Annin aatoksia

                Töiden jälkeen on ihanaa porhaltaa potkurilla pitkin Kallaveden jäitä!      

                                         

Pohjois-Savon vähennys on noin 12 % ammatillisen koulutuksen aloituspaikoista vuoteen 2016 mennessä!  Onko totta, että ikäluokat vähenevät niin rajusti, että näin suuri supistus on välttämätön? Olen sitä mieltä, että jokaisella nuorella tulisi olla mahdollisuus kouluttautua johonkin ammattiin elämänsä aikana. Nuorten syrjäytyminen ei ainakaan vähene näillä koulutuspaikkojen supistuksilla. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla  mahdollisuus hyvää elämään.

Nyt on kyllä hysteria vallalla! Kaupat tyhjentävät kilpaa roskiin ruokia, joissa on hevosenlihaa. En ymmärrä yhtään. Itse olen syönyt silloin tällöin vuosia jo makkaraa, jossa on hevosenlihaa. Ihan hyvää on ollut. Enkä edes tiiraile kaupassa tuoteselostuksia, mitä ne sisältävät. Pääasia, että liha on tuoretta.  Ei voi olla pahempaa joukkohysteriaa, kuin tämä hevosenlihaepisodi. Hyvät kauppiaat, antakaa edes työttömille tai vanhuksille ne hevosenliharuuat. - Mikä ihmisiä vaivaa? Hevonen on tuotantoeläin, siinä kuin muutkin. Ainut ongelma on se, miten hevosenliha on saapunut ruokaketjujen tehtaisiin. Jos siellä on laittomuuksia, ne pitää selvittää. - Kun ihmisillä on liikaa kaikkea, pitää valittaa kaikesta. Sata vuotta sitten kuoltiin nälkään! Tänäkin päivänä on vanhuksia ja köyhiä, jotka kuolevat nälkään!  ps - hevosenliha on myös ekologista...

Kuopioon tuli uusi kirppis. Veimme kummityttären kanssa vanhoja tavaroita myyntiin.Väen paljous on ollut aika suurta viikonloppuisin tällä suurella kirpputorilla  ja vilkasta on kuulema viikollakin. Joka kerta kun piipahdin viemässä lisää tavaraa, tapasin tuttuja, jopa sellaisia joita en ollut nähnyt vuosiin.  Aika monta tavaraa löysi uuden kodin.   Vanhat aikuisten käytetyt vaatteet eivät menneet, niitä ei kannata myydä, koska siellä on myynnissä todella hyviä jopa uuden veroisia vaatteita. Hyvin menevät astiat, kirjat, sisustuslehdet, erikoislehdet, verhot. Kun hain myymättömät tavarat, lahjoitin ison kasan tavaraa ja vaatteita parille mummolle, ja he olivat niin mielissään, että sain Jumalan siunaus-toivotukset  kolme kertaa ja itselle hyvän mielen.            

Susien suojelu on mennyt taas liiallisuuksiin. Susia suojelevat ne ihmiset, joilla eivät pienet lapset ole ja elä susilaumojen lähellä. Kuvitelkaapa miltä tuntuu vanhemmista, jos lapsen kodin lähellä pyörii susilauma ja lapsi lähtee tai tulee koulusta hämärissä peläten sutta. Ei se ole kauhean mukavaa! Varmaan susien suojelijat asuvat useimmiten kaupunkien keskustoissa kerrostaloisssa. Ja ne suojelijat jotka liikkuvat luonnossa, kaipaavat sitä jännitystä elämäänsä, mitä taas moni lapsiperhe tai koiranomistaja ei kaipaa. Kai sitä suojeluakin pitää olla, ettei susi kuole sukupuuttoon, mutta ihminen on tärkeämpi suojelukohde kuin susi. Niin pitkään suojelua puuhataan, kunnes joku joutuu suden suuhun. Lauma voi iskeä aikuiseen tai lapsee, jos kohdalle sattuu.   Susi, susi, huusi meidän pieni lapsemme, kun joutui joskus vuosia sitten sairaalaan ja heräsi monen päivän jälkeen koomasta. Susipelkoa oli hänellä monta viikkoa öisin, joten lapset ainakin pelkäävät sutta, kun se on satujen pa

