Hae tästä blogista

maanantai 8. heinäkuuta 2019

Kuopion eläinpuistossa

Teimme kesäisen retken lapsemme ja lastenlapsen kanssa uudistettuun eläinpuistoon. Kävimme aikoinaan siellä omien lastemme kanssa ja tyttäremme olivat serkkujensa kanssa ratsastusleireilläkin. Kotieläinpuisto sijaitsee maalla Kuopion eteläpuolella Vehmasmäessä. Tilaa pyörittävät kaksi reipasta naisyrittäjää ja kyllä olikin ilo vierailla tässä kotieläintarhassa. Kaikki eläinten tilat ja suojat sekä koko alue ovat ensiluokkaisen hyvin hoidettuja, samoin eläimet. Alue on laaja ja siellä hurahtaa helposti monta tuntia. Lähes kaikki kotieläimet löytyvät tarhasta. Aasit, hevoset, ponit, vuohet. lehmät, vasikat, alpakat, possut, kanat, hanhet, lampaat, kissat, porot, kanit jne. Alue on kaunis ja maalaismaisen rauhallinen keidas. Mukavaa oli myös nähdä vanhojen traktorien kokoelma. Vanha harmaa Massikka eli Massey Ferguson  oli mukavan nostalginen näky, jollaisella isäni ajeli ja minäkin opettelin traktorilla ajoa. Vanhat mopot toivat mieleeni eka ajoni veljeni mopolla, kun hurautin mopolla suoraan äidin pionipenkkiin! Vanha tilan päärakennus on korjattu kauniisti  kahvilaksi ja sen ulkopuolella saattoi istahtaa terassille kahville. Lasten leikkipaikkoja on sekä ulkona että sisällä kahvilassa. Ostin myös herkullisen ohraleivän kahvilasta tuliaiseksi. Itse kun olen maalta kotoisin  ja eläinten parissa kasvanut, oli todella mukavaa kohdata tuttuja kotieläimiä, joita hoidin lapsena ja nuorena.  Mukava retkipaikka koko perheelle! Eläinpuisto
 
PS - kuvien ottaminen verkkojen läpi oli hieman vaikeaa ja ehkäpä lapsillekin eläimet jäivät etäiseksi, kun niitä ei aina nähnyt kunnolla verkkojen läpi. Olisiko mahdollista tehdä läpinäkyviä seiniä? Kissanpoikia sai käydä silittämässä ja sinne olikin koko ajan jono.
 



































 
 

sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Kevään ja kesän huumaa



Joka kevät tuntuu kuin syntyisin uudelleen. Vanha äitinikin, jonka 90-vuotissyntymäpäivää vietimme juuri suvun kesken hänen kotonaan, näyttää hänkin tervehtyneen entiselleen. Nyt ovat taas murheet ohi hänen kohdallaan toistaiseksi. Kumma vaikutus tällä valolla on kaikkiin ja kaikkeen. Voi, kun olisi aina kevät ja kesä! Luonnon vihreys ja vehreys ympärillä. Kukat ja linnut! Kuin uusi maailma. Energiatasot nousevat melkein jokaisella ja virtaa on taas vaikka mihin. Suomi piristyy ja nyt kun vielä saatiin MM-voitto jääkiekosta, ollaan taas hetki maailman parhaita ja onnellisimpia koko maailmassa!

Itse touhotan ihan hullun lailla puutarhassa, mökillä, mummin luona, lasten perheiden luona, kolmella eri paikkakunnalla ja  vähän joka paikassa. Pois alta risut ja männyn kävyt-tunnelma on taas valloillaan, "mörkö" on vauhdissa. Puutarhakauppaan pitää päästä koko ajan, multaa ja muuta mukavaa löytyy aina. Mutta eihän  tästä keväästä ja kesästä voi kuin nauttia ja nautiskella täysin siemauksin taas hetken verran. Kyllä elämä on ihanaa toukokuussa ja vielä kesäkuussakin, mutta heinäkuussa jo tuntuu, että kohta tämä ihana  kesä on takana. Mutta nyt nautitaan kesäelämästä, kesäjuhlista, kesätapahtumista ja kesäisistä ihmisistä!

