Tekstit

Lakko! Miksi?

Kuva
Voi meitä ihmispoloja! Miksi pitää mennä lakkoon, kun kenelläkään ei ole nyt helppoa? On ollut koronaa, sitten tuli sota Ukrainassa, joka vaikuttaa kaikkien elämään. Hinnat nousivat ja nousevat koko ajan.  Valtion varoja valuu sotaan miljoonia ja miljardeja. Ja silti lakkoillaan, kun ei haluta säästöjä tai muutoksia työelämään. Valtio on täydellisen suossa ja ymmärrystä ei tule. Minne on kadonnut yhteinen vastuuntunto lakkoilijoilta?  Jos rahaa on kotitaloudessa liian vähän, niin silloinhan kiristetään vyötä, karsitaan kuluja ja mietitään, missä voisi säästää. Työläiset tehtaissa saavat parempia palkkoja kuin moni vastuullisessa työssä oleva ja paljon kouluttautunut. Satamien työntekijät ovat erityisen vastuuttomia, kun aiheuttavat valtavia vahinkoja Suomen taloudelle! Pitäisi nähdä talouden tila kokonaisuutena, eikä vain se oma tilanne. Suomalainen sisu saa joskus outoja piirteitä, kun periksi ei anneta. Joskus se on vain yksinkertaisesti tyhmyyttä! Onko tämä tedallakin poliittinen la

No rules! ????

Kuva
HUH HUH! Onpas tämä Suomen edustuskappale oikea junttien junttilan  junttiversio. No rules! Siis eikö sääntöjä? Sitäkö nämä tyypit haluavat kertoa ja lapset, nuoriso ja aikuisetkin uskoo! Mikä on tämän kappaleen sanoma? Onko edes sanomaa? He laulavat: en edes välitä, mikä on oikein ja mikä väärin! Sitähän tuossa naapurissa rajan takana tehdään, siellä ei ole sääntöjä, tapetaan ja soditaan. - Jos tämä on joku sanoma ihmisille, ettei tarvitse välittää yhtään säännöistä, sitten ollaan kaikki turvattomia. Kyllä säännöt tekevät elämästä paremman. Järjestäytynyt, toimiva yhteiskunta tarvitsee säännöt, samoin musiikkimaailma ja taide. Niitä tarvitsevat lapset, nuoret ja aikuiset. Muuten syntyy vain yhteiskunnallista sekasortoa. Onko laulun sanoma, että hypitään alasti ja rikotaan sääntöjä? En ymmärrä! - Kyllä nuo kappaleen sanat pistävät miettimään. Tähänkö on tultu sävelten maailmassa? Pojat voisivat kertoa, mitä he tällä kappaleella haluavat todellakin viestiä yleisölle. Windows 95lläkin ol

ADHD

Kuva
Mitähän tähänkin sanoisi? Silloin, kun aloitin maalla kouluni suhteellisen suuressa kansakoulussa, lähes kaikki pojat olivat varmaan  ihan adhd-tapauksia. En muista yhtään rauhallista poikaa luokaltani. Tänä päivänä, jos on vähänkin vilkkaampi, eikä jaksa koulussa aina keskittyä, luokitellaan heti ylivilkkaaksi eli nykyään adhd-lapseksi. Luulen, että aika moni disgnoosi on täyttä puppua. Miten paljon se aiheuttaa perheissä surua ja turhautumista? Nuoret kokemattomat lääkärit ja psykologit tekevät testejä ja  sitten diagnooseja tehdään aivan heppoisin perustein. Nämä lapsiparat saavat leiman otsaansa jo liian varhain. Tiedän tapauksia, joissa neuvolassa sanottiin lapsesta hyvinkin negatiivisesti luonteesta ja myöhemmin osoittautui , ettei ollut mitään syytä huoleen. Monesti lapsella voi aiheuttaa levottomuutta jo sekin, että on syntynyt loppuvuodesta ja joutuu kilpailemaan lähes vuotta vanhempien kanssa oppimisessa.  Kaikista huvittavinta oli mielestäni uutinen, että Itä-Suomessa on ene

Parempi voitti!

Kuva
Nyt on sitten vaalit käyty ja niinhän siinä kävi, että parempi voitti ja ennustukset kävivät toteen. Pölpötykset pois ja eikun eteenpäin, sanoo tämä mummo lumessa! Ja täällä sitä lunta nyt riittää! - Ihan hyvin meille kävi. Alex Stubbista saadaan iloinen, hymyilevä, hauska, reipas, urheilullinen, valoisa, sosiaalinen ja todella rento koko kansan presidentti. Turha pönötys on poissa, sehän näkyi hyvin esim. Levyraadissa, jossa Haavisto istui jäykkänä puku päällä kuin kanki (jäykempi kuin Kankikaikkonen) ja Stubbi oli yhtä aurinkoista hymyä trikoopaidassaan. Ja mikä sujuva kielitaito Stubbilla, eipäs ole ennen moista ollutkaan. Sujuu suomi, ruotsi ja englanti ainakin. Saadaan varmaan kansainvälinen ja osaava presidentti, josta Suomi hyötyy vielä paljon. Hyvä Alex! Onnea!  Mutta Euroviisukarsinta meni totaalisesti pieleen. Hävettää, mitä junttimusaa viedään maailman estraadeille Pohjolan perukoilta! Apua, en tule katsomaan euroviisuja ja tuota pelleilyä lavalla, joka ei ole edes musiikkia

Stubb vai Haavisto?

