Hae tästä blogista

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Nötö - panoraamakuvia

 
 
 
Talvella on mukava muistella kesän matkoja. Yksi parhaista matkoista oli taas kerran kuten lähes joka vuosi viime kesän lopulla  Nötön ulkosaarelle Turun ulkosaaristoon eli Saaristomeren kauniille Kansallispuistoalueelle. Olen käynyt saarella keväällä, alkukesällä, keskikesällä, loppukesällä ja syksyllä. Aina on luonto upeaa omalla, ainutlaatuisella tavallaan. Talvesta ei ole kokemusta, mutta voin vain kuvitella tunnelman, kun tuuli ulvoo nurkissa ja jos myrsky pauhaa. - Tässä muutama panoraama-kuva, joissa luonnon kauneus on parhaimmillaan. Kuvat ovat eri vuosilta.
 
 
 
 
 




 
 
 

perjantai 13. tammikuuta 2017

Perjantai ja 13. päivä!



Tammikuun maisema Kallavedeltä Kuopiosta.
 
Tänään on perjantai ja 13. ja teen kotona etätyöpäivää. Nyt se taitaakin olla viisasta, kun on tuo kuuluisa päivä. Ei tiedä mitä sattuu, jos lähtee kotoaan. Ulos aion kuitenkin mennä lumityöt  tekemään. Etätyöpäiviä olen tehnyt vasta muutamana vuotena, koska työmme on pääasiassa toimistotyötä ja asiakkaat ovat siellä. Olen myös sitä mieltä, että työteho toimistossa on aivan toisenlainen kuin kotona. Kun teen etätyötä, hoidan lähinnä oman yritykseni nettisivujen päivityksiä tai sähköposti- tai puhelintyötä. Ja siinä sivussa juon kahvia, soittelen omia asiapuheluita ja pesen pyykkiä sekä siivoan. Niin ja kirjoitan tietysti blogia!  Mielestäni kaikki muu touhuilu kuuluukin etätyöhön, joten epäilen aina, jos joku kertoo tekevänsä etätyötä, koska tiedän, mitä se etätyön teko minun kohdallani on. Kylään tai kahville en kuitenkaan ketään pyydä. Mukavaahan kotona on tehdä etätyötä ainakin näin talvella, pakkasella ja perjantaina.

Perjantai ja kolmastoista ei tosiasiassa merkitse minulle mitään, mutta täytyy kertoa, että suurimman mokani töissä olen tehnyt perjantai ja 13 päivä! Se on jäänyt mieleen, mutta näin jälkeen päin se vain naurattaa, kun virhe oli korjattavissa. Mutta kiireessä tekevälle sattuu - vahinkojakin ja virheitä. Ei kukaan selviä työelämässä eikä oikeassa elämässä ilman virheitä.

tiistai 10. tammikuuta 2017

Pakkanen - Frost and cold




6.1.2017 Loppiainen

Nyt tulivat sitten kunnon tammikuiset paukkupakkaset. Eipä  paljon huvita lähteä lenkille, kun mittarissa on koko ajan reippaasti yli - 20C. Tänä aamuna meillä oli -28 C. Onneksi iltapäivällä ja illalla jo  lauhtui. Mutta onpa hyvä syy vain oleilla, kaivautua sohvan uumeniin ja peiton alle. Lämmittää uunia. Lukea, katsoa telkkaria, kuunnella musiikkia. Tehdä käsitöitä. Olla talviunessa kuin metsien pörröturkkiset karhut. Ihminen tarvitse lepoa ja pysähtymistä välillä. - Joulukuu oli itselläni niin hektinen, että hyvä kun mukana pysyin. Voimia vei kuitenkin kova flunssa ja yskä, joka vain jatkuu ja jatkuu. Tauti iski marraskuussa heti flunssarokotteen saatuani. Ja vaikka olen syönyt terveellisesti, nauttinut vitamiineja ja lisäravinteita, niin eikös vaan flunssatauti iskenyt. Se on kai sitkeää sorttia tänä vuonna. Viimeksi olin sairaana viisi vuotta sitten. Nyt sitten vielä selkäkin kipeytyi. Pinne pahus kolottaa nikamien välissä ilkeästi ja makoilen välillä sohvalla lämpötyynyn päällä. Näistä kun selviän, alkaa oikea elämän kevät!













