjoitin talteen kolmen vuoden ajan hänen muistelmiaan, jotka ovat vailla vertaistaan. 

Tänään kuuntelen ja katson cd:n ja ohjelman, joka tehtiin hänestä vuosi sitten. Siinä hän kertoo elämästään evakkona ja kaiken uudelleen rakentamisesta, vanhuudesta ja koko elämästään. Kyynelehdin varmaan ja yritän unohtaa ikäväni ja hyväksyä kaiken tapahtuneen. Kukaan meistä ei jää tänne, mutta jäljet meistä kaikista jäävät. Minulle äiti on hyvin elävä muisto, jota ajattelen joka päivä vieläkin. 

Viime keväänä hänen syntymäpäivillään meillä oli vielä yhdessä hauskaa.
Nyt nämä muistot lämmittävät mieltä.