Annin aatoksia

Eilen lähdin töistä hieman aiemmin, kun oli pitkästä aikaa hieman aurinkoista. Suuntasin hoitokoiran kanssa lenkille. Rannoilla näky on uskomaton, kun lunta ei ole, jäät sulavat ja näkymät ovat kuin huhtikuulta. Varmaan tulee takatalvi tai sitten se myöhäinen oikea talvi. Kallaveden  päällä näin maakotkan kaartelevan korkealla ja suuntaavan Puijolle. Jos talvi oli tässä, se oli keskieurooppalaisen lyhyt.       Toisella puolella palloa oli tällaista rannalla:  

Missä on keväinen aurinko, missä? Se on näkynyt vain pikaisesti joskus aamupäivisin. Lumet ovat kohta kadonneet ja sulaneet. Hiihtoladut pehmenneet. Luonto taitaa olla hieman sekaisin. Mutta onnellinen perheenjäsenemme tajusi matkata maailman ääriin paratiisisaarelle kevääksi. Olisinpa siellä nyt minäkin! Mutta unelmoidaan nyt, vaikka merestä ja auringosta:

Luntahan on, mutta liian vähän. Alkutalven luminen maisema Puijon Konttilasta on edelleen aika samanlainen. Harmaat päivät seuraavat toinen toisiaan. Nyt maistuisi jo keväinen aurinko!   Tässä muuten lumisia maisemia Kuusamosta ja Kuopiosta, aika hieno valokuvablogi: http://seitakuvia.blogspot.fi/2014_02_01_archive.html

Siskoni huomasi tutun valokuvan Hanna Ekolan kirjan "Maa on niin kaunis" kannessa. Se kuva on kuvattu 9.2.2007 Kallaveden rannalla Kuopiossa. Olin lenkillä koiramme kanssa töiden jälkeen rannalla ja taskussani oli pieni kamera. Katsoin taakseni ja näin todella kauniin maiseman. Kahden puun silhuetin välissä oli auringonlasku. Tuo helmikuu oli muutenkin kaunista aikaa. Valoa alkoi tulla ja lunta oli sopivasti.   Hanna Ekolan kirja on kirjoitettu surevalle ihmiselle. Hannan puoliso menehtyi nopeasti edenneeseen sairauteen. Runot ja ajatukset ovat erityisen koskettavia. Hanna Ekola on teologi, kirjailija ja laulaja, joka osaa tulkita ihmisen syviä tuntoja kauniisti ja herkällä mielellä. Olen todella mielissäni, kun kuvani pääsi näin kauniin kirjan kanteen. Sama menestyksekäs kuvani on ollut mm HS:n ja kaikkien maakuntalehtien kannessa, kun Suomi täytti 90 vuotta. Kuva on myös symbolinen monin tavoin. Kaksi puun silhuettia nojaa toisiinsa ja väliin laskee aurinko, joka antaa

Kun pääsen kotiseudulle, palaan taas sieluni lapsuuden ja nuoruuden maisemiin. Menen yksin metsään, kun olen hyvin murheellinen. Surusta puhuminen yhdessä läheisten kanssa helpottaa. On mukavaa tavata taas monia ihmisiä, jotka tunsivat veljeni ja muistelevat häntä lämmöllä, kertovat miten hyvä ja ystävällinen ihminen hän oli. Yhdessä suru on kevyempi kantaa. Puhuminen helpottaa ja antaa elämään edes vähän ymmärrystä. Lumi peittää maat ja muistot, ne pehmenevät ja muuttuvat valoksi, joka hohtaa antaen voimaa jaksaa tämä raskas ja niin vaikea suru.  

Nyt ei ole ihan tämän näköistä kotirannalla, mutta jospa vielä joskus keväällä olisi. Haaveillaan nyt talvesta.

Kela ei tiedä, miten paljon rahaa menee ulkomaiseen sosiaaliturvaan! Kuulin ensimmäisen kerran tämän asian yhdessä eläkeseminaarissa ja en voinut ymmärtää edes todeksi asiaa. Virosta ainakin tulee aivan selvästi porukkaa, joka käyttää hyväkseen Suomen satumaata. Perhe, jonka isä vaikkapa on jäänyt Suomessa työttömäksi, saa monenmoista tukea lapsilisistä lähtien ja sillähän elää hyvin Virossa!! Voi voi, olemmeko aivan hölmöjä! Mitäs etuja suomalainen saa, kun menee vaikka Viroon? Pitäisköhän taas ottaa selvää, minne meidän verorahat valuvat oikeasti. Ei ihme, kun Suomi-tyttö on niin veloissaan! Tässä selvitystä IS:n sivuilta: Esimerkkejä sosiaaliturvasta LAPSILISÄ, KOTIHOIDON TUKI Virolainen K on töissä Suomessa. Hänen kotona lapsia hoitava vaimonsa sekä 2- ja 5-vuotiaat lapsensa asuvat Virossa. Suomi maksaa lapsilisää ja kotihoidon tukea myös Virossa olevista lapsista, koska K on täällä työntekijänä. VANHEMPAINRAHA Puolalainen B on työskennellyt Suomessa vuoden ajan vanhempainp

Kunnon talvea odotellessa kuvia menneiltä talvilta - tässä vuosi 2008 maaliskuu. Kuvat ovat myynnissä. - Older winter photos from year 2008 March.  Photos are on sale. E-mail: helepit@gmail.com     Kuvattu 9.2.2007 Kallavesi - Kuopio 9.2.2007 Kuopio - Finland