Annin aatoksia

Kuopion Yliopistolliseen sairaalaan (KYS) uudisrakennukseen on suunniteltu uusi hieno lasiseinä, jopa liian hieno ja ainakin kallis. Evoluutio olisi taideteoksen nimi. Maksajana ovat tietenkin kunnat eli kuntayhtymä ja päättäjinä sairaalan hallitus. Hintaa seinälle tulisi ainakin 1 miljoona ellei sitten enemmänkin! Onhan se hieno ja värikäs, mutta.... Mitään järkeä ei ole nyt tässä päätöksessä, koska sillä rahalla saisi ison määrän hyviä ja tärkeitä laitteita potilaiden hoitoon. Jos asiaa kysyttäisiin potilailta tai kuntalaisilta, vastaus olisi varmaan aika selvä. Ei! Kuka haluaa rahaa noin paljon seinään? Kyllä päättäjät ovat taas hakoteillä ja suhteellisuuden taju on kadonnut täysin. Näin kovina aikoina!   Minä voisin tarjoutua suunnittelemaan pienellä palkalla seinäkuvion ja jopa maalaamaan sen itse. Ideani olisi seuraava: vastasyntyneen sydän käyrä, joka maalattaisiin lasi-tai betoniseinälle kauniilla väreillä. Se ei maksaisi kovinkaan paljon! Savon Sanomille suurkiitokset,

Järvi alkaa jo jäätyä   Lempimaisemani Kallaveden rannalla Aurinkoinen marraskuu Auringonlaskun marrasmaisema Päivät lyhenevät vielä tästä Hupsista, sinne se aurinko taas katosi

Joulu taitaa tulla taas yllättäen! Mutta ei se mitään, tulkoon vaan. Eilen leivoin ekat tortut, sekä ekat piparit ja kävin jouluhulinassa keskustassa. Sokoksen gongi eli käytävä oli niin täynnä glögimukit kädessä seisovia ihmisiä, ettei ohi päässyt kuin tavaratalon puolelta koukaten. Torilla oli mukavia myyntikojuja, nyt kun uusittu tori on avattu. Uudet kauniit jouluvalotkin olivat ilmestyneet  "joulukadulle." Jouluhulinat tuntuivat jo alkaneen. Piipahdin myös Kuopio-hallissa ostamassa perinteiset villasukkalahjat, joita sai kyllä etsiä kaiken sen krääsän ja muun tavarapaljouden tarjonnan keskeltä. Käsitöitä ei löydy ihan helpolla ainakaan joulun ajan markkinoilta. Kuvia torilta Savon Sanomissa: www.savonsanomat.fi/savo/kuopio-on-glogikaupunki/1720676   Tänään tuli pikkuväkeä hoitoon, kun vanhemmat menivät jouluostoksille. Hulinaa riitti sisällä ja ulkona. Koristeltiin kasvihuone jouluiseksi ja kun vanhemmat tulivat, juotiin torttu- ja suklaakakkukahvit. Illalla menim

Hip hurraa, nyt tuli lunta. Ei ensilumi vaan tokalumi. Kyllä oli kiva tehdä lumitöitä illalla pihamaalla. Sytyttelin lumimajaan eli kasvihuoneeseen kynttilöitä. Toivottavasti tämä lumi nyt sitten pysyy. Kaikki muuttui upean valkoiseksi hetkessä. Lumen tulo tuo mukavan rauhallisen tunnelman. - Kyllä talvi on melkein parasta, mitä Suomessa on. Valkoisuus, jäät, pakkanen. Joulu ja lumi ne kuuluvat yhteen. - ps - voi että, kun se tämäkin lumi taitaa sulaa pois...

Ahneus on lisääntyvä ominaisuus jo suomalaisissakin johtajissa.  Erityisesti suuryritysten johtajia vaivaa varsinainen kansantauti, ahneus! Palkat ovat liian suuria, erorahat poskettomia. Merja Ailuksen palkka on pieni verrattuna monen muun porhon palkkaan. Ailushan on nainen, siksi hän joutui nyt silmätikuksi! Mutta hänen asunto- ja autovaatimuksensa olivat silti hieman liikaa.   Mutta että eroraha voi olla vaikkapa Altian pomolla lähes puoli miljoonaa euroa, sitä en ymmärrä! Ihminen, joka saa potkut huonosta tehdystä työstä, palkitaan. Kuka näitä sopimuksia räätälöi? Ne yhtiöiden hallitukset todennäköisesti. He luulevat, ettei hyvää johtajaa saa ilman superpalkkaa. Ei kai motiivina voi olla enää mikään muu kuin raha, jos palkat ovat tätä luokkaa, mitä ne porhoilla ovat. Rahat ovat tulleet Altianin kassaan yhteisistä kansalaisten rahoista. Ei sitä voi kukaan ymmärtää. Anne Siimeskin puolusteli aamutv:ssä isoja palkkoja. Miksi Suomi velkaantuu, no juuri siksi, että on näitä rahare

Tänään yllätti myrsky. Eikka! Aamulla aikaisin sähköt menivät kotona välillä poikki ja ehdimme sytytellä kynttilät. Kahvinkeitto siirtyi, mutta onneksi sähköt palasivat.  Nuoriso suuntasi aamupäivällä matkaan lentäen ja junalla. Kone oli keikkunut ilmassa aika lailla Kuopion kentältä noustessa. Junamatkalainen joutui lähtemään bussilla pienen koiransa kera! - Puolen päivän jälkeen menimme mökille ja metsään katsomaan myrskyn tuhoja. Myrskyn huippu oli kai ollut noin kahdentoista aikaan. Ensin piipahdimme palvelutalolla suvun vanhinta (97) tapaamassa. Mökillä oli aika hurjat maisemat. Aallokot nousivat korkeiksi ja rannalla tuuli aikamoisen kovaa. Lähelle rantaa ei uskaltanut mennä, ettei tuuli siepannut mukaansa. Vastarannan lahdessa näkyi vielä joutsenperhe poikasineen tuulen suojassa! Niemestä löytyi muutama hyvä kantarelli. Onneksi puita ei ollut kaatunut. Mökkiniemestä keräsin sammalta ja oksia joulu- ja talvikoristeiksi kaupunkiin pihamaalle. Jatkoimme matkaa metsään. Pellolla

  Viime viikot ovat menneet kuin sumussa. Suru on surtava, itkut on itkettävä. Elämässä on yritettävä mennä eteenpäin ilman vanhinta veljeä. Pimeän jälkeen tulee onneksi taas valoisa aika. Räpiköin eteenpäin kuin lentokykynsä menettänyt varpunen. On vaan totuttava tähän suureen menetykseen. Kiitos kaikista kauniista kukista, korteista ja viesteistä, joita olemme saaneet. Ne lämmittävät mieltämme surussa.

  Kun läheinen ihminen kuolee, suru on suunnaton.