Hae tästä blogista

perjantai 17. elokuuta 2012

Nuoruus ilman peiliä

Amerikassa oli joku nuori neito viettänyt aikaansa ilman peiliä jopa kaksi vuotta, mihin en kuitenkaan vilpittömästi usko. Hän teki jotain sosiologian alan tutkimusta, mutta miten omasta käytöksestään voi puolueettomasti sitä tehdä. Totuus on jossain puolivälissä tässäkin uutisoinnissa. Ehkäpä hän oli puoli vuotta suurin piirtein ilman peiliä. - Jos koehenkilönä on ollut henkilö itse, vaikea varmaan tehdä luotettavaa tutkimusta tai ainakaan sellaista, että sitä tutkimustulosta voi kovin vakavasti ottaa.

Eri asia, jos joku olisi tehnyt tutkimusta niistä lukuisista nuorista naisista ja miehistä, jotka viettivät Suomessakin nuoruutensa ilman peiliä. Niitä oli, kuten äitini. Hän oli sodan loppuessa alle 20 vuotias. Sotaa paennut perheensä ei ehtinyt ottamaan mukaan tietenkään useita peilejä. Ja yhden ainoan pienen peilin onnistui pikkusisko särkemään. Äitini oli pitkän aikaa ilman peiliä ja ainut peili oli kuulema läheinen uimalampi kesällä. Sieltä hän näki kuvansa, kuten monet muutkin kylän nuoret. Joskus hän peilautui ikkunalasiin. Johtuneeko siitä, että äitini ei ole koskaan ollut kovin turhamainen. Vaikka hän oli nuorena kovin kaunis, jopa Elisabeth Taylorin näköiseksi häntä joskus sanottiin. Koskaan hän ei ole käyttänyt meikkiä, eikä viettänyt aikaansa peilin edessä. Silti hän oli niin kaunis, ylväs ja hyvin pukeutunut nuorena, niin että me lapset ja isämme olimme hänestä jopa hieman ylpeitä.


Ei kommentteja: