Annin aatoksia

Juhannus oli ja meni taas kerran. Tänä vuonna oli Suomen viikatemiehellä satoa jopa liikaa, 23 kuollutta. Se ei paljon naurata, kun kansa on niin tyhmää. Ajetaan liian kovaa, juodaan ja kännätään ja mennään sitten uimaan, soutelemaan tai otetaan pyssy leikkikaluksi. Tietysti sattuu tapaturmiakin, joille ei mahda mitään, kuten apuun siiloon mennyt emäntä ja poikansa Savossa, se on surullista. Mutta .... tuntuu että kansa villiintyy juhannuksena jos ei sada kaatamalla vettä tai lunta.

Olipas ihanan lämmin ja välillä jopa helteinen viikko, jonka vietimme New Yorkissa! Siinä vasta kaupunkien kaupunki. Maalaistytöllä meinasi niska nyrjahtää eka päivinä, kun oli niin korkeita ja komeita  taloja koko kylä täynnä. - Olimme miehemme kanssa viettämässä 30-vuotisen taistelumme vuosipäivää tässä maapallon mahtavassa metropolissa. Aiemmin emme ole sinne asti ehtineet työltä ja touhuiltamme, mutta kun kaikki lapsemme ovat siellä käyneet jo useamman kerran ja kehuivat näkemäänsä ja kokemaansa, päätimme mekin suunnata suureen länteen.  Onhan se NY aika suuri, kun jo Manhattanilla on enemmän ihmisiä kuin Suomessa eli yli 8 miljoonaa. Siihen kun turistit tulee katukuvaan mukaan, kuhina on kuin muurahaispesässä olisi. Sitä eläväistä kaupunkia on hauska katsella. Ihmisiä on joka rodusta ja joka yhteikuntaluokasta sulassa sovussa. Kesä on tietysti upeaa aikaa, kun ei tarvitse palella kaupungissa liikkuessaan. Central Park on vehreä ja kukat kukkivat. Ihmiset ovat iloisempia Nykissäkin