Hae tästä blogista

maanantai 7. lokakuuta 2013

Tiltaltti - Phylloscopus collybita (lat.)

Tänään kuulin ensimmäisen kerran pihamaallamme Kuopiossa tiltaltin laulavan. Laulu on mukavaa kuultavaa luonnossa. Til - taltti. Se toi mieleen heti mukavan kesäloman, kun olimme viime kesänä Muhun saarella ja siellä tiltaltit lauloivat heinäkuussa koko ajan aamuisin iltaisin kauniin niityn laidalla olevassa metsässä. Kun sanoin muille, että kuulitteko, kun tiltaltit lauloivat, niin kukaan majatalon vieraista ei ollut kuullut. Eli kaipa se entinen lintubongarin kuuloni on tallella. Joku ei edes tiennyt moista lintua olevan olemassakaan. Itse opin linnut jo lapsuudessa maalla ukkimme seurassa. Ukkimme kertoi vielä lintujen tai kasvien nimet aina latinaksikin meille lapsille lukuisilla luontoretkillämme. Hän muisti ne nimet vielä vanhanakin hyvin. Kai hänellä oli hyvä kielipää, kun hän puhui kuutta kieltä eli suomea, ruotsia, saksaa, venäjää, englantia ja sitä latinaa. Siihen aikaan koulussa oli kai aika erilaista, kun hän kävi lyseotaan. Oppi taottiin kovalla lukemisella päähän.
 
Kouluaikaan olin innokas lintubongari. Koko lukion ajan olin biologian kerhossa, joita ei taida enää nykyisin edes olla. Teimme opettajan johdolla linturetkiä Pielisen ja Nurmesjärven rannoille jo aikaisin aamulla, herätys oli jopa klo 4. Olihan se outo harrastus nuorelle tyttöselle, perhekin hieman ihmetteli. Mutta jostain syystä se harrastus hieman hiipui Helsingissä, kun lintujen laulu katosi liikenteen hulinaan. Joskus pääsin yksin vaikkapa Seurasaareen, jossa oli sentään joku lintu bongattavana. Ensimmäisen kerran kuulin satakielen laulun Töölön ja Seurasaaren välisellä kävelyreitillä, sen muistan vieläkin selvästi, jopa paikan missä pysähdyin sitä lintua kuulemaan. Bongailu vaihtui sitten muihin harrastuksiin kuten lenkkeilyyn. - Nykyisin ei tarvitse erikseen tehdä linturetkiä, linnut tulevat vastaan maalla, mökillä, metsässä  ja kotiympäristössä luontevasti luonnossa liikkuessa.
 
Muita vaikuttavia lintuhavaintojani on lähiaikoina tänä kesänä  mm. merikotkan näkeminen takapihalta! Istuin töiden jälkeen kahville penkille ja katselin taivaalle. En uskonut silmiäni, kun näin valkopäisen merikotkan liitelevän Kallaveden päällä pitkään - se oli ensimmäinen havainto täällä Kuopiossa. Saaristossa näkee niitä lähes koko ajan. Toinen vaikuttava näky oli Riistavedellä muutama vuosi sitten, kun tulin mökiltä autolla. Näin että joku oli pysäyttänyt aukealle ennen Joensuun tietä autonsa ja arvasin, että jotain kummallista on näköpiirissä. Katsoin mitä ja näin maakotkan, jolla oli supikoira kynsissä! Se oli aika surkea näky, mutta vaikuttava. Kyllä linnut osaavat yllättää ihmisen!

Kotipihalla ihmeellisin näkemäni lintu on ollut Pähkinähakki. Sen bongasin keväällä  pihaltamme sembramännyn käpyjä syömästä. Tuo lintunen oli Siperian tuulten tuoma. Komea variksen kokoinen suklaanruskea lintu, jolla oli valkoiset pilkut. - Pihamaan ihmeotus oli myös tänä syksynä näkemäni suurikokoinen supikoira, joka söi pudonneita omenia kaikessa rauhassa iltahämärässä. Luonto on ihmeellinen juttu!




 
 
 

Ei kommentteja: