Annin aatoksia

Kävimme patikoimassa Pisalla. Pisan vuori tai vaara sijaitsee Nilsiän ja Juankosken rajamailla, taitaa kuulua Juankoskeen. Paikka on komea, aito metsäinen luonnontilainen metsäalue, joka suojeltiin 1993 Metsähallituksen toimesta. Nyt sinne on rakennettu näköalatorni tai oikeammin metallinen torni siirrettiin helikopterilla, joten maisemia näkee taas. Edellisestä käynnistä oli lähes 20 vuotta. Silloin maisemat näkyivät paremmin, kun puustoa ei ollut edessä. Tornista aukeaa maisemaa joka suuntaan. Opastus voisi olla parempi ja näkyvämpi ajotielle. Tornin ylin kerros ei ole kovin mukava, kun läpinäkyvä ritilikkö tuntuu huteralta jalkojen alla. Mutta  maisemien takia kestää pientä pelkoakin. Patikointireittejä on eri mittaisia, pari lyhyempää, mutta niillä polut ovat aika täynnä kiviä ja puiden juuria, joten kävelysauvat olivat tarpeen. Pisin reitti menee sitten Lastukoskelta Pisan lammen ympäri ja takaisin.  - Onneksi ei ollut hirvikärpäsiä!    

Parin päivän kylmä tuulahdus jähmetti koko pohjoisen, Savon ja itäisen Suomen. Nyt alkaa hieman lämmetä. Eli vielä on syksyä jäljellä, eikä tarvitse siirtyä kokonaan talvitakkiin. Outoja ovat maailman sään vaihtelut kuin oikukas naapurimmekin. Minne tuuli häntä kuljettaa? Lunta taitaa tulla idän suunnasta tupaan joka naapurimaassa.        

Onni on asua paikassa, jossa voi nauttia hienoista maisemista. Luvassa on ensi viikolla kylmempää, joten nyt pitää nauttia viimeisistä kesän lämpimistä päivistä ja illoista.

Matkalta on kiva palata aina kotoisiin maisemiin, samojahan ne ovat, tässä tänään illalla taas mökiltä.