Annin aatoksia

http://pontu.eenet.ee/player/kalakotkas2.html Hauskaa kun kalasääsket ovat lähteneet pesältä, niin kotipesässä on nyt puutarha!

Yksi kauneimmista syksyn lauluista on mielestäni tämä tuttu Toven sanoittama laulu, jonka on laulanut aikoinaan Anki levylle, yksi kauneimpia suomalaisääniä. Säveltäjä oli Erna Tauro, Erna Anki S yyslaulu (sanat Tove Jansson) Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa. Illat sammuvat kylmään hämäryyteen. Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa syksyiltani yksinäisyyteen.   Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan, mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan. Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan, miten vähän siitä aikaan mä sainkaan. Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu, päivän ei hetket niin pitkiä lie. Suo valon syttyä, yö kohta saapuu, pois kesän kukkaset syksy vie. Etsin jotain mitä meiltä unohtunut on, minkä avullasi löytää mä voisin. On kesä lyhyt niinkuin haave saavuttamaton siitä mikä oisi voinut olla toisin. Kai tulet pian ennenkuin pimeään mä jään - eihän kaikki kai ole mennyt hukkaan. Jos löytäisimme toisemme, silloin ehkä nään keinon jolla kaiken

Nötö on valokuvausta harrastavan unelmakohde. Hyviä kohteita ovat myös Jurmo ja Utö, joissa olen joskus käynyt.  Kokonaisuudet ja pienet yksityiskohdat kohtaavat saariston luonnossa hyvin toisensa. Valot ja varjot, vuorokauden eri ajat ja vuodenajat näkyvät siellä selkeästi. Kuviin saa helposti tunnelmaa, jota on muualla vaikea tavoittaa. Hienoa oli herätä aamulla aikaisin ja lähteä kävelylle, kun kaste oli vielä maassa ja aamun valo oli pehmeän lempeä ja rauhallinen. Siispä tässä vielä kuvia saaren sopukoista, joissa läheskään kaikissa en ole vieläkään ehtinyt käydä. - Ehkä joskus pääsen niihin saariston salaisiin piilopaikkoihin, kun on aikaa enemmän?                                                     Kylänäkymä kalliolta satamaan                                                         Vanha kirkkotie ja kiviaita                                                             Vanhat tammet ja kiviaita                                                             Me

Nötössä kesä jatkuu pitempään kuin mantereella, koska meri on lämmin ja yöt eivät ole kovin kylmiä. Kun meillä täällä Savossa ovat jo pääskyset kadonneet, parveilevat ne vielä Nötön saaren niittyjen yllä puhelinlangoilla. Lintujen laulua kuulee saaressa elokuun lopussakin paljon. Heinäsirkat sirittävät, niityt tuoksuvat, luonnon äänet ovat lähempänä. Bongasin taas monta merikotkaa, muutaman tuulihaukan, harmaahaikaroita, merilintuja jos jonkinlaisia. - Mikä saaressa viehättää? Ehkä se on se tunnelma, jonka koimme lapsena maalla omassa kotikylässämme, kotipelloillamme ja niityillä. Liikennettä ei ollut paljoakaan. Luonto oli lähellä ja kylän ystävälliset ihmiset ympärillä. Silloin tuntui, että koko suku ja naapurit olivat aina auttamassa toisiaan ja puhalsivat yhteen hiileen. Yhteisöllisyys oli sodan jälkeen vahvaa 50-60-luvulla, nyt vallalla on on monesti vain itsekkyys. Saman lämpimän tunnelman tavoittaa pienessä suljetussa yhteisössä kuten saaristokylässä. Mutta ainahan paratiisissa