 
 
 
Mutta tänään iltapäivällä sitten lähdimmekin rohkeasti järvelle, kun jäätie on jo avattu ja jäät kestävät aivan varmasti. Pitkään aikaan en olekaan pukenut niin monta kerrosta ja eipä ollut yhtään liikaa varusteita. Järvellä olikin vain -25 C, mutta viima teki ilman hieman jäätäväksi. Luonto oli upeaa, kun aurinko paistoi. Jäällä ei ollut ruuhkaa, ei koiria, ei hiihtäjiä. Muutama muu rohkelikko. Kun on vielä vähän lunta, voi kävellä jään päällä missä vain. Kierisimme pari lähisaarta. Otin valokuvia, mutta sormet jäätyivät.



10.1.2017



Pakkanen ponkaisi taas pakoon, kai nyt Lapissa on hieman kylmempää. Onneksi tuli välillä hieman lauhempaa, niin uskalsin lähteä autolla vanhaa äitiäni auttamaan lapsuuden maisemiin. Keli oli kaamea. Sain ajaa todellakin kieli keskellä suuta erityisesti mennessä ja välillä jopa paljon alle talvinopeuksien. Jäistä tietä saa ajaa varoen. Viikonlopun aikana sattui monta kuolonkolaria itäisessä osassa maata. Joku itäturisti meni ohitseni aika vauhdilla. Maltti on vain valttia, se pitäisi aina muistaa.



tiistai 3. tammikuuta 2017

Uuden vuoden lupauksia - taas kerran









Lupauksia itselle ja muille: Olen parempi ihminen kuin vuonna 2016 ja teen sen mitä sydämeni sanoo. Olen aidosti oma itseni,  siis aeto ihminen savolaisittain (vaikka en ole savolainen)! En tuhlaa, kierrätän, säästän, kuntoilen, laihdutan, ahkeroin, pidän huolta itsestäni ja  läheisistäni. Muistan ihmisiä ympärilläni, yritän auttaa niin monia kuin voin. Olen vähemmän itsekäs.  Luen enemmän, kirjoitan enemmän  ja katson vähemmän telkkaria. Harrastan kaikkea sitä mitä olen aina halunnut harrastaa ja nautiskelen elämästä viimeinkin täysillä. Olen enimmäkseen positiivinen, mutta joskus se suuttumus vain iskee, sille ei voi mitään!

Politiikka ainakin on asia, joka saa vereni kiehumaan! Niin kuin tämä toimittajien jatkuva provosoiva tyyli, kun halutaan "ampua" tai haavoittaa jotain - siis ihmistä - henkisesti. Voi politiikkoparat, kukaan ei ole tarpeeksi hyvä ja ei riitä, vaikka mitä tekisi. Toimittajatko tätä maata pyörittävät!!?? Miksi totuutta vääristellään mediassa? Onhan meillä sananvapaus, mutta myös vastuu sanomisestaan, niin minullakin. En tarkoita, että kaikki toimittajat olisivat samanlaisia. Suurin osa on asiansa osaavia, viisaita  ja ymmärtäviä, siitä mitä he julkisuudessa sanovat mistäkin ja kenestä. Kuka tykkää toimittajien takaa-ajotyllistä. Jokainen ihminen tekee parhaansa.

Jahas - elämä on tehty lupauksista, vai mitä? Kohti uusia haasteita täysin purjein! Suomi on kohta 100! Nyt täyttä satasta eteenpäin!