Hae tästä blogista

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

PIELINEN - elämää suurempi järvi


Olin kotiseudullani taas käymässä ja kun siellä on hieno kulttuuritalo http://www.nurmes.fi/nurmes-talo ja siellä hyvä elokuvateatteri, niin käyn siellä joskus elokuvissa, joskus kirjastossa, usein taidenäyttelyssä, usein alakerran museossa ja joskus konsertissa. Nyt kävin katsomassa Pielinen elokuvan ja olihan se hyvä ja oikein hyvin tehty. Pielinen on aivan toisenlainen järvi  kuin Kallavesi, jonka rannalla elelen. Onhan Pielinen suuri ja suurimmalla selällä on kuin merellä olisi. Paalasmaan suurella saarella tuli nuorena käytyä seurakunnan retkillä. Mahtava saari se olikin, vaikka kuuluisa nuorten hukkumisonnettomuus aina palaa mieleen. Ja kun Kolilta katselee Pieliselle, maisemat ovat huikeat, elleivät parhaat Suomessa. Muutama risteily ja purjehdusreissukin tuli siellä nuoruudessa tehtyä. Nyt voisin mennä risteily- tai laivamatkalle Kolilta.


 
 
Pielinen elokuva kosketti minua kovasti, kun siinä kuvattiin elämää tämän mahtavan järven rannoilla. On mukavia kesäjuhlia, tukkilaiskisoja, kesäasukkaita, laivaliikennettä, kalastusta kesällä ja talvella. Ja ihmiset, nehän ne vasta mukavia ovat. Karjalainen välittömyys ja lämminhenkisyys loistaa useimmista kauas rannoilla ja toreilla. Ortodoksisuus vaikuttaa aika paljon vieläkin Pielisen rannoilla. Toivottavasti tuo Pielisen kauneutta korostava elokuva tulee joskus televisioonkin. Mutta, jos jollakin on se mahdollisuus nähdä, niin mars matkaan. Tekijöille Kallinen-Haapalainen-Kuosmanen taputukset!




 

maanantai 1. tammikuuta 2018

Uusi vuosi 2018, uudet tuulet ja uudet ajatukset



Mistähän se johtuu, että vuosi menee paljon nopeammin tässä keski-iän jälkeisessä elämässä kuin nuorena? Tuntuu, että vauhti vain kiihtyy ja niin paljon on vielä tehtävää ja koettavaa! - Juuri, kun tuskailtiin, että joulu on kohta, niin se onkin jo ohi. Ja vuosikin vaihtui vauhdilla taas rakettien räiskeessä! Eiköhän olisi voitu päättää joka kunnassa ja kaupungissa, että jaetaan rakettirahat niille, jotka apua eniten tarvitsevat. Rahat suorastaan lentävät hetkessä taivaalle ja roskat saastuttavat luontoa. Kiva on tietysti katsoa raketteja, mutta se on vain hetken huuma. Vaihtuu se vuosi ilman paukettakin. Vaikkapa ystäväporukassa tai kotona nautiskellen. Ja entäpäs koiraparat?

                               Tinakin on jo saastetta! Mutta nyt ne on sitten valettu!
 
 
Ja taas ne uuden vuoden lupaukset? Tänä vuonna en keksinyt mitään uutta. Kuntoilen ja tanssin, syön terveellisesti, nukun tarpeeksi, en huolehdi kaikista maailman ja ihmisten murheista, välitän läheisistäni, rakastan ihmisiä, en arvostele ketään kun itsekin olen aika vajavainen, harrastan sitä mistä tykkään, luen enemmän, kirjoitan enemmän, kuuntelen hyvää musiikkia enemmän, nautin elämästä, opiskelen uusia asioita, en tee liikaa töitä! - Toteutan sen, mikä on elämäni tarkoitus! Kysyin vasta vanhalta äidiltäni elämän tarkoitusta. Äidin järki on terävä vieläkin, vaikka hän lähestyy jo 90 vuotta. Hän sanoi, että elämän tarkoitus on rakastaa ja välittää läheistään, ymmärtää ihmisiä ja hän haluaisi kertoa myös kaikille jälkeensä jääville, mikä on tärkeintä: Rauha ja rakkaus, pois mielestä viha, kateus ja katkeruus. Niin se vain on, vanhuus ja viisaus, ehkä ne vielä minullekin tulevat.
 
 
 
Hyviä ajatuksia elämän tarkoituksen pohdintaan näin uuden vuoden 2018 alussa löytyi Suomen Kuvalehdestä, jossa siteerattiin ruotsalaisen runoilija Gustaf Frödingin ajatuksia:

Elämän rikkaus syntyy vastakohtien ja ristiriitojen jännitteistä. Kaikki elollinen pitää sisällään vastakkaisia voimia. Sisäiset ristiriidat, vastakohdat ja ambivalenssi, kuuluvat olemassaolon perusominaisuuksiin. Hyvä ja paha, Jumala ja Saatana, pyhyys ja saastaisuus, Eros ja Thanatos, valo ja pimeys, rakkaus ja viha – nämä ovat elämän vastakohtia ja muodostavat kokemusten ja tunteiden rikkaan kirjon.
 
Miten voisimme kokea onnea ja iloa jos emme olisi kokeneet surua ja synkkyyttä?
Eikö rakkauteen ja kiintymykseen aina liity menettämisen uhka ja tuhon varjo?
Onko kauneutta olemassa ilman sen vastakohtaa?
Kun kevät ja valo saapuvat maahamme, voisimmeko iloita ilman että olemme ensin eläneet läpi syksyn ja talven kylmyyden ja pimeyden?
Silloin kun elämä soljuu ja kaikki on hyvin emme yleensä mieti omaa onnellisuuttamme tai elämän tarkoitusta. Silloin me vain olemme ja elämme sen enempää ihmettelemättä mitä kaikki tämä tarkoittaa.  Ei onnellinen ihminen kysele onnensa perään.
 
Toisin on silloin, kun elämä koettelee ja ahdistaa meitä, kun läheinen ihminen kärsii, kun sairastumme tai joudumme vaikean konfliktin tai kriisin puristukseen.
Silloin joudumme kysymään: Miksi juuri minä? Onko tällä kivulla ja kärsimyksellä joku tarkoitus? Mistä haavoista minut on tehty?
Se mikä ei tapa parantaa, on tapana sanoa. Olen asiasta eri mieltä. Se mikä ei tapa kuitenkin vahingoittaa ja katkeroittaa meitä.
Jokainen elämä on yhtä pitkä, kestää syntymästä kuolemaan. En näe siinä muuta tarkoitusta kuin kaiken sen kohtaaminen mikä vastaamme tulee.
Tarkoitus on iloita, nauttia, rakastaa, tehdä työtä, kohdella muita ihmisiä yhtä hyvin kuin itseämme, ja hyväksyä ikääntymiseen liittyvä luopuminen.
Ja muistaa iloita lapsista ja heidän lapsistaan ja sitten tyynesti kuolla kun sen aika on.
 
 
 
Onnellista Uutta Vuotta 2018!
 
 
 
 
 


maanantai 18. joulukuuta 2017

Joulun sanoma...maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto?



Joka joulu mietin joulun sanomaa...maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto.  Kunpa kaikki ihmiset miettisivät sitä ja vielä toteuttaisivat sen elämässään. Miksi sotia ja riitoja aina vaan riittää ja tulee uusia? Onko ihmisten tosiaan niin vaikeaa olla hyvä toiselle, ettei voi keskustelemalla ratkaista asioita. Viimeksi mietin sodan julmuutta, kun katsoin Tuntematonta sotilasta. Rintamallakin vietettiin joulua ja hiljennyttiin ja aika moni varmaankin rukoili. Harva sinne sotimaan halusi, mutta pakkohan se oli mennä. Muuten meillä ei olisi tätä rakasta maatamme.