 
 
 
 
 

maanantai 13. toukokuuta 2019

Ihana Italia - Villa Arcadia Gardalla



 
Kävimme pitkästä aikaa ulkomailla, kun kuntoni antoi viimein mahdollisuuden. Olihan se sellainen terapialoma kaiken talvisen taisteluni jälkeen. Italia on aina Italia, ainakin minulle! Siellä sielu ja silmä ja korva lepää. Gardalla majoituimme Salon kaupungin laitamilla olevaan Villa Arcadiaan. Talo oli minulle tuttu, kun olin käynyt siellä yrittäjäjärjestöni Italian kiertomatkalla. Talon tunnelma teki vaikutuksen silloin ja sama tunnelma huokui siellä edelleen. Talo on vanha 1600-luvun munkkiluostari, joka on kunnostettu taitavasti ja huolella vanhaa säilyttäen  pieneksi luksushotelliksi. Käytävän seinillä on mm restauroituja 1600-luvun kauniita maalauksia. Talon omistaja on suomalainen Jaana Nakari arkkitehtimiehensä Francescon kanssa. Taloa oli rakennettu peräti neljä vuotta, koska käytännössä koko talo oli lähes romahtanut ja hylätty. Villan ympärillä oli n 15 hehtaaria maata, joten siellä on aivan oma maailmansa erillään rannan pikkukaupungista Salosta. Ympärillä oli oliivilehtoa, hedelmäpuita, koristepensaita, aitoa metsää ja rosmariinit kukkivat tuoksuen sinisinä kiviaidoilla ja muureilla. Puuttuivat vain ne munkit vaeltamassa vielä siinä maisemassa. On heillä ollut kaunis paikka elää ja tehdä työtä.

Huoneen ikkunamme maisema


Ja mikä mahtava maisema, kuin hieno italialainen taulu. Sitä saattoi tuijotella loputtomiin. Garda, metsät, vuoret joka puolella. Paikka on kuin unelma. Jos olisi varaa, pitäisin ystäville siellä syntymäpäivät. Eihän tämä luksuspaikka mikään halpa ole, mutta joskus voi hemmotella kerran elämässään itseään.  Tunnelma oli koko ajan leppoisa ja rento. Se johtuu pitkälti mukavasta emännästä ja vastaanotossa oli myös suomea puhuva nuori mukava ihminen Suomesta. Talossa oli ihka aito suomalainen sauna, josta saattoi pulahtaa kevään raikkaaseen uima-altaaseen.


Muutenkin pidin Gardan tunnelmasta, koska siellä on jo jonkin verran tirolilaistunnelmaa. Kaupungilla näki aitoihin Tiroli-asuihin pukeutuneita. Muutama vuosi sitten olin Riva de la Gardalla järven ylimmässä kaupungissa muutaman yön ja siellä vuoristotunnelma oli vielä aidompi. Viikonloppuna saapuivat suuret joukot nuoria ja vanhempiakin ulkoilemaan saksankielisistä maista. Heitä näki iltapäivän jälkeen torilla kävelysauvat käsissään ja illalla he tupsahtivat ravintoloihin syömään ja nauttimaan elämästä ulkoilun jälkeen. Garda on oikea vaellusihmisten ja ulkoilijoiden paratiisi. Järvimaisema miellyttää myös suomalaista silmää. Järvestä saa haukea, ahventa, siikaa ja sardellia, joka on kuin pieni muikku.  Kalastamisesta en tiedä tarkemmin.







Mielenkiintoinen kohde oli myös järven ainoa saari Isola del Garda, jossa asui Cavazzan suku. 85-vuotias mummi (herttuatar)  ja hänen seitsemästä lapsestaan kolme olivat saaren linnan asukkaina. Linna on saman tyylinen kuin Venetsiassa Palazzo Ducale. Linnan puutarha on kaunis englantilaistyylinen muotopuutarha ruusuineen ja leikattuine pensaineen. Paras nähtävyys meille matkaajille oli kuinkin 85-v. mummi, joka tuli rannikolta pienellä moottoriveneellä. Hän käy kuulemma vielä valmentamassa ratsastajia. Siinä vasta teräsmummi! Saaren historia kaikkinensa oli todella mielenkiintoinen sukusaga!
https://www.isoladelgarda.com/lakegarda/History-Garda-Island.html

