Annin aatoksia

Nuoruuden kotipaikkakunnallani Nurmeksessa oli luokkakokous. Pääsimme ylioppilaaksi noin 40 vuotta sitten. Monet naamat näyttivät tutuilta ja yhtä monelta piti kysyä, hei kukas sinä olet! Paljon on mahtunut vuosiin, iloja ja suruja, saavutuksia ja menetyksiä. Elämä on näyttänyt kaikki puolensa. Osa on työelämässä, osa sairaseläkkeellä, joku puoliksi töissä, jokunen jo varhaiseläkkeellä tai lomautettu, joku on menehtynyt, joku alkoholisoitunut, on eroja ja uusperheitä sekä ehjiä pitkiä liittoja. Perhepiirissä on ollut suruja ja iloja. Luokka on lentänyt ympäri maailmaa, mutta joku on jäänyt jopa paikkakunnalle. Kävimme vanhassa uudistetussa koulussamme, eihän se enää siltä näyttänyt.   Ikkunanvieripaikka oli paras paikka, jos sattui sen saamaan.                                  Katselin kaihoisana ulos, jos pääsisin täältä joskus pois!      

Läheinen tärkeä ihminen on hyvin vakavasti sairas ja se kokoaa sukumme yhteen. Nyt on puhallettava yhteen hiileen ja autettava minkä voi. Apuvoimia maatilalla tarvitaan varsinkin puintiaikaan ja jokainen tekee mitä osaa ja kykenee. Viikonloppuna serkkumme paalasi puintiolkia, muu suku pui viljaa, keräsi paaleja ja ajoi koneita. Itse istuin pitkästä aikaa traktorin pukille, koska se homma oli helpoin. Aikoinaan isämme pakotti meidät kaikki tilan töihin, me tytötkin ajoimme traktoria, kun käskettiin ja se oli hyvä. Veljet olivat kylläkin yleensä innokkaampia konemestareita.  Kun nuorena oppii ja tarttuu töihin rivakasti, hoituu ne työt sitten myöhemminkin elämässä kuin itsestään. Eli niin se vain on, jotta minkä nuorena oppii, sen vanhanakin taitaa.             Traktorin pukilta voi katsella välillä maisemia.        

Tähän aikaan elokuusta kurjet alkavat kokoontua. Illalla ne vaihtavat paikkaa, kun menevät ruokapaikoilta yösijalle. Tämä noin 30 kurjen joukko kokoontui taas illalla mökin lähellä trumpetit soiden. Komea on kurkien iltakonsertti.        

Iltalenkki antaa taide-elämyksiä, joita ei voi saada puolen vuoden päästä. Kuutamo ja auringonlasku Kallavedellä ovat kesän paras taide-elämys. Nämä kuvat on otettu Nokian kännykällä noin klo 21.00. Ja muista klikata hiirellä kuvan kohdalla, niin saat suurennoksen kuvasta. - Kuvien kopiointi kielletty kaupalliseen tarkoitukseen ilman kuvaajan lupaa tekijänoikeuslain nojalla. Blogin kuvat ovat myytävinä suurin osa, ota yhteyttä helepit@gmail.com   tai soita +358 400 571 757 Photos are for sale - you can ask helepit@gmail.com or phone +358 400 571757 Dont copy without a permission of photographer!      

Elokuun lämmin ja aurinkoinen päivä tuo hyvää mieltä, kun kesä vielä jatkuukin. - Kävin katsomassa sairaalassa 97-vuotiasta tätiä ja kuuntelin häntä. Sitten tulivat kummityttären lapset ilahduttamaan ja he löysivät vanhasta leikkimökistä aarteita. Löytyi jopa vanha pössykkä, jolla ammuttiin sorsa ja yksi papukaijakin  alas puusta! Illalla lämmin ja tyyni ilma sai minut etsimään ensimmäiset kynttilät puutarhan hämärään iltaan ja sitten seurasin lepakoiden iltalentoja. Mieheni seurasi mökillä kavereineen sorsien iltalentoja.                                                

Kun olo on hyvin raskas ja murheellinen, iltalenkki rauhoittaa mieltä. Onneksi kotimme on rannan lähellä ja iltaruskon maisemat lohduttavat, kun on suruja. Se on kuin iltarukous.  Tuskin aina tajuammekaan, miten kauniissa maassa asumme. Kävelen usein, pysähdyn ja kuvaan luonnon kauneutta. Suomessa vielä aitoa ja puhdasta luontoa riittää.                        

