Suomessa on ennen näkemättömän kiivas väittely metsien tilasta ja keskustelu vain kiihtyy näin vaalien alla. Vihreät tahot ovat innoissaan, kun EU:n biodiversiteettistrategian mukaan halutaan suojella jopa 30% metsä- ja maa-alueista. Suomen tilanne on hieman toisenlainen kuin Keski-Euroopassa, missä metsät on jo tuhottu aikoja sitten. Suomi elää puusta ja se on tärkeä raaka-aine edelleen. Ei kai Suomi voi yksin olla Euroopan keuhkot. Suomen metsät ovat paremmassa kunnossa kuin 100 vuotta sitten. Kun maassa on harjoitettu tarkkaa ja suunnitelmallista metsänhoitoa, metsän kasvu on lisääntynyt todella paljon eli miljardilla kuutiometrillä vuodessa. Kaskeamisesta on siirrytty metsien tuottavaan kasvuun. Näin metsiin sitoutuu huomattavasti enemmän hiilidioksidia kuin aiemmin ja se on suomalaisen hyvän metsänhoidon ansiota. Parhaiten hiilidioksidia sitoo nuori metsä. Luonnonsuojelijat esittävät koko ajan tutkimuksia, jotka eivät pidä paikkaansa. Vanha suojelumetsä ei ole ikimetsä. Vanha kuusikko saa helposti tuholaiset vauhtiin, kirjanpainajat ja monet muut, joista näkyy jo merkkejä Suomessakin. Ikimetsät muuttuvat vähitellen kummitusmetsiksi. Luonnonsuojelijoiden mielipiteistä voisi sanoa jopa, että usein ne ovat pelkkää propagandaa vailla realistista tietoa, jolla yritetään vaikuttaa ihmisiin, etenkin nuoriin. Eniten meteliä pitävät ne suojelijaihmiset, joilla ei ole metsää ja jotka eivät ymmärrä mitään tämän päivän metsänhoidosta. Ei kaikkea metsää voi suojella eikä museoida. Jos ajaa vaikkapa Helsingistä Kuopioon, matkalla on suurin osa hyvää metsäistä maisemaa. Jos hakkuut jonain vuonna lisääntyvät, se johtuu puun hinnasta tai tällä hetkellä metsäsnomistajien pelosta, että metsää ei saa hakata. Totta on, että liian nuorta metsää ei kannata kaataa. Eikä käyttää energiapuuksi. Avohakkuu on tehokkain tapa saada puuta tuotantoon ja helpointa istuttaa uutta.
Ennallistaminen kuumentaa tunteita alueilla, missä metsää ja peltoa on enemmän. Tottakai luontoa pitää myös suojella, mutta Suomen talous vaatii kuitenkin vielä paljon puuteollisuutta. Suomessa on jo yli 40 kansallispuistoa, joita hoidetaan siten ettei niitä hoideta eli ne saavat olla luonnontilassa. Puut saavat kaatuilla ja mädäntyä rauhassa. Mitenhän paljon siinäkin menetetään arvokasta puuainesta ötököille? Eikä vanha metsä sido enää hiilidioksidia, vaikka kuinka sitä yritetään väittää. Liikkuminen vaikeutuu suojelumetsissä, kun kansallispuistot muuttuvat väheitellen ikävän näköisiksi ryteiköiksi. Jos vielä lisää ennallistetaan, loppuuhan se maa ennenpitkää, jonne voi enää voi rakentaa. Helsinki pitäisi ennallistaa ensimmäiseksi, koska siellä rakennetaan täyteen arvokkaita metsä- ja puistoalueita koko ajan vain lisää. Asukkaita ei kuunnella, jos he vastustavat jotain uutta rakennussuunnitelmaa.
Kaiken tämän hössötyksen on aiheuttanut se, että jokamiehen oikeus käsitetään usein jo siten, että on jokaisen oikeus jo sanoa, mistä puuta saa kaataa. Minun metsäni ei ole sitä, että on oikeus kieltää metsänkäyttöä naapurin metsästä vaikkapa mökkitontin vierestä. Yksi asia usein unohtuu. Puut kasvavat ja metsämaisemat ovat aina eläneet ja muuttuneet. Metsät ovat usein yksityisomaisuutta ja monelle tärkeä sijoituskohde, se tahtoo unohtua monelta luonnonsuojelijalta.
Lukijan Sanomat | Keitele Timberin Matti Kylävainio: "Emme voi museoida metsiämme" | Pääkirjoitus & mielipide | Savon Sanomat
Kommentit