Annin aatoksia

    Suomi oli onnellisuustutkimuksessa kärjen huippumaita, ihan peräti viides. En tiedä kuka noita tutkimuksia tekee, kun ei ole koskaan nimiä tai tahoja, mistä ne lehdistöön pulpahtavat. Mutta jos on niin, että ollaan koko maapallon kärkipäässä, niin hyvähän se on. - Norja oli siis tutkimuksen mukaan onnellisin kansakunta maapallolla! Siispä nyt miettimään, mikä tekee onnelliseksi. Norjassa kaikki viettävät vapaa-aikaansa sillä asenteella, että nautiskellaan elämästä. Kuulemma perjantai-iltapäivisin katoavat nopeasti työpaikoiltaan, jos mahdollista. Työstäkin he saavat kunnon palkkaa.  He ulkoilevat paljon, vaeltavat paljon luonnossa ja tuntureilla, urheilevat, hiihtävät, kalastavat, syövät terveellisesti. Norjalaiset suhtautuvat yleensä elämään positiivisesti, nauravat paljon ja viettävät laatuaikaa perheen ja ystävien kanssa. Yritetään siis olla kuin onnelliset norjalaiset. Olen lukenut paljon norjalaisten kirjailijoiden kirjoja, mutta siellä kyllä kuvataan paljon sitä sam

  Yöpakkaset pitävät vielä Kallaveden jäätä sellaisena, että siellä voi oikein mainiosti ulkoilla. Jäällä ovat keväällä kaikki, hiihtäjät ja monenmoiset ulkoilijat. Koirat juoksevat innoissaan saarten ympärillä. Lapset laskevat rannan mäessä pulkalla. Viime sunnuntaina aamupäivällä asukasyhdistys järjesti lasten hiihtokisat, jossa oli innokaita osanottajia paikalla runsaasti. Erityisen hauskaa oli seurata noin 3-vuotiaiden hiihtoinnostusta ja sitä riemua, kun kaikki saivat kultamitalit.   Kultamitalisteja rannalla.        

  Olikohan tämä talvi taas tässä? Ladut pehmenevät hurjaa vauhtia, kun tällä viikolla on päivisin vain lämpöasteita. Yöllä on kyllä onneksi pakkasta. Talvet lyhenevät, mutta  kevät ja kesä pitenee. Itselläni ei ole mitään sitä vastaan, koska pitkät talvet aikoinaan olivat todella uuvuttavia. Mutta jos ilmasto lämpenee liikaa jossain maapallolla, se ei ole mukavaa. Tänä talvena hiihtokelit ovat olleet mainiot täällä Kuopiossa.   Hiihtäminen on suomalaista meditointia. Mietin laduilla hiihtäessäni, että näitä hiihtoiloja en saanut nauttia, kun asuin pitkään nuorena Helsingissä. Kerrankin otin sukset mukaani junaan, kun Helsingissä oli luminen talvi. Asuin silloin Töölössä, lähdin Pirkkolaan päin hiihtelemään. Latu oli aivan surkea, sitä olivat kävelijät ja koiran ulkoiluttajat talloneet. En ollut ikinä hiihtänyt niin surkeaa latua. Palasin silmät kyynelissä takaisin ja mietin  omia tuttuja kotiseudun latujani. Vein sukset takaisin kotiseudulle. Lunta oli harvoin asuessani pääka

Vuokatinvaaran rinteet ovat tuttuja, kun niitä aikoinaan laskettiin koko perheen voimalla. Nyt olemme jo siirtyneet murtomaahiihtoon. Mukavaa oli käydä muistelemassa, kun lasketeltiin lasten kanssa. Ripaksen viihtyisässä rinnekahvilassa käytiin juomassa välillä kaakaota.