...vaikka sydän märkänisi, sanottiin ennen Karjalassa. Löysin rompetorilta 30 eurolla hyvin tehdyn  Karjalan raanun ja tuohan se vähän iloa minulle karjalaistytölle. Ja ainakin väriä takkahuoneen seinälle. Hieno työ! Heti bongasin romppeitten seasta laadukkaan käsityön!   Karjalan värit ovat punainen ja musta, muutenkin lempivärejäni. Punainen merkitsee iloa ja musta surua. Elämä kun on täynnä iloja ja suruja. Musta merkitsi aikoinaan Karjalan raanussa oman maan menetystä. Kuviot sydän ja risti kertovat paljon. Minulle tämä raanu on tärkeä symboli, koska äitini suku on karjalainen suku ja itsekin olen itärajalta lähtöisin.           

Kun surullisia asioita tapahtuu liian lähellä, olo on täysin voimaton ja sanaton. Välillä tuntuu, ettei elämässä ole kuin paljon suuria suruja ja vähän pieniä iloja. Kysymyksiin ei ole edes vastauksia, kun suree ja itkee. Ei elämässä voi tehdä käsikirjoitusta, kun kaikki ei mene kuitenkaan niin kuin toivoisi.          

Jossakin uutisoitiin, miten suomalaisia harmittaa mennä töihin ja kouluun loman jälkeen. Eikös se harmittaisi vielä enemmän, jos ei olisi töitä ja koulua? Kyllä töissä ja koulussa on ihan mukavaa, jos siihen osaa vain asennoitua oikein. Työllä tätä maata on rakennettu ennenkin.    

Viikonloppuna kävimme metsässä ja suuntasimme keltaisia sieniä etsimään "Karhulammelle". Sanon sitä lampea sillä nimellä, koska siellä asuu karhu. Jälkiä näkyi paljon, kuten revittyjä kantoja ja revittyjä lahopuita. Kantarelleja ei löytynyt, mustikoita kylläkin ja karpaloita, jotka koetan noutaa myöhemmin, kun ne ovat kypsiä. Kantarellit löytyivätkin sitten mökkiämme ympäröivästä maastosta.                

Kuopiossa on ollut mitä parhain kesä. Hellettä on riittänyt, mutta muutaman päivän sadekaan  ei haittaa. Sadesäällä paukutan kangaspuita autotallissa tai  siivoan suuren talomme lukuisia nurkkia. Toivottavasti sieniä alkaa nousta kuin sieniä sateella eli odottelen mökin kanttarelleja vielä suurempia määriä.  Vielä on sitä kesääkin jäljellä, kuten joku laulussa sanoi joskus... ja tässäpä taas kesäkuvia Kuopiosta. Kesähän on harrastajakuvaajan parasta aikaa elämässä.                        

Sukuun tuli taas uusi vauva, ihana pieni paketti! Tervetuloa tähän suureen pieneen maailmaan, jossa ihmettelemistä  riittää loputtomiin! Vauva on ihmisen luomistöistä ihmeellisin ja hienoin taideteos. Täydellinen pakkaus, jota suku ja suuri läheisten joukko vuodesta toiseen seuraa ihastellen, ihmetellen ja  kysellen kuulumisia. Jokainen pakkaus on aivan erilainen ja aivan erityinen oma yksilönsä. Vauvapaketti on täysi arvoitus, mitä sieltä vuosien mittaan paljastuu, millainen persoonallisuus, mikä hänestä tulee, kun hän kasvaa ja varttuu. Mutta kaikki vauvat ovat todella ihania, tuoksuvat uudelle perunalle ja päästävät ilmoille maailman parhaat sävelet!    

Mökkiviikonloppuna, joka oli varmaan yksi kesän parhaista sään puolesta Kuopiossa, saimme nauttia hienosta aamusta ja hienosta illasta. Tässä tunnelmia mökiltämme.