Annin aatoksia

Olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja kuvaamisesta. Mikäpä sen paremmin sopisi yhdeksi harrastuksekseni! Tällä hetkellä pidän neljää julkista blogia, joihin lukijani voivat tutustua. Lisäksi pidän lähipiirilleni salaista blogia, johon laitan perheenjäsenten kuvia ja tarinoita. Kirjoittaminen pitää aivot vetreinä ja ajatukset kirkkaina. Käsityöt ja ruokaohjeet pysyvät tallessa. Välillä tulostan kaikki sepustukseni kansioihin, etteivät katoa vahingossa bittiavaruuteen, kuten joskus uhkasi käydä. - Minulle on ollut yllätys se, mikä on suosituin blogini. Se on kirjablogi! Enkä edes ehdi kirjoittaa kaikista lukemistani kirjoista. Joskus jostakin...niin, olihan aikomukseni nuorena mennä lukemaan kirjallisuutta tai suomen kieltä, mutta onneksi en mennyt.  Toinen suosittu blogi on Annin aatoksia, joka on kirjoittamisen koulutuksessa perustettu. Jos olisi aikaa, niin vielä olisi mukavaa perustaa puutarhablogi, matkailublogi, mökkiblogi, runoblogi, vanhojen kuvien blogi, sukututkimusblogi, ta

Kesämuistot ovat kuin matkamuistoja, niitä tulee käytyä läpi uudelleen ja uudelleen. Kesäkuvat ovat parhaita kesän muistoja - ja kesän sato, marjat ja kohta toivottavasti myös sienet. Joka vuosi sato on erilainen, tänä vuonna en ole vielä löytänyt mustikoita, mutta etsin vielä jostain metsän sopukasta.

Tässä muuten oikein savolaisvärinen vene Kallaveden rannalla. Huom! - hauskat Kalpa-Kups-raitavärit moottorissa!     SS:ssa oli juttu savonsanomat siitä, että pitäisi tehdä syyskuun alussa yllätyshyvää lähipiirille. Siis olkaamme yllytyshulluja, kuten joskus sanottiin - vai sittenkin ei? Siihen yllytyssoppaan jos lähtee mukaan, pitäisi tehdä vaikka mitä. Joku keksi senkin, että kaadetaan kylmää vettä niskaan ja jopa kansa sekosi, kaiken maailman julkkikset alkoivat julkaista kuviaan kylmä vesisanko päänsä päällä. Kyllä ihminen on loppujen lopuksi aika tyhmä olento. Joku ressu oli hypännyt muiden yllytyksestä kylmään veteen ja kuollut.  Joo, tuokin ajatus, että on yhtenä päivänä parempi ihminen, on naurettava.  Miksei ole joka päivä parempi ja mukavampi, ei vain yhtenä päivänä? Eiköhän ajatus, että muututaan kaikki mukavammiksi loppuelämän aikana, ole jo paljon parempi?

Harvoin näkee mökillä näin myöhään pieniä pääskyn poikasia. Haarapääskyt tekivät pesään vasta heinäkuun lopulla poikaset, koska alkukesä oli tosi kylmä. Lienevät menehtyneet aiemmat yritykset tai pedot popsineet? Pesän linnut tekivät vanhaan pesään räystään alle, kun tuli kiire saada poikue. Mutta siinä kävi niin, että viime viikolla kovien sateiden aikaan pesä tipahti räystään alta ja poikaset (neljä) kasvoivat lentokykyiseksi nopeasti maassa. Ihme, ettei mikään peto pistänyt niitä suuhunsa. - Tänään pikkuiset olivat jo lentäneet oksalle. Yksi niistä oli arempi ja tuli toisten perässä. Kun läksimme mökiltä, koko pesue oli jo koossa ja pääskyvanhemmat ruokkivat niitä koko ajan. Toivottavasti ehtivät kasvaa ja lentää vielä etelän lämpöön syyskuun aikana. - Luonnon seuraaminen mökillä on mukavaa ja joskus jopa jännittävää.            

Elokuussa valo muuttuu, illat hämärtyvät, värit syvenevät, auringonlaskut ovat värikkäitä. Pimeä kietoo meidät taas pehmoiseen syleilyyn...ollaan runollisia ja haikeita. Kesä on taas kerran eletty.    

Miten ihmeessä tämä kesä meni taas niin nopeasti! Ollaan jo elokuussa, mutta vielä on onneksi kesää jäljellä. Nyt pitää nauttia viimeisistä hellepäivistä sen minkä voi. Helle ei ole ollut yhtään rasittava, kun lämpötilat ovat pysyneet alle +30C. Kotona on sisällä ilmalämpöpumppu hurissut, töissä on ilmastointi ja mökin niemessä puhaltelee tuuli. Uintivesi on ihanan lämpöistä. Voisiko parempaa kesää ollakaan?   Kelluva kukkaruukku, hieno idea!