Kuva
S vai H? Tuppi vai Haavi? 10 vai 8? Siinä vasta ongelma...joillekin, ei kuitenkaan minulle. Aika selkeä on päätökseni, joka nojaa vahvasti erityisesti omiini ja osin perheeltäni, suvultani  perittyihin arvoihin.  Arvostan koulutusta, siitä pisteet toiselle. Jos vertaillaan koulutusten ja loppututkintojen määrää, ero on huomattava ehdokkaiden välillä. Nuorena voi joko opiskella innokkaana tai sitten haahuilla siellä täällä, vaikka istuskella joskus luennolla yhtenä vuotena. - Sitten seuraava, armeijan käynti. Arvostan sitäkin, että nuorena on ollut valmis puolustamaan isämaata, toinen on sivari, no onhan sekin puolustamista, mutta tulevalle presidentille pisteet tulee intin suorittamisesta. Urheilullisuus - siinä saavuttaa ehdottomasti ylivoimaisesti toinen maaliviivan ensin! Kielitaito ja kansainvälisyys? No toinen puhuu vaimonsa kanssa ainakin sujuvaa englantia ja ruotsikin sujuu suomen lisäksi. - Suuntautumisella ei ole mitään väliä, kukin sinne suuntaan, mistä se elämän onni ja tasa

Aina on ikävä jotakin tai jonnekin

Kuva
Mitä enemmän ikää tulee, niin aina on ikävä jotakin tai sitten jonnekin.  Ikävä on lapsuutta, nuoruutta ja sitä huoletonta aikaa. On ikävä omaa isää ja äitiä, vanhinta veljeä, sisaruksia, sisarusten lapsia, serkkuja, mummia, ukkia, omaa kummia, kummilapsia, kummilasten lapsia, työkavereita, opiskelukavereita, ystäviä, entisisä naapureita ja monia sukulaisia, monia läheisiä ihmisiä joita ei ole enää. Hauskoja ihania tätejä ja setiä on ikävä, jotka olivat usein meillä kotona maalla. Suvun yhteys oli silloin tiivistä, helppoa ja huoletonta sekä jokapäiväistä.  Voinko muistaa todellakin niin väärin? Mutta lapsena vaistoaa monet asiat herkästi, näkee ja kuulee tarkkaan.  Tämä nyt niin vaikea historian aikamme on varmaan se, joka tekee ikävästä vielä suurempaa. On ikävä omia lapsia ja lastenlapsia. Ikävä on myös paljon kaipausta ja surua. Ikävä on huoletonta aikaa! Nyt on ikävä hyviä hiihtokelejä, kevättä ja kesää, kun tulee lunta koko ajan ja pakkasta on niin paljon, ettei ulkoilusta ja hii

Pieniä suuria asioita

Kuva
Elämä on täynnä pieniä juttuja, jotka ovat arjen suola ja mauste. Mutta joskus ihmettelen sitä, miten pienet jutut voivat taas häiritä ihmisten arkea, ainakin jos lukee netistä lukijoiden kirjoituksia. Aika moni valitus liittyy naapuriin tai sukulaisiin, ja erityisesti kesämökkinaapuriin. Siitä vaan korpeen yksin asumaan, jos seura tai suku ei miellytä! Ei nähdä sitä arjen kokonaiskuvaa, miten tavallisista asioista se hyvä arki tulee. Kun ajattelen sitä ajanjaksoa, kun vanhempani alkoivat rakentaa sodan ja kaiken menetyksen  jälkeen uutta elämää, ei silloin paljoa pikkuasiosta välitetty, vaan mentiin eteenpäin optimistisena pystypäin. Illalla kannattaisi joskus miettiä, mikä oli hyvää tässäkin päivässä. Vaikkapa kun sain nukuttua taas hyvin, oli arkista hyvää ruokaa tänäänkin ja pääsinpäs lenkille pitkän sairastelun jälkeen.  Miksi ärsyyntyä pikkuasioista, kun ne ovat useimmiten vain pikkuasioita maailman kaikkeudessa. Tai huolestua maailman tilasta? Kaikilla on samat huolet. Ukraina,