Läheinen ihminen sairastui hyvin vakavasti. Kaikki, hänen perheensä, lähisuku, sisarukset, ystävät, naapurit, koko kylä ja yhteisö ovat järkytyksestä sanattomia. Hänen sairautensa koskettaa monia. Surullisinta ja raskainta minulle on vanhan äidin lohduton itku. Se riipaisee todella paljon. Ensin tuli vain epäusko, sitten shokki, suru, ahdistus  ja murhe. Viime viikot ovat menneet kyynelten sumussa. Miten perhe jaksaa ja  selviää? Me kaikki suremme, yhdessä ja erikseen, eri tavoin. Minun kyyneleni ovat hyvin herkässä, en peittele enkä häpeä olla heikko, se on minun vahvuuteni ja selviytymiskeinoni. Itku kyynelineen auttaa ja helpottaa. Nyt on tullut tilalle usko ja toivo, jospa hoidot auttavatkin. Joka päivä rukoilen tämän hyvin tärkeän ja rakkaan läheisen puolesta. Usko on koetuksella, mutta toivoa on aina. Ihmeitäkin voi joskus tapahtua. Tiedän, että hän voi selviytyä, mutta voi olla myös toisin. Kaikkeen pitää valmistuatua. Onneksi olen kuullut monta selviytymistarinaa samasta sai

Minäkin, joka en yleensä ole aiemmin katsonut telkkaria paljoakaan, olen nyt talvi-iltoina hurahtanut olohuoneen sohvalle kotipesään tv-ohjelmien koukkuun! Kamalaa - olenko tullut vanhaksi!??  Keskiviikkona  katsoin taas Teeman Donna Leonin dekkari-sarjaa, erityisesti siksi, että Venetsia-maisemat ovat aika tuttuja. Hauskaa seurata Venetsian katu-kanavanäkymiä ja silta-torimaisemia, joissa on itse liikkunut. Sitten seuraan suurella innolla Ville Haapasalon seikkailuja villissä idässä.  Kun hän on sukukansojemme salaisuuksista kertomassa, avautuu aivan uusi maailma, jonne ei muuten tulisi iki maailmassa lähdettyä. Ville on päässyt paikkoihin, jonne tavallinen turisti ei pääsisi. Sukukansoillamme ei ole kaikki asiat kohdallaan! On kyliä, joissa ei ole sähköä eikä kaasua. Miten ne ihmiset elävät siellä idän periferiassa?  Kai niinkuin meillä joskus 100 vuotta sitten? Illan päätteeksi katsoin vielä puolet romanttista elokuvaa Veronasta, jossa nuoripari seikkailee kaupungeissa ja maaseu

...niin, mitähän sekin tarkoitti, mietin kun pistelin lounastauolla jälkiruuaksi Frederika Runebergin torttua ja hyväähän se oli. Millainen puoliso oli Johan Ludvig, oliko kenties kova myös kotonakin puhumaan? Ainakin hän sai hyvää ruokaa, jos vaimo kehitteli herkun, jota pistellään vielä 150 vuoden jälkeenkin. Sen muistan, että JL Runebergistä kerrottiin, että hän oli vuolassanainen ja kaunopuheinen eli sivistystä oli enemmän kuin muulla kansalla 1800-luvun keskivaiheilla, jolloin hän oli isänmaallinen vaikuttaja. Kuka on meidän aikamme Runeberg? Vaikea on nimetä Suomen parasta kaunopuhujaa! - Hyvä puhuja on mielestäni Jyrki Katainen. Hän ei takeltele sanoissaan ja onhan hän täältä meiltä päin lähtöisin, joten pisteet sinne. JK voisi olla vieläkin parempi puhumaan, jos hän käyttäisi värikästä kieltä ja huumoria useammin kuten savolaiset. Mutta tietysti hänen pitää olla suhteellisen asiallinen asemassaan.    

Jäätiereitin varrella on pieni soma saari, jossa on pieni kaunis mökki. Se on kuin karamelli keskellä autiota maisemaa. Jos saaren minä saisin, vaikka pienenkin..niin sinne rakentaisin...