Lady Charlotte (85) tuli rantaan

Elämässä kannattaa tehdä joskus päätöksiä nopeasti. Tuota reissua mietittiin viisi minuuttia! Joskus yllättyy positiivisesti vai olikohan se sitä, kun oli lähes kolme kuukautta vankina kotona ja pääsin sitten kuin vapauteen? Silloin kaikki tuntuu mukavalta!

https://www.hotelvillaarcadio.it/

keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Ajatuksia suosikkirunoilijaltani Kahil Gibranilta



Kahil Gibran

"Ymmärtävä ystävä on sinulle enemmän sukua kuin omat veljesi, sillä jopa omat sukulaisesi eivät ehkä tiedä sinun todellista arvoasi."

Näin on valitettavasti hyvin usein. Suku on suku ja sisarukset eivät ole ystäviä, vaan sisaruksia. Monta hyvää sisarussuhdetta on mennyt rikki todella pienistä asioista, eniten perintöasioista. Välejä voivat hiertää kateus, katkeruus ja mielipide-erot. Pitäisi hyväksyä erilaiset ihmiset.

Ystäväni, sinä olet hyvä ja varovainen ja viisas; ei, sinä olet täydellinen -ja minä, myös, puhun sinun seurassasi viisaasti ja varovasti. Ja kuitenkin olen hullu."

Kaikki me ihmiset olemme hulluja omalla tavallamme. Kuka on se normaali? Kuka on viisas?
Hyvä? Varovainen ja viisas?

"Surullinen sielu rauhoittuu, kun se löytää kaltaisensa. Ne yhtyvät liikuttuneina kuin muukalainen tavatessaan toisen muukalaisen vieraassa maassa. Sydämet, joita suru yhdistää, eivät eroa onnen hurmassa."

Sielujen sympatia, se löytyy joskus yllättäen sieltä, mistä ei osaa odottaa. Suru yhdistää ihmisiä.

Sillä rakkaus on ainoa omaisuuteni, eikä kukaan voi sitä minulta riistää."

Rakkaus on elämän aarteita. Rakkaus puolisoon, läheisiin, elämään, luontoon, taiteeseen.....rakkauden kohteita on maailma täynnä!


"Suru yhdisti sielumme niin, että kumpikin näki toisen kasvoista mitä sydän tunsi ja kuuli salatun äänen."

Suru tulee jokaisen kohdalle, mutta surun muodot ovat niin monet ja niin erilaiset. Kunpa näkisimme ja kuulisimme toista paremmin.

Jokaisen talven sydämessä on väräjävä kevät, ja jokaisen yön hunnun takana on hymyilevä aamunkoitto."

Onneksi tulee kevät, onneksi tulee uusi aamu, onneksi tulee uusi elämä. Onko väräjävä kevät se, joka tulee keikkuen?

"Jonakin päivänä olen puu, ja tuuli laulaa oksissani ja aurinko tanssii lehdilläni, ja olen vahva ja kaunis kaikkina vuodenaikoina."

Voi kun tuntisin itseni joskus edes vähän kauniimmaksi, vähän vahvemmaksi, mutta se on vain toive. Elämä kun etenee, monet toiveet valuvat hiekkaan.

"Ihmisten joukossa tahtoisin mieluummin olla se, jolla on unelmia ja halu täyttää ne, kuin suurin ihminen ilman unelmia ja toiveita."

Unelmia pitää olla aina, muuten ei pieni ihminen jaksa taapertaa eteenpäin.

Älä kutsu ketään teidän joukossanne tyhmäksi, sillä me totisesti emme ole viisaita emmekä tyhmiä. Olemme vihreitä lehtiä elämän puussa ja elämä itse on suurempi kaikkea viisautta ja varmasti kaiken tyhmyyden yläpuolella."

Olenko minä enää vihreäkään lehti elämän puussa?

"Jokainen siemen on kaipausta."

Keväällä herää taas toivo ja kaipaus.

"Sydän ymmärtää, mitä kieli ei koskaan ilmaise ja mitä korvat eivät voi kuulla."

Kuunnella sydämensä ääntä ja kun muutkin sen kuulisivat! Mutta kaikilla ei ole korvia kuulla, eikä silmiä nähdä.

Salaisimmat kyyneleemme eivät koskaan etsi silmiä."

