Maalle?

 

 

Nyt kun pandemiaepidemia riehuu koko maapallolla, ovat ihmiset alkaneet suurkaupungeissa miettiä aivan uusia ratkaisuja elämäänsä ja työntekoon. Ranskassa Pariisissa on näinä viikkoina nuorten ja vanhempienkin kuultu keskustelevan yhä enemmän haaveistaan ja toiveistaan  siirtyä elämään maaseudulle tai pienempiin kaupunkeihin väljemmille vesille pandemiaa pakoon. Muuttoliike maaseudulle alkoi siellä oikeastaan jo viime vuonna. Se on nyt uusi trendi, joka varmaan voimistuu koronan takia.  Moni on löytänyt itsestään sisäisen yrittäjän ja onnistunutkin siinä. Miksi kaikkien pitää pakkautua suuriin kaupunkeihin? No, työ ja koulutushan se vie nuoret sinne, mistä opinnot ja leipä tulee. Mutta miksi sitten jäädään eikä nähdä muita mahdollisuuksia elämässä. Rohkeuttahan siinä tarvitaan ja päättäväisyyttä. Mekin asuimme nuorena perheenä pääkaupungissa ja haaveilimme vain pienempään kaupunkiin muuttamisesta. Kun pienikin mahdollisuuden poikanen tuli, sen eteen tehtiin kyllä kovasti töitä ja niihän sitten karisteltiin pääkaupungin pölyt jaloistamme. Ratkaisu oli todella hyvä. Täällä saa olla rauhassa monesta maailman melskeestä. Eläminen on edullisempaa ja luontoon pääsee helposti. Perhettä oli mukava perustaa maaseutukaupungissa ja onnistuimme sitkeydellä itsemmekin jotenkin elättämään. Mikään ei ole tullut kyllä elämässä helpolla.

 

Sieltä maailman suurista metropoleista ovat ennenkin uudet ideat lähteneet, vaikkapa aikoinaan ranskalaiset vallankumousajatukset. Monet työikäiset ovat nyt tilanteen pakosta kokeilleet etätyön tekemistä ja kun se sujuu yllättäen aika vaivattomasti, tulee varmaan uusia mahdollisuuksia kaikkialle työelämään. Tietysti työkaverit jäävät  osin, mutta heitä voi aina tavata nettipalavereissa ja välillä oikeasti, jos tarve vaatii. Onhan siitä etätyöstä sekin hyöty, että ilmasto kiittää, liikenne vähenee, ruuhkat pienevät suurkaupungeissa ja stressitaso laskee. Asuntojen hinnat ovat täällä maaseudulla ja maaseutukaupungeissa aivan toiset. Helsingin kaksion tai kolmion hinnalla  saa suuren komean omakotitalon perheelleen. Ja maaseudulla luontoa on ympärillä ja se on oikeasti vielä puhdasta ja raikasta. Ilman ja liikenteen saasteet ovat pieniä verrattuna suurempiin kaupunkeihin. Tekemistä riittää, jos on tahtoa ja taitoa. Kaiken voi oppia ja opetella. Naapurit tuntevat toisensa paremmin ja ihmiset juttelevat helpommin toisilleen. Oma asennekin tietysti vaikuttaa, miten haluaa sopeutua.

Satuin katsomaan tv:stä dokumentin Unelmien maatila, jossa losilainen nuori pari ostaa ison maatilan ja laittaa sen kuntoon Kaliforniassa tavoitteenaan perinteinen ekologinen monimuotoinen maatila. Kovaa työtä, tietoutta, opiskelua, luovuutta, kokeiluja  ja yrittäjyyttä se vaatii, mutta lopulta he kymmenen vuoden monien epäonnistumisten ja puurtamisen jälkeen onnistuvat ja voi vain kuvitella, miten hyvältä se tuntuu. Mikään ei tule elämässä helpolla, mutta jos onnistuu, se on paras palkka työstä, jota itse arvostaa. Maalla eläminen ei ole mitään unelmaelämää sanon kokemuksesta, mutta oikealla asenteella siitä voi selvitä ja siitä voi joskus nauttia. Toivottavasti nuoret ihmiset tajuavat omat mahdollisuutensa maalla elämisessä tai maaseutukaupungeissa ja löytävät uusia luovia ratkaisuja elämäänsä. Historiassa on koettu ennenkin suuria myllerryksiä ja arvot heittävät kuperkeikkaa.