Jokainen puolustelee pahoja tekojaan. Nyt jopa HS:n päätoimittaja. Mitä hyvää hän teki lupaamalla julkaista erittäin salaisia tietoja sisältävän artikkelin? Ja juuri presidentin vaalien alla. Kyllä on vaikea ymmärtää hänen tarkoitustaan. Luulen, että tarkoitus on sotkea vaalikeskusteluja ja vaikuttaa vahingollisesti. Mitenkään en ymmärrä, kun medialla ei ole vastuuta eikä moraalia. Sananvapaus ei tarkoita, että kaikkea voidaan julkaista. Lähdesuojien käytössä pitäisi miettiä, mikä on viisasta ja mikä tyhmää. Luulen, että HS:n tilausten peruminen lisääntyy ja lehden arvostus putoaa nyt aika lailla. Toivottavasti päätoimittaja vaihtuu ja tilalle tulee sellainen, jolta löytyy kunnioitusta ja harkintaa sekä moraalia valtiovaltaa kohtaan. ...maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto... vai onko paha tahto? Pitikö sotkea joulurauha meiltä suomalaisilta tonkimalla turvallisuusasioita?

Kaikesta maailman sotkuista ja murheista huolimatta koetan osaltani rakentaa rauhaa ja  tehdä hyvää jouluna ja joulun jälkeenkin sen, minkä pystyn. Nauttia joulusta, läheisistä ihmisistä  ja lumesta, jota täällä meillä on nyt enemmän kuin yleensä joulun aikaan.

 

tiistai 12. joulukuuta 2017

Joulumyyjäisissä


Olin ensimmäistä kertaa myymässä tuotteitani (mattoja, tyynyjä, liinoja, tauluja, kortteja) Pielisareenalla syntymäpaikkakunnallani  suuressa Joulumyyjäistapahtumassa. Ja oli kyllä todella mukavaa! Ensin ajattelin, etten minä varmaan tapaa ketään tuttua siellä, mutta heti aamusta tuli sukulaisia vastaan. Todella monia koulukavereitakin tapasin, joita en ollut tavannut koulun jälkeen. Tunnistettiin toisemme vielä! Monia entisiä naapureita ja tuttuja ihmisiä kauempaakin oli paikalla. Tunnelma oli jouluinen ja mukavan lämmin, vaikka ihmisiä oli paljon, jopa 2000 kahden paivän aikana. Joulupukki kierteli jakamassa karkkeja kilteille lapsille ja aikuisillekin ja joulumusiikki soi. Kiireetön tunnelma oli mukava ja monet viihtyivät pitkään tekemässä jouluhankintoja ja tapaamassa tuttujaan. Minulle tärkeämpää oli siis ihmisten tapaaminen ja joulutunnelma joulupukkeineen kuin pelkkä kaupanteko.

Ilahdutti myös se, että areenalle oli tullut paljon taitavia käsityöntekijöitä myymään tuotteitaan. Käsityötaidot eivät ole siis kadonneet ainakaan itäisestä Suomesta. Oli villaneuleita jos jonkinlaisia, upeita huovutustöitä, joulukoristeita luonnon materiaaleista. Monet talojen emännät ja muut taitavat tekijät myivät ihania joululeivonnaisia ja muita joulun herkkuja edullisesti. Yhdistykset ja järjestöt myivät tuotteitaan. Tapahtuma on paikallisen Mobilistien yhdistyksen järjestämä ja se oli hyvin organisoitu. Kyllä joulumessuille kannattaa mennä jo siksi, että tapaa paljon tuttuja ja löytää sieltä jouluherkut, lahjat ja koristeet. Tapahtuma onkin parhaita sosiaalisia tapahtumia, joissa olen ollut paikkakunnalla. Siellä kuuli monet paikkakunan uutiset ja tuntui, että onhan täällä paljonkin elämää ja nuoria suuriakin perheitä. Kun olin koulussa, asukkaita oli lähes 20000 ja nyt vain yli puolet siitä. Yritteliäisyyttä löytyy vielä ja toivoa on tulevaisuudesta. Ihmiset ovat mukavia pienellä paikkakunnalla ja yhteishenkeä on tallella. Sain niin hyvän joulumielen, että tällä jaksan taas pitkään!