Kyyneleet, joita itkemme sydämissämme salaa, ovat ne kaikista katkerimmat.

"Todella hyvä on se, joka ei karta niitä, joita pidetään pahoina."

Pahat ihmiset kaipaavat vain rakkautta, jonka ovat joskus kadottaneet.

"Rakkaus on kuin lintu, joka toivoo tulevansa vangituksi, muttei haavoitetuksi."

Rakkaus on usein kuin haavoitettu ja vangittu lintu.

"Tuuli voi puhaltaa ja tyyntyä, meri voi aaltoilla ja asettua, mutta elämän sydän on rauhallinen ja hiljainen maailma, ja tähti, joka siinä loistaa on ikuisesti kiinteä."

Tuuli, meri ja lopuksi hiljainen maailma, jossa loistaa yksinäinen tähti. Se on koko elämä.


"Ja minä sanon teille, että elämä on tosiaan pimeyttä, ellei ole kutsumusta. Ja kutsumus on sokea, Ellei ole tietoa. Ja kaikki tieto on turhaa, ellei ole rakkautta. Ja kun te teette työtä rakkaudella, Sidotte itsenne sekä omaan itseenne että toisiin ihmisiin ja Jumalaan."

Rakkaus on kaikista tärkeintä elämässä, sanoi vanha viisas äitini.


"Kun olin tietämätön rakkaudesta minulla oli tapana laulaa siitä lauluja. Mutta kun opin tuntemaan rakkauden, sanat suussani olivat vain pelkkä hengähdys ja ääni rinnassani muuttui syväksi hiljaisuudeksi."

Rakkaus, siitä riittää lauluja ja runoja ja kirjoja. Rakkauden monet muodot?

"Katsokaa puroa ja kuunnelkaa sen laulua. Ikuisesti se etsii merta, ja vaikka se ikuisesti etsii, se ei väsy laulamaan salaperäistä ja heleää lauluaan vuorokaudet umpeensa."

Keväällä purot laulavat kovemmin kuin koskaan, eivätkä väsy etsimään.


"Pimeys voi kätkeä katseelta puut ja kukat, mutta se ei voi piilottaa rakkautta sielulta."

Pimeys voi kätkeä kaiken, rakkaudenkin.

"Muistaminen on eräänlaista kohtaamista. Unohtaminen on eräänlaista vapautta."

Muistot ovat tärkeitä, lempeitä, joskus kipeitäkin. Unohtaminen on joskus selviämistä.

"Rakastakaa toinen toistanne, mutta älkää tehkö rakkautta kahleeksi. Antakaa sen mieluummin olla liikkuvana merenä sielujenne rantojen välillä. Täyttäkää toistenne pikarit, mutta älkää juoko samasta pikarista. Antakaa toisillenne omasta leivästänne, mutta älkää syökö samasta leivästä. Laulakaa ja tanssikaa ja olkaa iloisia yhdessä, mutta antaa toinen toisenne olla yksinään. Samoin kuin luutun kielet ovat erillisiä vaikkakin sama sävel saa ne värisemään."
 
Sielujemme rannat kohtaavat, vaikka antaisimme toisillemme omat rakkauden pikarit.

 
 
 

 
 

 
 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
  
 
 
 
 
 
 


tiistai 2. huhtikuuta 2019

Elämää tunteilla ja järjellä


     A. Edefelt: Pariisin Luxemburgin puistossa on yksi lempitauluni  Ateneumissa
(Pariisissa tässä puistossa on vieläkin samaa tunnelma kuin taulussa, olen käynyt ja kokenut, muoti on vain muuttunut)

