Luonnoton luontokeskus Haltia!

Piipahdimme taas Hgissä, missä koko jälkikasvumme elää etelän erilaista elämää. Näkemisten ja tapaamisten välissä poikkesimme luontoihmisinä Nuuksion uudessa Luontokeskus Haltiassa. Puusta tehty arkkitehtoninen luomus lupasi hyvää ja sisääntulo oli kaunis, kun kaikki oli puusta. Mutta - voi taivas!  En ole koskaan käynyt niin epäluonnollisessa luontokeskuksessa! Seinillä oli vain valokuvia tai videoita, joita nykyihmisen ja varsinkin kaupunkilaisen maailma on muutenkin jo täynnä! Pääsalissa oli aivan liian suuri puinen rakennelma (puolet salista), taisi olla joku sotkan muna tai jotain sinne päin ja sen sisällä todella arvostamani taiteilijan Osmo Rauhalan työ täysin väärään paikkaan ahdettuna. Taideteoksessa kaksi joutsenta pelasi shakkia ja lasilevyt heiluivat!!!! Aika luonnotonta. Ylhäällä parvella oli jänisten joukko piiriä pyörimässä! En ymmärtänyt yhtään. Puuhökötys joutaisi siirtää nopeasti muualle. Se vie puolet suuresta salista.
 
Videoteos Suomen luontopaikoista ei antanut keskellä salia mitään, koska suurin osa ei osannut sitä käyttää. Käyttöohjeet puuttuivat.  Mieheni oivalsi sen idean ja neuvoi siinä muitakin. Jotain tästä luontokeskuksesta puuttui ja paljonkin. Luonto ikkunasta Nuuksion Pitkäjärvelle on kaunis, se houkutteli enemmän kuin tyhjää täynnä oleva näyttelysali! Pettymysten pettymys, ovella kurkkaisu olisi riittänyt, mitään  luontoon liittyvää en saanut irti siitä tilasta. Olisivat suunnittelijat edes tuoneet esille Uudenmaan erityisluontoa, kasveja ja eläimiä, meren elämää. Mikä on tuon keskuksen tarkoitus??? Rahat menivät ainakin taivaan tuuliin. - No olihan siellä lapsille tehty karhun pesä, jossa täytetty nalle nukkui. Ja oven pielessä poron raato, jota ahma söi. Mutta, mutta...?? Luonnon henki oli tipotiessään.

Neuvoksi Haltiaan menijöille; ottakaa patikkavarusteet mukaan ja menkää Nuuksion metsään. Haltian takia yksistään ei kannata siihen suuntaan ajaa. Pyöräilijöille tietysti oiva kohde. Ja näkeehän sieltä sen kuvakoosteista, että muualla Suomessa ne parhaat retkikohteet ovat.

Ja saahan sieltä Haltiasta Nuuksion alueen patikkareittien kartan ilmaiseksi:
Salmi–Haukkalampi–Haltia vaellusreitin pituus noin 14 km
Veikkola–Haukkalampi–Haltia vaellusreitin pituus noin 13,6 km
Oittaa–Haltia vaellusreitin pituus noin 11 km
Pirttimäki–Haltia vaellusreitin pituus noin 7 km
Valklampi–Haukkalampi–Haltia vaellusreitin pituus noin 12,5 km
Nupuri–Haltia kevyen liikenteen väylän pituus noin 8 km
 

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kevät keikkuen tulevi

Kuva
Kalevalan sanoin: Kevät keikkuen tulevi, suvi suuta vääristellen. Se kyllä tarkoitti aikoinaan, että keväällä ei ole enää tarpeeksi ruokaa, vielä vähemmän kesän alussa. Talvivarastot oli syöty ja olo oli heikko. Mutta silti oli kevättä rinnassa. Nykyihmiselle kevät keikkuen tulevi tarkoittaa enemmänkin säiden vaihtelua. Harva tietää tuon sanonnan taustat, mutta väliäkös sillä. Kevät tulee kuitenkin. Tai ehkä vapun seutuun voidaan sanoa, että kevät keikkuen tulevi, kun katsoo hieman huojuvia tyyppejä.                         Kuvat Kuopiosta Pohjois-Kallaveden rannalta 7.4.2014 noin klo 17.30.                                                           Kamera Nokia Lumia 1020
Lue lisää

Kalanruoto kurkussa ambulanssilla sairaalaan!

Jopas taas sattui kesän juttu eli syödessä sattuu! Olimme mökillä uurastaneet koko iltapäivän maalausurakkaa ja tein illaksi kalakeiton hauesta. Se on herkkuamme, kun sekaan laittaa runsaasti perunoita, voita ja sipulia. Puhdistin kalapalan ruodoista mielestäni tarpeeksi huolella ja aloitin syömisen, mutta viimeistä lusikallista syödessäni tunsin kovan piston kurkussani. Juoksin ulos kakistelemaan ja yritin oksentaa ja yskiä ruotoa pois. Ruoto tuntui sormessani syvällä kuitenkin kurkun yläpäässä, mutten saanut sitä pois, kun se oli iskeytynyt tiukasti kurkkuun. Mieheni oli nopea ja tilasi heti ambulanssin viereiseltä kylältä, kun näki surkean läähätykseni ja kakisteluni. Pojat tulivat kohtuullisen nopeasti ambulanssilla mökille. Mutta koska emme saaneet keväällä nimettyä heti tietämme, tien löytäminen vei oman aikansa ambulanssilla ja mieheni meni vastaan autollaan. Kylläpä aika tuntui pitkältä siinä yökötellessä. Jokainen minuutti oli tuskaa. Pistos oli aika kova, en uskaltanut niela
Lue lisää

Ajatuksia tähän aikaan

Kuva
Kahlil Gibran oli nuoruuteni ajan runoilija, jonka ajatuksia luin ja ihailin. Nyt hänen viisaat mietteensä ovat taas ajankohtaisia tässä vaikeassa ajassa. Jokaisen talven sydämessä on väräjävä kevät, ja jokaisen yön hunnun takana on hymyilevä aamunkoitto. Ihmisten joukossa tahtoisin mielummin olla se, jolla on unelmia ja halu täyttää ne, kuin suurin ihminen ilman unelmia ja toiveita. Jonakin päivänä olen puu, ja tuuli laulaa oksissani ja aurinko tanssii lehdilläni, ja olen vahva ja kaunis kaikkina vuodenaikoina. Sydän ymmärtää, mitä kieli ei koskaan ilmaise ja mitä korvat eivät voi kuulla. Tuuli voi puhaltaa ja tyyntyä, meri voi aaltoilla ja asettua, mutta elämän sydän on rauhallinen ja hiljainen maailma, ja tähti, joka siinä loistaa on ikuisesti kiinteä. Muistaminen on eräänlaista kohtaamista. Unohtaminen on eräänlaista vapautta. Salaisimmat kyyneleemme eivät koskaan etsi silmiä. Paulo Coelho on tämän päivän nuorille eilisen Gibran: Unelman tekee m
Lue lisää