Annin aatoksia

Poltamme mökillämme tietysti juhannuskokon. Sitten sen jälkeen kokon lähes joka kuukausi. Vielä on poltettava syyskokko. Risuja ja poltettavaa kertyy mökin ympäriltä ja lisäksi kaupungista tuomme kaiken poltettavan puutarhasta. Mieheni lempipuuhaa onkin kokkojen polttaminen sopivalla säällä. Iltasavuista saa oman tunnelmansa mökkiniemeen. Kuin muinaiset lehmisavut, joita poltettiin hyttysten häätämiseksi. Juuri tälläkin entisellä niityllä, jossa on nyt koivulehto, ukin kotitilan lehmät ennen käyskentelivät kesäisin.        

Viel on kesää jäljellä ja siitä voi nauttia  jopa enemmän kuin kesällä. Illat ovat kauniita, kun auringonlaskut ovat nyt todella komeita. Mökillä voi piipahtaa töiden jälkeen ja vaikkapa soudella tyynellä järvellä virveliä heitellen. Ja viikonlopuksi on melkein hellettä luvassa. Nyt pitää saada super-ulkoiluannos. Puolukat odottavat minua siellä metsässä Vuarun rinteillä punaisena mattona.  

Jokainen meistä voi leikkiä analyytikkoa, niin minäkin. Mitäs minä sanoin jo kolme vuotta sitten, kun Eeloppi eli tämä kanadalainen pojan loppi astui Nokian kumisaappaisiin! Jo silloin aavistelin, että kohta Nokia on ameriikkalainen yhtiö. Nokialle kävi siis kalpaten, sanoisin kuopiolaisena.   - Niinpä niin, saihan se Elop hyvät rahat etätyöstään, peräti 19 milj. euroa kolmelta vuodelta. Käväisi välillä Suomessa ja eleli mukavasti rapakon takana.   Mutta, kun elän ja teen töitä keskellä yritysympäristöä, näen sen, miten yrityksiä yhdistyy, niitä ostetaan ja myydään, ne kasvavat tai kuolevat, toiset pysyvät samanlaisina, suurin osa muuttuu. Yritysmaailma se vasta tuulista on, ei tiedä aina missä mennään - itsekään.   Jäljelle jäävä Nokian innovaatioyksikön kannattaisi tehdä nyt täällä Suomessa sellainen yliäly-superhyper-puhelin, jotta se olisi ensimmäinen laatuaan maailmassa. Sillä sitten taas uusille urille. Koskaan ei tietysti tiedä, jos vaikka Microsoft m...

Piipahdimme taas Hgissä, missä koko jälkikasvumme elää etelän erilaista elämää. Näkemisten ja tapaamisten välissä poikkesimme luontoihmisinä Nuuksion uudessa Luontokeskus Haltiassa. Puusta tehty arkkitehtoninen luomus lupasi hyvää ja sisääntulo oli kaunis, kun kaikki oli puusta. Mutta - voi taivas!  En ole koskaan käynyt niin epäluonnollisessa luontokeskuksessa! Seinillä oli vain valokuvia tai videoita, joita nykyihmisen ja varsinkin kaupunkilaisen maailma on muutenkin jo täynnä! Pääsalissa oli aivan liian suuri puinen rakennelma (puolet salista), taisi olla joku sotkan muna tai jotain sinne päin ja sen sisällä todella arvostamani taiteilijan Osmo Rauhalan työ täysin väärään paikkaan ahdettuna. Taideteoksessa kaksi joutsenta pelasi shakkia ja lasilevyt heiluivat!!!! Aika luonnotonta. Ylhäällä parvella oli jänisten joukko piiriä pyörimässä! En ymmärtänyt yhtään. Puuhökötys joutaisi siirtää nopeasti muualle. Se vie puolet suuresta salista.   Videoteos Suomen luontopaik...

Nuoruuden kotipaikkakunnallani Nurmeksessa oli luokkakokous. Pääsimme ylioppilaaksi noin 40 vuotta sitten. Monet naamat näyttivät tutuilta ja yhtä monelta piti kysyä, hei kukas sinä olet! Paljon on mahtunut vuosiin, iloja ja suruja, saavutuksia ja menetyksiä. Elämä on näyttänyt kaikki puolensa. Osa on työelämässä, osa sairaseläkkeellä, joku puoliksi töissä, jokunen jo varhaiseläkkeellä tai lomautettu, joku on menehtynyt, joku alkoholisoitunut, on eroja ja uusperheitä sekä ehjiä pitkiä liittoja. Perhepiirissä on ollut suruja ja iloja. Luokka on lentänyt ympäri maailmaa, mutta joku on jäänyt jopa paikkakunnalle. Kävimme vanhassa uudistetussa koulussamme, eihän se enää siltä näyttänyt.   Ikkunanvieripaikka oli paras paikka, jos sattui sen saamaan.                                  Katselin kaihoisana ulos, jos p...

Läheinen tärkeä ihminen on hyvin vakavasti sairas ja se kokoaa sukumme yhteen. Nyt on puhallettava yhteen hiileen ja autettava minkä voi. Apuvoimia maatilalla tarvitaan varsinkin puintiaikaan ja jokainen tekee mitä osaa ja kykenee. Viikonloppuna serkkumme paalasi puintiolkia, muu suku pui viljaa, keräsi paaleja ja ajoi koneita. Itse istuin pitkästä aikaa traktorin pukille, koska se homma oli helpoin. Aikoinaan isämme pakotti meidät kaikki tilan töihin, me tytötkin ajoimme traktoria, kun käskettiin ja se oli hyvä. Veljet olivat kylläkin yleensä innokkaampia konemestareita.  Kun nuorena oppii ja tarttuu töihin rivakasti, hoituu ne työt sitten myöhemminkin elämässä kuin itsestään. Eli niin se vain on, jotta minkä nuorena oppii, sen vanhanakin taitaa.             Traktorin pukilta voi katsella välillä maisemia.        

Tähän aikaan elokuusta kurjet alkavat kokoontua. Illalla ne vaihtavat paikkaa, kun menevät ruokapaikoilta yösijalle. Tämä noin 30 kurjen joukko kokoontui taas illalla mökin lähellä trumpetit soiden. Komea on kurkien iltakonsertti.