Annin aatoksia

Parasta kevään tulossa on valo. Ja aurinko. Kävin pitkällä lenkillä jäällä, kun meidän järvi taas jäätyi. Jopa autot ajoivat taas saareen, vaikka vesi roiskui jäätiellä ajaessa. Joku potkukelkkailijakin meni aika haipakkaa, nuorehko mies. Nuoretkin ovat keksineet potkurilla menon. Minulla oli taas piikkikengät ja piikkisauvat, varmuuden vuoksi. Mutta valo, se tuo heti hyvän mielen ja auriko, elämä muuttuu taas. Mennään kohti kesää. Olen todella onnellinen siitä, kun asumme järven vieressä. Rantojahan Suomessa onneksi riittää kaikkialla. Niillä rannoilla riittää kauneutta. Onni on asua luonnon keskellä!

Tuo sana on todella tärkeä sana elämässä. Ei ole ihan helppoa aina pyytää anteeksi, mutta hyvä ja ystävällinen tekokin käy anteeksipyynnöstä. Joudumme kaikki pyytämään joskus anteeksi ja monta kertaa ja se on hyvä. Lapsia on opetettava pyytämään anteeksi ja antamaan anteeksi toiselle. Aikuiselle se anteeksiantaminen onkin jo sitten vaikeampaa. Jokainen meistä tekee virheitä, suuriakin, sanoo vääriä sanoja väärissä paikoissa. Joskus ei vain voi säädellä tunteitaan, jos asia on ollut itselle todella tärkeä. Itse olen monta kertaa pyytänyt anteeksi, mutta joskus en ole saanut anteeksi. Taakkaa joutuu vain kantamaan ja se onkin se tarkoitus, kun ei anneta anteeksi. Kyllä joskus itsetunto on ollut kovilla. Ajatus, että anteeksi, että olen olemassa ja olen tälläinen, on tuttu minullekin. Yritän hyväksyä itseni ja toivon, että lähipiirikin sen tekisi. Kyllähän minäkin täältä joskus lähden.  Mutta vielä tärkeämpää on antaa toiselle anteeksi ja se vasta vaatii sydäntä ja hyvää itsetuntoa. O...

Nyt on aivan ihana omakotitalo myytävänä syntymäpaikkakunnallani! Talo on entinen tätini talo, jossa kävimme usein perheemme kanssa kylässä. Kävin tädin luona koko lukion ajan aina, jos oli vapaatunti. Istuimme keittiön pöydän ääressä, tein läksyjä, juotiin kahvia tai juttelin tädin kanssa. Talvella seurasimme tädin lintulaudan lintuja, joita oli todella runsaasti. Täti asui kuolemaansa asti tässä talossa. Talo rakennettiin sotien jälkeen ja se on kaunein omakotitalo, jonka tiedän. Tätini asui siellä ensin miehensä kanssa, sitten yksin. Tätini oli sen ajan uranainen, teki esimiesuran postissa. Hän oli hyvin aktiivinen urheiluseurassa ja oli perustamassa paikkakunnalle urheiluseuran naisjaostoa. Alakerrassa asui tätini kotiapulainen. Täti kävi meillä maalla kotonamme auttamassa äitiä, hoitamassa lapsia ja olihan hän ukkimme sisko. Hän oli aina hyvällä ja iloisella mielellä. Kyllä hän oli kerrassaan ihana täti!  Talossa asui toinenkin sukulaistätini myöhemmin. Sitten hänen jälkeensä ...

Sumuista on ollut koko päivän. Puijo peittyi sakeaan sumuun, niin ettei tornia edes näkynyt. Metsäkin on sumuverhon takana. Tein sumulenkin Kallaveden rannoilla. Piti olla piikkikengät ja sauvat piikkeineen ja silti oli liukasta! Tuntuu kuin itsekin olisi vähän sumussa. Jäällä ei ole nyt paljonkaan liikujia. Pari pilkkijää näkyi sentään. Ja iso parvi variksia, kuin kevään merkkinä. Sumuiset, utuiset, unenomaiset maisemat ovat kauniita. Ikäänkuin pehmeämpiä. Tai alakuloisempia. Kevättä odottavia.  Nythän on uusi diagnoosikin keksitty, aivosumu! Sitä on kuulema nuorilla, teineillä, työssäkäyvillä, stressaantuneilla. Jokainen on varmaan sitäkin kokenut elämässään. Itse en vaan koskaan tajunnut aiemmin, jos olin väsynyt tai sekoilin, että se olikin aivosumua vai mitä outoa väsymystä lienee ollut. Jos nyt en muista tai sekoilen, voin siis sanoa, että anteeksi, kun minulla on tämä aivosumu! 

Teen joka talvi lumiukkoja ja lumimummoja, kuten taas eilen meidän takapihalle. Mutta huis hais, aamulla ne olivat kadonneet. Lämpöä oli yölläkin +2. Vain pienet lumikasat jäljellä! Missä olet pakkanen? Missä olet talvi? Pakkaspoika, alahan jo tulla. Luntakin me kaipaamme, kun ladut ovat surkeita. Me suomalaiset olemme ainakin täällä Savossa ja Itä-Suomessa tottuneet kunnon pakkasiin ja lumeen. No, tokihan on ollut vähälumisia talvia ennenkin. Toisaalta, eipähän ne lämmityskulut ole korkeat, kun on lauhaa. - Mutta, katsoin pitkän ajan säätiedoituksen ja kas, siellähän on tulossa pakkasta helmikuussa. Joululomalaisten tekemä iglu vain pysyy kasassa. Sulaakohan sekin ensi viikolla?  Iglu on kiva iso lumilyhty.  

Kuopiossa on järjestetty tammimarkkinat jo vuodesta 1784 lähtien. Ensin Snelmanninpuiston paikalla olleella Kustaan torilla, mutta se oli liian kalteva. Kauppatorille siirryttiin 1856 lähtien eli ne ovat Suomen vanhimmat samalla paikalla olevat markkinat. Varmaan esi-isäni ja äitinikin kävivät maalta Kuopion syys-tai tammimarkkinoilla.  Paljon on muuttunut. Pakkasta ei ole enää -30 tammikuussa, tänään oli -5. Myyjiä on vain puoli toria. Ostajiakaan ei ole enää liikaa. Ennen oli tunnelmaa, kun helppoheikit kuten rukkas-Antti huusivat kilpaa. Hiljaista oli, kun eilen kävin ostamassa uudet nahkasormikkaat ja pari viipurinrinkeliä. Välillä kuului jostain Esa Pakarisen musiikkia, se melkein ilahdutti.  Ennen oli siis kaikki toisin. Tori oli aikoinaan täynnä myös sirkushuveja. Oli mandariiniapina aasin selässä, krokotiili, vyötiäinen, kameli, karhuperhe. Humalaisia oli suuria määriä, koska paloviinaa sai myydä torilla. Oli hevoskauppiaita. Hevosia myyntiinkin parhaina vuosiana lähes...

Siis tulossa tammimarkkinat taas Kuopioon. Johan on markkinat oli aikoinaan hauska Aarne Tarkaksen elokuva vuodelta 1966 ja onhan se yleinen sanonta tapahtumista. Tammimarkkinat alkavat oikeastaan vasta huomenna, mutta kun kävin torilla, siellä oli vaikka kuinka paljon markkinakojuja. Oli tietysti viipurinrinkelin myyjiä useita, lakuja ja karkkeja, paperia ja lasten värityskirjoja aivan kuten ennenkin ja joita ostin joka vuosi. Ja puukoreja, rottinkia ym, joka oli kallista. Katselin olisiko nahkahanskoja, kun edelliset unohdin taksiin Tallinnassa. En nähnyt yhtään hanskakauppiasta. Usein aikoinaan ostin uudet hanskat markkinoilta. Nyt ostin vain kaksi pientä viipurinrinkeliä Pullilta. Siellä olikin kaksi Pullia Lappeenrannasta, Timo ja Juho, lienevät sukua. Tähän laitan kuvia Kuopion markkinoilta vuodelta 2014, silloin oli kova pakkanen.  Kaikki kuvat Kuopion tammimarkkinoilta v. 2014

Tänään tuli lunta, ei se siis ollutkaan unta! Aamulla on mukavampi herätä, kun oli taas valkeus. Talveen kuuluu lumi, tottakai! Lumettomia ja vähälumisiakin talvia on tullut koettua elämän aikana. Mies läksi melkein innoissaan lumitöihin. Mutta lumen alla oli vaara, tosi liukasta, koska pakkaslumi tuli jään päälle. Tappokeli, sanoi ystäväni! Itsekin lähdin tietysti kokeilemaan ulkoilua piikkikenkien ja potkurin kanssa. Kyllä ei ollut herkkua se meno, kun joka paikassa oli vaarallisen liukasta. Onneksi ulkoliikunnasta toivuttuani pääsin tanssimaan kahdeksi tunniksi sisätiloihin ja se korvasi päivän liikuntatarpeen täydellisesti.   

  Tässäpä taas Kallaveden jääkuvia oudosta talvestamme. Jää oli eilen niin liukas, ettei siellä pysynyt pystyssä edes piikkikengillä ja potkurilla. Luistimille se olisi ollut liian epätasainen. Piti mennä muhkuraisia rantoja pitkin ja varovasti tasapainoillen. - Järven jääkansi kyllä kestää, mutta liukkaus oli sellaista, että potkuri liukui, minne sattui. Jää lauloi rajuja laulujaan, kun pakkanen taas jäädytti uudelleen järven pintaa. Välillä kuului valtavia pamahduksia, ihan kuin jättihauki olisi molskahtanut. Pakkasräppiä! Maisemat olivat kyllä aika vaikuttavat. Luvassa on nyt onneksi lunta lähipäivinä.  Avantoon vaan, joka siitä tykkää!  Toisiinsa kietoutuneet leppäpuut. 

Katsokaa ihmiset taivaalle, niin näette enemmän kauneutta. Tämä talvi on ollut vaikea talvi, kun ei ole ollut lunta eikä pakkasta tarpeeksi. Hiihtämisestä ei meinaa tulla mitään eikä nyt pääse jäällekään, kun siellä on vettä. Upposin toissa päivänä potkurin kanssa jäätiellä keskellä järveä! Huusin apua, kukaan ei kuullut! Pääsin onneksi pois. Rannalla eräs pilkkimään meevä sanoi, että tosi hyvin kestää jäätie, mene vaan. Itse hän meni kauemmas pillkimään. Hän oli hiihtänyt Laivon saaren ympäri hiihtokelien aikaan, se on n 20 km:n lenkki. SAnoin, etten uskalla mennä sitä lenkkiä, kun siellä on virtakohta, hän sanoi ettei pidä hiihtää virtaan! - Viimeksi menin rantoja pitkin eilen ja jäin ihailemaan usein taivasta. Taivas on ollut tänä talvena usein upean näköinen. Revontulet eivät juuri näy meille, kun sähkövaloa on joka paikassa liikaa. Mutta aamu- ja iltaruskot ovat olleet hienoja. Eilen näkyi helmiäispilviä (kuva yllä), samoin edellisenä aamuna. Muistakaa katsoa taivaalle, sieltä saa...

Tänään oli mitä ihanin aurinkoinen päivä. Eilinen vesikeli muuttui jääkeliksi. Jäällä on nyt niin vähän lunta, ettei siellä voi juuri hiihtää. Joka osaa luisteluhiihtoa, sillä tavalla kyllä pääsee minne vain. Itse vähän aristelen, kun lähellä on monta virtapaikkaa. Mutta luistimilla ja potkurilla pääsee. Itse huitelen jäällä ja jäätiellä  potkurilla ja onhan se ihanaa!

