Joulusuru - Christmas sorrow
Tämä joulu on ollut hyvin raskas joulu. Veljeni menetys liian aikaisin painaa mieltä ja suru ei vain hellitä. Elämäni surullisin joulu. Suru iskee jouluna tosissaan, kun joutuu pysähtymään ja miettimään. Kun talven luontokin näyttää kurjimmat puolensa, kaikki tuntuu kurjalta. Miksi piti näin tapahtua? Tapahtukoon sinun tahtosi, niin miksi? Kysymyksiin ei ole vastauksia, kun kukaan ei tiedä eikä osaa sanoa. Elämä sivaltaa joskus tosi kovaa ja rajusti, pysäyttää kiitolaukan kuin seinään ja lennättää mielen pökerryksiin. Se lohduttaa hieman, kun veljeni leijonamieli sanoi eläneensä hyvän elämän.
Lauantaina on taas suvussamme hautajaiset. Nyt saatamme melkein satavuotiaan suvun tärkeän ihmisen lepopaikkaansa. Hän sai elää 35 vuotta pitempään kuin veljeni, mutta silti lähtö tuli yllättäin ja liian nopeasti. Kun elää melkein sata vuotta ja järki toimii, ehtii nähdä ja kokea paljon. Surullista on luopua vanhoistakin suvun valopilkuista.
Onneksi vuoden aikana on elämän valojakin syttynyt. Lapsia, häitä, kihloja, iloisia juhlia, hyviä ystäviä, mukavia matkoja, ihania retkiä, rakkautta, yhdessäoloa, hyvää ruokaa, uusia töitä, kivoja harrastuksia, yllätyksiä, pieniä elämän ilouutisia, aurinkopäiviä....joiden avulla jaksaa eteenpäin.
Kommentit