Hae tästä blogista

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Mökki kutsuu taas

 
Kun kesä tulla tupsahti näin vauhdilla lumisateisen viikon jälkeen, niin pitihän sitä rynnätä heti mökille. Siellä sitä kylmän kevään jälkeen touhua riittää. Meillä on yhdeksän mökin tai rakennuksen mökkikylä, joten siivoamista oli hieman viikonloppuna. Hyötyliikuntaa tulee luonnostaan, kun hakee järvestä vettä, lämmittää sitä, kopsuttelee mattoja, pesee ikkunoita, luuttua lattioita, pyyhkii pölyjä. Vielä on viisi rakennusta käymättä läpi, mutta kun työt on tehty, voi aloittaa kesästä nautiskelun. Sunnuntaina ehdimme istahtaa paviljongin terassille ja katsella tätä lempimaisemaamme. Kävimme myös moottoriveneajelulla. Enpä valita työleiristä, kun työn tekemisen jälkeen on tosi kiva istahtaa kahvikupposelle tai syödä juurisavustettua kalaa uusien perunoiden kera.

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Kesä! - Summer!

Nyt voi sanoa, että kesä tuli viimeinkin Suomeen ja Savoon! On lämmintä ja aurinkoista. Kuopion tori heräsi eloon ja ihmiset muuttuivat kuin taikaiskusta. Voi kun tätä nyt kestäisi edes jonkun aikaa. Saisivat lapset nauttia uimisesta ja kaikkihan me kesästä pidämme. Linnut laulavat ja kukkaset kukkivat! Oi ihana kesäkuu!
 

 

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Lyhyt kesä - jos se nyt tulee

 
Kesäkuun alku oli hyytävä. Eilen oli vielä jäätävä tuuli, kun ylioppilaat saivat lakkejaan ja nuori kansa lopetteli koulujaan. Tämä kevät jää mieleen, koska emme ole ennen kokeneet näin kylmää kevättä. Lunta tuli vielä kesäkuunkin puolella, kun ajelin torstaiaamuna keskustaan. Puijon mäellä oli +2 C ja lunta tupsautteli taivaalta. Mitähän tämä on? Jääkausi, kasvihuoneilmiö, jääkaappi-ilmiö vai jotain muuta!  Ei taida olla niin viisasta tietäjää, joka osaisi kertoa. Normaalia vai epänormaalia. Mutta onneksi emme kuole nälkään, vaikka kato tulisi. Lyhyeksi jää kesä tällä menolla. - Tänään oli lämmintä, jopa +14 C, kun nautimme mökilläolosta tai oikeastaan siivosimme koko ajan! Siinä touhussa ei palele. Kuva keväisestä maisemasta on syntymäkotini nurkilta Nurmeksesta. Pohjois-Karjalan ja pohjoisen Suomen kesä se vasta on myöhässä. Siellä on hyinen ja kylmä pohjoistuuli viilentänyt koko kevään ajan. Voi viljelijäparat...ei ole yhtään mukavaa, kun kylvöt ovat kesken tai osa ei ole päässyt pellolle vielä lainkaan. Lapissahan on vielä lunta!

tiistai 30. toukokuuta 2017

Kalasääski, sääksi, kalakotkas tuli taas ja norppalive

On se kyllä ihanaa, kun voi seurata luontoa kotoa käsin, kuten tämä virolainen ystäväni kalakotkas eli kalasääski tai sääksi, mikä on mielestäni outo sana. Taas se on saapunut pesälleen. Kesä on tullut jonkinmoinen, rastaat ja peipot livertävät. Mitähän nyt tulee haudonnan seurauksena? Muistaakseni viime vuonna tuli vain yksi poikanen. Jännittävä seurata luonnon ihmeitä.
 
Toinen eläinystävä on tämä Saimaan norppa Pullervo, jonka olen vain kerran nähnyt vilaukselta.
 
Ainakin kalakotkas viihtyy pesällään ja välillähän siinä näkyy puolisokin.
 
 
 

torstai 25. toukokuuta 2017

Oi kauhea ja ihana toukokuu! - Oh terrible and lovely May!



Tämä toukokuu jää varmasti kaikkien mieleen. Talvi kesti puoliväliin asti toukokuuta. Lunta tuli monta kertaa vielä toukokuussa, mutta onneksi se suli ja vei mennessään vihdoinkin talven. Elämäni pisin talvi. Luulin, että nyt tulee uusi jääkausi tai vähintään maailman loppu! - Ei ehkä vielä kuitenkaan. Toukokuun puoliväliin asti piti pitää toppatakkia.  Mutta sitten alkoi ihme kyllä sää varovasti muuttua. Täällä Savossa jäät lähtivät 17.5. Nyt on taas lämmintä. Ruoho alkaa vihertää ja puihin pukkaa pientä lehteä. Helsingissä oli kesä jo pitemmällä. Sunnuntaita vietimme entisillä tutuilla kotikulmilla ja suuntasimme meren rantaan nauttimaan kesästä ja auringosta.

Kun aikoinaan nuorena olin Helsingissä kymmenisen vuotta opiskelun ja työn merkeissä, asuin suurimman osan ajasta Lauttasaaressa. Se olikin kokemistani kaupunginosista ehdottomasti paras. Asuin Töölössä, joka oli kaupunkimainen, sitten Käpylässä ja Malminkartanolla. Maalaissieluna nautin kovasti Larun (Lauttasaari) puhtaasta luonnosta, joka oli joka puolella vastassa. Oli ihanaa mennä lenkille tai kävelylle, kun aina pääsi meren rantaan. Saaressa on onneksi vieläkin paljon luontoa ja toivottavasti saarta ei rakenneta liian täyteen. Haaveena onkin joskus oma koti noilta kulmilta, kunhan pääsemme irtautumaan töistä  kokonaan, jos pääsemme. Ainut huono puoli saaressa oli talvella ilkeä hyinen viima ja tuuli, joka tuntui todella kylmänä saaren rannoilla. Kesällä taas vilvoitti ihana merituuli ja rakastuin meren tuoksuun!
 
 




















 

perjantai 12. toukokuuta 2017

Orava

 
 
Pihallamme pyörii usein oravia, mutta yksi niistä on uteliaampi ja kesympi kuin muut. Se käy usein lintulaudalla syömässä lintujen ruokaa. Tänä keväänä huomasin huhtikuun alussa, että orava oli huomannut mattotelineellä tuulettuvan lampaan taljan, joka unohtui siihen muutamaksi päiväksi. Orava kiskoi siitä lämmikkeeksi villaa pesäänsä, joka oli läheisessä metsässä. Se oli vieraillut siinä telineellä useana päivänä, koska talja oli ohentunut aika lailla. Taisi orava tietää, että oli tulossa kylmä kevät. Lienevätkö poikaset selvinneet yöpakkasista. Luulen, että ovat, koska emo vei villaa pesään suuret määrät.  Tietävätkö eläimet ilmoista enemmän kuin me ihmiset? Ovatko niiden vaistot herkempiä? En tiedä!
 
 

maanantai 8. toukokuuta 2017

Jääkausi vai kasvihuoneilmiö?



 
Voe voe voe, sanon nyt oikein savolaisittain. Ilimoja on tosiaan pidellyt! Mitenkähän se nyt näin? Mistä ihmeestä sitä kylmää pukkaa koko ajan? Joku ilkeä pohjoisen tai naapurin sääjumala varmaan taivaalta pistää meille suomalaisille koettelemuksia oikein roppakaupalla. Talvi vain jatkuu ja montakohan takatalvea on kestetty. Nytkin sataa lunta!!! Nyt kyllä riittää jo! Voihan jäämeri!

                             Ei osannut hyytynyt sammakkokaan mökillä minulle ennustaa!


                                          Aamulla 10.5.2017 oli puutarha taas valkoinen!
 
Illalla istuin kutomassa mattoa autotallissa ja kuuntelin samalla säätiedotetta radiosta, joka lupasi taas kerran hyytävää säätä. Heti sen jälkeen alkoi ohjelma, jossa presidenttimme oli hyvin huolissaan kasvihuoneilmiöstä. Kehen tässä uskoo? Kai omiin silmiinsä. Säätieteilijät lupasivat aikaista ja lämmintä kevättä. Mutta tätä on tullut. Eikö ne ennustajat osaa tosiaan tehdä työtään kunnolla?
 
Lämpimin paikka kotipihallamme on ollut koko kevään ajan kasvihuone auringossa, kun pistää siellä ovet kiinni. Melkein toivon sitä kasvihuoneilmiötä joskus jo tulevaksi. Tämähän on jääkausi. Kyllä meitä taas huijataan joka mediassa. Heti en usko mihinkään enkä kehenkään, vaan itseeni jos heti siihenkään. Muutan ensi vuonna sinne, missä on kasvihuoneilmiö, kunhan pääsen töistäni irti. Ei tarvitse kulkea talvitakissa toukokuussa.

Miten maanviljelijät pääsevät pelloilleen, kun maa on roudassa. Kasvukausi jää lyhyeksi. Suuret katovuodet 1800-luvun puolivälissä olivat kohtalokkaita, kun iso osa väestöstä kuoli nälkään. Halla vei viljaa. 1900-luvun alussakin oli nälänhätää, kun kasvukausi oli lyhyt ja halla vei kaiken. 1916 kevät tuli myöhään ja syksy aikaisin. Nyt tuskin nälkään kuollaan enää. Siis sata vuotta sitten taisi olla aika samanlaista säätä Suomessa. Oikea 100-vuotiaan Suomi-neidon juhlavuoden kevätsää!

Miksi minä Suomeen synnyin, miksen jonnekin muualle. Ei ole ihme, että suomalaiset ovat karua ja kylmää kansaa. Tunteita ei näytetä, eikä puhuta. Eipä tämä ilmakaan  juuri naurata. Ilma on kolea ja kalsea, aurinko ei lämmitä. Siinä meidän kansanluonteemme ei juuri muuksi voi kehittyä.
 

järvet vaan jäässä jököttävät...





maanantai 24. huhtikuuta 2017

Kuningatar Viktoria 24.5.1819 - 22.1.1901

Televisiossa Yle 1:llä on menossa parhaillaan mielenkiintoinen historiallinen sarja, Victoria - nuori kuningatar. Tämä voimakastahtoinen nainen hallitsi yli 63 vuotta Britannian monarkiaa. Kuningattarena hän oli  20. kesäkuuta 1837 lähtien - aina 1901 alkuun saakka. Hän oli vain 18-vuotias, kun tuli valtaan. Lapsena ja nuorena hän asui Kensingtonin palatsissa ja sitten kun hän tuli valtaan, hän muutti suureen Windsorin linnaan. Minulle mielenkiintoisen sarjasta tekee se, että vierailimme pari vuotta sitten Lontoossa ja asuimme aivan Kensingtonin lähellä. Historiaa ja museoita mieheni kanssa rakastavina menimme tietysti Kensingtonin palatsin Victoria-museoon ja kylläpä se kannatti. Nythän Kensington on nuorison koti eli siellä asuvat prinssi Willian ja Catherine lapsineen ja prinssi Harry. Victoria-museossa pääsi sukeltamaan hienosti 1800-luvun elämään ja tunnelmiin. Kuningatar Victorian elämä oli siellä hyvin voimakkaasti läsnä. Hän oli saanut sen ajan parhaan koulutuksen ja se teki hänestä vahvan hallitsijan. Hän oli humanisti monella tavoin, harrasti ja teki itsekin taidetta, kirjoitti, soitti pianoa, osasi monia kieliä. Tv-sarja perustuu kai osin hänen päiväkirjamerkintöihinsä. Victoria avioitui prinssi Albertin kanssa 1840 ja sai 9 lasta. Palatsin museossa oli paljon lasten tavaroita ja lasten kuvat oli maalattu seinälle. Oli hienoa istui kuningattaren kirjoituspöydän ääressä ja kuvitella, miten hän joko piirsi tai kirjoitteli siinä. Hetken tunsin olevani kuningatar!

Victorian patsas


                                            Kensingtonin linnan pääovi.
                                   

                                        Linnan puutarha
 
 


Victorian sänky





 
Victoriaanisen ajan muoti oli runsasta. 



Kuvat Victoriasta ja Albertista.


 
 
 

Prinsessa Helena

Prinssi Arthur

Victoria ja lapsia

Victorian kirjoittaman kirje

Tunsin itseni Victoriaksi

Victorian perhekuva

Joku Victorian lapsista