Annin aatoksia

On se kyllä ihanaa, kun voi seurata luontoa kotoa käsin, kuten tämä virolainen ystäväni kalakotkas eli kalasääski tai sääksi, mikä on mielestäni outo sana. Taas se on saapunut pesälleen. Kesä on tullut jonkinmoinen, rastaat ja peipot livertävät. Mitähän nyt tulee haudonnan seurauksena? Muistaakseni viime vuonna tuli vain yksi poikanen. Jännittävä seurata luonnon ihmeitä. kalakotkas   Toinen eläinystävä on tämä Saimaan norppa Pullervo, jonka olen vain kerran nähnyt vilaukselta. Pullervo   Ainakin kalakotkas viihtyy pesällään ja välillähän siinä näkyy puolisokin.      

Tämä toukokuu jää varmasti kaikkien mieleen. Talvi kesti puoliväliin asti toukokuuta. Lunta tuli monta kertaa vielä toukokuussa, mutta onneksi se suli ja vei mennessään vihdoinkin talven. Elämäni pisin talvi. Luulin, että nyt tulee uusi jääkausi tai vähintään maailman loppu! - Ei ehkä vielä kuitenkaan. Toukokuun puoliväliin asti piti pitää toppatakkia.  Mutta sitten alkoi ihme kyllä sää varovasti muuttua. Täällä Savossa jäät lähtivät 17.5. Nyt on taas lämmintä. Ruoho alkaa vihertää ja puihin pukkaa pientä lehteä. Helsingissä oli kesä jo pitemmällä. Sunnuntaita vietimme entisillä tutuilla kotikulmilla ja suuntasimme meren rantaan nauttimaan kesästä ja auringosta. Kun aikoinaan nuorena olin Helsingissä kymmenisen vuotta opiskelun ja työn merkeissä, asuin suurimman osan ajasta Lauttasaaressa. Se olikin kokemistani kaupunginosista ehdottomasti paras. Asuin Töölössä, joka oli kaupunkimainen, sitten Käpylässä ja Malminkartanolla. Maalaissieluna nautin kovasti Larun (Lauttasaari) puhta

    Pihallamme pyörii usein oravia, mutta yksi niistä on uteliaampi ja kesympi kuin muut. Se käy usein lintulaudalla syömässä lintujen ruokaa. Tänä keväänä huomasin huhtikuun alussa, että orava oli huomannut mattotelineellä tuulettuvan lampaan taljan, joka unohtui siihen muutamaksi päiväksi. Orava kiskoi siitä lämmikkeeksi villaa pesäänsä, joka oli läheisessä metsässä. Se oli vieraillut siinä telineellä useana päivänä, koska talja oli ohentunut aika lailla. Taisi orava tietää, että oli tulossa kylmä kevät. Lienevätkö poikaset selvinneet yöpakkasista. Luulen, että ovat, koska emo vei villaa pesään suuret määrät.  Tietävätkö eläimet ilmoista enemmän kuin me ihmiset? Ovatko niiden vaistot herkempiä? En tiedä!    

  Voe voe voe, sanon nyt oikein savolaisittain. Ilimoja on tosiaan pidellyt! Mitenkähän se nyt näin? Mistä ihmeestä sitä kylmää pukkaa koko ajan? Joku ilkeä pohjoisen tai naapurin sääjumala varmaan taivaalta pistää meille suomalaisille koettelemuksia oikein roppakaupalla. Talvi vain jatkuu ja montakohan takatalvea on kestetty. Nytkin sataa lunta!!! Nyt kyllä riittää jo! Voihan jäämeri!                              Ei osannut hyytynyt sammakkokaan mökillä minulle ennustaa!                                           Aamulla 10.5.2017 oli puutarha taas valkoinen!   Illalla istuin kutomassa mattoa autotallissa ja kuuntelin samalla säätiedotetta radiosta, joka lupasi taas kerran hyytävää säätä. Heti sen jälkeen alkoi ohjelma, jossa presidenttimme oli hyvin huolissaan kasvihuoneilmiöstä. Kehen tässä uskoo? Kai omiin silmiinsä. Säätieteilijät lupasivat aikaista ja lämmintä kevättä. Mutta tätä on tullut. Eikö ne ennustajat osaa tosiaan tehdä työtään kunnolla?   Lämpimin