Puijon luonnon suojelu

Käymme talvella paljon enemmän Puijolla kuin kesällä, jolloin olemme aika paljon mökkimaisemissa liikkumassa. Viime sunnuntaina menimme taas Puijolle ja nyt lenkkeilimme Konttilaan.  Ihmisiä oli todella paljon alueella. Oli hiihtäjiä, katsojia, kun siellä oli hiihtokisatkin, lapsiperheitä mäenlaskussa ja vanhempiakin ulkoilijoita paljon. Hyvä kun on Puijon alueella käyttöä. Metsä ja puusto olivat lumisia vihdoin ja viimein, kun taas viime talvena ei lunta ollut paljoakaan. Kyllä mieli ja silmä lepää lumisessa talvimaisemassa. 

Yksi asia kuitenkin ihmetyttää, kun liikkuu Puijon alueella. Miksi järeiden kuusien ja mäntyjen annetaan mädäntyä metsään, kun ne kaatuvat. Kohta koko Puijon metsä on vaarallista ryteikköä ja tosi ruman näköinen. Puut kaatuvat useimmiten vanhuuttaan polkujen ja jopa ajoteidenkin päälle. Näköjään ne sitten vain raivataan sivuun  ja jätetään sinne metsään lojumaan. Miksi? No, sehän on tämänhetkinen valtion luonnonsuojelualueiden yksinkertainen agenda, kun kaikki jätetään sillensä. Mielestäni se systeemi on sama kuin heitettäisiin  rahaa menemään hukkaan metsään! Luonnonvarojen haaskaustahan se on. Hallittua harvennusta voitaisiin edes pienessä määrin toteuttaa näissä luonnonsuojelukohteissa. Kolilla maisemat rötiköityvät aivan samalla tavalla. Nytkin saa jo pelätä, milloin vanhat puut kaatuvat päälle Puijon metsässä liikkuessa. Eikö olisi viisaampaa edes siistiä jonkin verran puustoa suojelumetsissä, että ne säilyisivät vähän siistimpänä ja  puistomaisena. Tiedän, että luonnonsuojelijat ja monet vihreät haluavat lahottajasienet ja puut eläinten ja hyttysten takia. Eikö riittäisi, että puiden oksat vain jätetään metsään. Onko tämä sitä naivia luonnonsuojelupolitiikkaa, jota sitten joskus tulevaisuudessa ihmetellään? - Tätäkö metsää halutaan näyttää turisteille?

Tässä alapuolella olevassa kuvassa on entinen Antikkalan rinteen hissi, käyttämättömänä! Rinne on suljettu luonnonsuojelusyistä, kun siellä on joku sieni vai oliko se ötökkä. Kun perheemme lapset olivat pieniä, oli todella mukavaa, kun rinne oli lähellä ja lapset oppivat siellä laskettelemaan. Nyt pitää ajaa puoli tuntia ainakin jonnekin, ennenkuin pääsee laskettelemaan. Tämäkin rinne  lisäisi kaupungin lasten liikuntaa, jos se olisi auki.  Nyt se on kuin menneisyyden torso. - En ymmärrä!

Puijon metsä on muuttunut muutamassa vuodessa rumannäköiseksi kummitusmetsäksi. Onkohan nyt mennyt suojelu ööveriksi valtionmetsissä? Ei tuota Puijon metsää voi enää sanoa kauniiksi monessakaan kohtaa siellä liikkuessa. Luulen, että tässä suojeluinnossa käy niin, että tuo ryteikkömetsä palaa jonain kuivana kesänä roihuten. Siinä sitä riittää  sitten ympäristökatastrofia koko kaupungille. Joskus tuntuu siltä, että terve järki on kadonnut monessa asiassa, kun fanaattisuus pääsee vauhtiin. Onko joku vihermafia vallalla? Tottahan luontoa pitää kunnioittaa ja vaalia, mutta ei ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella. Kaupunkilaiset ansaitsevat kauniin luonnonpuiston, eivätkä rumaa ryteikkömetsää!

En ole mielipiteeni kanssa yksin. Muitakin toisin ajattelevia löytyy, kuten Savon Sanomien toimittaja kolumninsa kanssa tänään: Vesa Kärkkäisen kolumni: Sinisilmäisyys voi tulla tosi kalliiksi | Pääkirjoitus & mielipide | Savon Sanomat

Ja varsinkin tämä osio lehdestä kolumnista. Aina löytyy tietysti niitä, jotka ovat asiasta toista mieltä.

Metsiä pitää suojella, monimuotoisuutta kuuluu vaalia ja hiilinieluista huolehtia, mutta sinisilmäinen ei pidä olla. Hakkuiden vähentäminen Suomessa lisää hakkuita maissa, joissa metsiä ei hoideta kestävästi.

Kannattaa myös huomata, että itsekseen vanhenemaan ja hiiltä varastoimaan jätetyt metsät ovat riski. Jos metsäpalot tai myrskyt eivät niitä tuhoa, viimeistään kirjanpainaja tai joku muu ötökkä ne syö. 

Konttilan maatila on pieni keidas keskellä Puijon yli 200 hehtaarin metsää.

Tältä näyttää polkujen varrella monessa paikassa!