Nyt kun olen koko talven potenut lääkärin väärän diagnoosin ja hoidon takia saamaani vaivaa ja vielä siihen liittyvän leikkauksen, on aikaa ollut ajatella omaa elämääni ja vähän muidenkin. Ja elämän tarkoitusta. Elämäni on ollut kuin pysähtyneisyyden tilassa, jota en ole koskaan ennen kokenut! Nyt huomaa, miten paljon aktiviteetteja sisältyy normaaliin terveeseen arkeeni. Liikkumattomuus on kuin kirous minulle. Matkasuunnitelmat piti perua ja nukkua "talviunta". Kävely, hiihtäminen, vaellus, potkurointi jäällä, tanssit jäivät. Mutta olen lukenut todella paljon ja opiskellut  taidehistoriaa. Sitäkin olen miettinyt, miten asiat voisivat olla ja miksi ne ovat kuin ovat. Miettiminen ja filosofointi on tehnyt hyvää, mutta rajansa kaikella. Kirjoittanut olen paljon, kun se on ollut aina iso osa elämääni. Mikä olen, miksi olen tämä tyyppi, mikä on ollut minun elämäni koko saldo?? Mikä tarkoitus minulla on ja elämälläni? Olen ollut varmaan välillä raskastakin seuraa, kun olen uiskennellut aika syvissä vesissä kipujeni takia. Suuttumus ja sureminen ovat olleet minulle tuttua. Mutta ei auta, elämässä sattuu - välillä. Virheitäkin, kun kukaan ei ole täydellinen, en minäkään, enkä edes yritä olla. - Virheitä tekevät lääkärit, oikeusoppineet, opettajat, lentäjät, poliisit, sairaanhoitajat, maanviljelijät, varsinkin poliitikot! Itsekin tein työelämässä virheitä, jotka vieläkin joskus harmittavat. Mutta ne sai onneksi korjattua. Syynä oli aina kiire ja väsymys. Jokainen tekee virheitä! Suksikoon suohon se, joka väittää olleensa aina oikeassa!

Gunnar Berndtson: Morsiamen laulu

Ei elämää voi elää pelkästään järjellä, en minä ainakaan. Jos elää täyttä elämää, siihen kuuluvat suuret ja voimakkaat tunteet. Ilo, suru, ikävä, kaipaus, rakkaus, onnellisuus, pettymys, harmistus, suuttumus, joskus vihakin ja kaikki väkevät tunteet. En pelkää elämää ja siksipä nautin jokaisesta päivästä, olipa se vaikka huonompikin päivä, kun vain tunnen eläväni. Minulla on aina uusia unelmia, suunnitelmia ja tavoitteita, enkä välitä aina tai oikeastaan koskaan mitä muut minusta ajattelevat. Sanon ja teen asiat niin kuin minusta oikealta tuntuu. Onneksi masennus ei koskaan valtaa mieltäni, vaan silloin tulee sen sijaan suuttumus, kuten tänä talvena usein.  Yritän opetella anteeksiantoa ja ymmärrystä ihmisten teoista ja virheistä. Eihän se helppoa ole, kun sattuu omalle kohdalle!

Tyko Sallinen: kansankuvausta


Jos elämässä ei olisi tunteita päätöksiä tehdessä tai elämää eläessä, moni asia olisi toisin. Rationaalisuus onnistuu joiltakin paremmin kuin toisilta, mutta useimmiten nämä tyypit ovat myös laskelmoivia. Tunteet tulevat jo lapsena esiin. Miten äiti,isä, ukki, mummi ja muut läheiset toimivat ympärillä. Lapsi vaistoaa kaikki tunteet helposti. Nuorena tunteet heittelevät toisia enemmän ja toisia vähemmän. Itse olin nuorena täynnä tunteita joka suuntaan, vaikka kaverini sanoivat, että olen jalat maassa oleva tyyppi. Siis yritin olla järkevä ulospäin. Nuorena sitä ihastui ja vihastui vuoron perään. Ja sitten rakastui ja pettyi ja taas rakastui. Sisällä tunteet olivat joskus hyrskyn myrskyn. Oikeastaan se oli mukavaa aikaa. Nyt tunteet ovat aivan toista rataa. Järki yrittää koputella päätäni jopa liikaakin. Mutta päätöksiä tehdessä luulen edelleenkin intuitio ja tunteet viitoittavat päätöksiäni ja tekojani paljon. Onneksi karjalaisgeenit sykkivät DNA:ssani!
W.Holmberg: Maantie Hämeessä

Ateneum: František Kupka



Amos Rex: Magritte







                                                        Studio Drift: Elemental



Kuvat Ateneumin ja Amos Rexin näyttelyistä maaliskuussa 2019

PS - menkää ihmiset taidenäyttelyihin ja museoihin, siellä aistit ja tunteet avartuvat ja ajatukset saavat uusia haasteita! Elämä on ihmeitä täynnä!