Kevättähän tässä odotellaan ja talvea, sitä parasta talvea, jolloin voi hiihtää ja nauttia pakkasista. Ilmaston lämpeneminen on varmaan edessä, kun sää heittelee kylmästä lämpimään. Kolmen päivän sisällä on ollut pakkasta -20 ja tänään lämmintä +2-3. Sunnuntaina oli hieno sää liikkua jäällä kameran kanssa (pitkästä aikaa järjestelmäkamera mukanani). Sitten hyvä hiihtokeli ja potkurikeli. Eilen hiihdin, mutta tänään ei voinut ajatella kuin vesihiihtoa! Yöllä taas pakastuu, joten keikkuvat ovat olleet nämä tammikuun säät !

Nyt paistaa aurinko, pakkasta on -18C. On taas oikea talvi. Lunta on jo reippaasti  yli 20 cm. Valo vain lisääntyy koko ajan. Lämmitin uunia. Leivoin sämpylät joulun laatikoiden tähteistä. Kohta laitan ohrauunipuuron uuniin. Ihanaa, kun on talven tuntu. Hiihtäminen jää tältä päivältä, kuten olimme ajatelleet, koska -20 järvellä on liikaa. Huomenna lauhtuu.  Mutta rapsakka kävely pakkasessa pitää tehdä ja potkurilenkki järvellä. Tervetuloa tammikuu ja talvi! Olihan siellä jäällä  paljon hiihtäjiäkin. Oli kelkkailijoita, koiran lenkittäjiä, mönkijällä menijöitä ym. Kuvasin pitkästä aikaa järkkärillä, eikä se ollutkaan helppoa, asetukset eivät olleet kohdillaan. Mutta valon lisääntymistä on mukavaa kuvata. Kevään tuntua alkaa jo olla. Ja kohtahan se kesäkin taas tupsahtaa! Ystäväperheemme Italiassa lähetti terveisiä Toscanasta. He olivat vuorilla vaeltamassa ja lämmintä oli +12. Se oli kuulema kylmä. He eivät ymmärrä meidän talven kylmyyttä, miten täällä voi elää. Sanoin, et...

Kyllä yksi parhaimpia asioita on talvella jäällä liikkuminen. Rakastan hiihtämistä, luistelua, kävelyä ja potkurointia jäätietä pitkin! Kallaveden jäältä näkyy kauas, nyt mukavasti väriä päivittäin vahtava Puijon tornikin. Tänä vuonna on joku hyvä jäätien tekijä tehnyt meille kuntoilijoille oman reitin autotien reunaan! Ihana asia, kun hyväntekijöitä löytyy. Maksaisin mielelläni jäätien käyttömaksunkin tästä talven ilosta.   

Joulun jälkeen jää aikaa viimeinkin levolle, itselle, kuntoilulle, harrastuksille. Täytyy sanoa, että nautin todella talvesta, vähitellen viipyillen tulevasta valosta, kevään odotuksesta, suunnitelmista, ulkoilusta, oikeastaan ihan kaikesta. Vaikka maailmalla myrskyää, sitä ei täällä sydänsavossa juuri huomaa. On monenlaista sotaa, tauteja, kurjuutta, rahapulaa, työttömyyttä, mutta kun se ei tule aivan juuri nyt omalle kohdalle, koetan olla optimisti. Kyllä kaikki vielä järjestyy ja kääntyy parempaan päin. Ikuinen optimisti ja varmaankin väärässä usein, vaikka välillä olen ollut syvissäkin vesissä, pinnalle on aina päästy.  Täydet päivät ovat onnellisia! Paula Mäkipellon kirjassa on oikea elämän asenne. Suosittelen!

Olen pitänyt luovaa taukoa kirjoittamisesta yli puolen vuoden verran. Elämässä on vain ollut todella paljon kaikkea, niin ettei ole jäänyt aikaa kirjoittamiselle. Vaikka olen jo vapaa päivätyöstä, oma yritys on työllistänyt todella paljon, samoin oma ihana perhe on vie aikaa, monet läheiset ja kodin hoito sekä lukuisat harrastukset. Tästä lähtien kirjoitan lyhyesti, en jaarittele. Nyt koetan saada aikaa nopealle kirjoittamiselle.  Hyvää uutta vuotta 2025!