Nötö - ulkosaariston helmi

                                       Kuva yhteysalus Eivorilta, ulkokannen maalauksesta.


Näin annetaan tietoa Wikipediassa Nötön saaresta (suom. Pähkinäsaari), jossa vietimme lomaa viime viikolla pienellä porukalla:

Nötö on kylä ja saari  Paraisilla . Saaren pinta-ala on 392 hehtaaria ja sen asukasluku on 12. - (nyt asukkaita on ympärivuotisesti 4 henkeä ?) Kesäasukkaita saarella on 204 (se vaihtelee aika paljon ja on enimmillään heinäkuussa). Nötö sijaitsee Jurmon, Berghamnin ja Gullkronan välissä. (Lähellä ovat myös saaret Aspö, Fårö, Björkö, kauempana etelässä  Jurmo ja Utön saari).
Nötö on Saaristomeren kansallispuiston suurimpia saaria. Se on keskeisen sijaintinsa vuoksi ollut tärkeä yhteyspaikka Saaristomerellä. Nötö on asutettu luultavasti 1000-luvun alussa. Suurimmillaan Nötön kylä oli toisen maailmansodan aikaan, jolloin kylässä oli noin 200 asukasta.
Nötön kylän keskustassa on pieni puukirkko,vanha tuulimylly ja kesäisin auki oleva kauppa http://www.notoboden.fi/.         (suluissa omat kommentit)
                                                   -------------------------------------------

Muualta saatua tietoa: Nötö on n 2,5 km leveä ja n 9 km pitkä.? Saarella oleva pieni idyllinen kirkko on vihitty vuonna 1757 eli se on nähnyt todella paljon elämää. Enimmillään saaressa on ollut asukkaita ennen sotia eli yli 200 henkeä. Saarelle pääsee ilmaiseksi yhteysalus Eivorilla  Nauvon Pärnaisten satamasta. Kesällä laiva kulkee useammin, talviaikaan harvemmin. Eivorilta saa kahvia ja hyvää ruokaa. Matka saarelle kestää 1,5 tuntia. Saaristotunnelmaan pääsee jo yhteysaluksella, jossa voi ihailla merta ja saaristoa. Nötön saaresta myös täällä: Nötö



Lähdimme matkaan päivänä, jolloin oli kova tuulivaroitus ja sisämaassa tuuli olikin saanut tuhoja aikaan. Onneksi meri oli jo jonkin verran tyyntynyt, eikä myrskyä enää ollut. Eivor on vakaa laiva, joka vain hieman keinahteli tuulessa. Se onkin ennen seilannut Islannin vesillä eikä säikähdä pikku myrskyistä. Aurinko paistoi ja kannella saattoi ihailla maisemia. Pienet veneet ja laivat olivat jääneet satamiin, jokunen isompi paatti ja purjealus oli saapunut rivakassa tuulessa Nötön satamaan. Meidän porukkamme tuli eka kerran autolla, kun laivaan voi nyt varata paikan autolle ja tähän aikaan vuodesta ei ole ruuhkaa. Näin saatiin neljän hengen tavarat näppärästi saareen ja muutakin tarpeellista tuotua mökille pihaan asti. Laivalla ei tosiaan ollut heinäkuun veroista matkustajamäärää, vaikka oli viikonloppu. Tuuli sai aikaan sen, että moni ei lähtenyt matkaan.





 
 

 













 


 
 

  Saarella oli illalla rapujuhlat ja tunnelma oli hieno, kun tuuli ulvoi nurkissa ja kynttilät loistivat.




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kevät keikkuen tulevi

Kuva
Kalevalan sanoin: Kevät keikkuen tulevi, suvi suuta vääristellen. Se kyllä tarkoitti aikoinaan, että keväällä ei ole enää tarpeeksi ruokaa, vielä vähemmän kesän alussa. Talvivarastot oli syöty ja olo oli heikko. Mutta silti oli kevättä rinnassa. Nykyihmiselle kevät keikkuen tulevi tarkoittaa enemmänkin säiden vaihtelua. Harva tietää tuon sanonnan taustat, mutta väliäkös sillä. Kevät tulee kuitenkin. Tai ehkä vapun seutuun voidaan sanoa, että kevät keikkuen tulevi, kun katsoo hieman huojuvia tyyppejä.                         Kuvat Kuopiosta Pohjois-Kallaveden rannalta 7.4.2014 noin klo 17.30.                                                           Kamera Nokia Lumia 1020
Lue lisää

Kalanruoto kurkussa ambulanssilla sairaalaan!

Jopas taas sattui kesän juttu eli syödessä sattuu! Olimme mökillä uurastaneet koko iltapäivän maalausurakkaa ja tein illaksi kalakeiton hauesta. Se on herkkuamme, kun sekaan laittaa runsaasti perunoita, voita ja sipulia. Puhdistin kalapalan ruodoista mielestäni tarpeeksi huolella ja aloitin syömisen, mutta viimeistä lusikallista syödessäni tunsin kovan piston kurkussani. Juoksin ulos kakistelemaan ja yritin oksentaa ja yskiä ruotoa pois. Ruoto tuntui sormessani syvällä kuitenkin kurkun yläpäässä, mutten saanut sitä pois, kun se oli iskeytynyt tiukasti kurkkuun. Mieheni oli nopea ja tilasi heti ambulanssin viereiseltä kylältä, kun näki surkean läähätykseni ja kakisteluni. Pojat tulivat kohtuullisen nopeasti ambulanssilla mökille. Mutta koska emme saaneet keväällä nimettyä heti tietämme, tien löytäminen vei oman aikansa ambulanssilla ja mieheni meni vastaan autollaan. Kylläpä aika tuntui pitkältä siinä yökötellessä. Jokainen minuutti oli tuskaa. Pistos oli aika kova, en uskaltanut niela
Lue lisää

Ajatuksia tähän aikaan

Kuva
Kahlil Gibran oli nuoruuteni ajan runoilija, jonka ajatuksia luin ja ihailin. Nyt hänen viisaat mietteensä ovat taas ajankohtaisia tässä vaikeassa ajassa. Jokaisen talven sydämessä on väräjävä kevät, ja jokaisen yön hunnun takana on hymyilevä aamunkoitto. Ihmisten joukossa tahtoisin mielummin olla se, jolla on unelmia ja halu täyttää ne, kuin suurin ihminen ilman unelmia ja toiveita. Jonakin päivänä olen puu, ja tuuli laulaa oksissani ja aurinko tanssii lehdilläni, ja olen vahva ja kaunis kaikkina vuodenaikoina. Sydän ymmärtää, mitä kieli ei koskaan ilmaise ja mitä korvat eivät voi kuulla. Tuuli voi puhaltaa ja tyyntyä, meri voi aaltoilla ja asettua, mutta elämän sydän on rauhallinen ja hiljainen maailma, ja tähti, joka siinä loistaa on ikuisesti kiinteä. Muistaminen on eräänlaista kohtaamista. Unohtaminen on eräänlaista vapautta. Salaisimmat kyyneleemme eivät koskaan etsi silmiä. Paulo Coelho on tämän päivän nuorille eilisen Gibran: Unelman tekee m
Lue lisää