 
Nurmeksen pääkatu on valaistu komeilla jouluvaloilla tänä vuonna. Mikon sillalta Nurmestalolle asti loistavat komeat jääpuikkolyhdyt, joita kannattaa käydä katsomassa. Lunta on paljon ja lisää taitaa tulla koko ajan, kuten täällä Savossakin! Mutta lumihan tekee jouluisen tunnelman vain paremmaksi ja antaa valoa ja iloa!  Hyvää Joulua kaikille!
 
 
 

tiistai 5. joulukuuta 2017

Suomi 100 vuotias!

 
 
 
 
Huomenna saadaan juhlia aika tärkeää asiaa eli Suomi-neidon 100-vuotiasta taivalta. Se onkin oikea selviytymistarina. Sotia, ensin pahin eli sisällissota. Ja sitten sodat Venäjää vastaan, ensin talvisota ja vielä raskas jatkosota menetyksineen. Nuoria miehiä kaatui paljon, suvut menettivät jäseniään. Äitini suvun pellot ja metsät jäivät rajan taakse. Mikä Suomi olisikin ilman sotia? Elintaso olisi paljon korkeampi. Ja entä jos Suomi-neito  olisi saanut pitää helmansa? Mikä aarreaitta olisi koko Karjala. - Jossitella aina voi, mutta nyt on hyvä näin. Suomi on kehittynyt monessa asiassa vaikeuksista ja monesta lamasta  huolimatta. Elintaso on nyt hyvä, koulutus on mahdollinen kaikille. Mutta silti on niitäkin ihmisiä, jotka putoavat kehityksen vauhdista.
 
Huomenna ei kannata surra liikaa. Juhlitaan hieman vakavasti ja varoen, koska liika riekkuminen ei sovi suomalaiselle. Karnevaalitunnelmaa on turhaa tavoitella, koska historiamme on aika raskas. Milloin on oltu Ruotsin tai Venäjän vallan alla. Mutta nyt sentään 100 vuotta itsenäisenä ja vapaana! Siitä saavat suuren ansion jo monet edesmenneet isämme, ukkimme ja mummimme. Tästä on hyvä jatkaa yhdessä. Hyvä Suomi, hyvä me! Onnea meille kaikille ja erityisesti Suomenmaalle!

perjantai 1. joulukuuta 2017

Joulu tulee - olen valmis!




Jostain syystä joulu tulee aina vain nopeammin, mutta tänä vuonna olen valmiimpi jouluun kuin koskaan aiemmin. Tuntuu, että suorastaan nautin jouluntulosta, koska onhan minulla nyt ensi kerran elämässäni aikaa valmistella joulua. Olen nyt viimein free lanceri  eli ei tarvitse joka aamu mennä säännöllisesti töihin. Voin tunnustaa, että olen aina ollut jouluihminen, vaikka joulun jälkeen on mukavaa siirtyä kevään odotteluun ja valon lisääntymiseen. Pimeä aika ei haittaa minua lainkaan, koska aina on jotain puuhaa. Nautin täysin siemauksin kaikesta tekemisestä, käsitöistä, askartelusta, leipomisesta, lukemisesta, liikunnasta, kulttuurista yms. Maailma täynnä mielenkiintoisia asioita, joita nyt ehdin paremmin toteuttamaan ja tekemään kuin aiemmin.  Mutta kaikkeen en ehdi millään, minne haluaisin!

 
Eilen koristelin kasvihuonetta joulukuntoon ja vielä lisäilen sinne lisää koristelua. Valmistan itsenäisyyspäivän juhliimme ruokia ja leivonnaisia. Tänään ovat vuorossa karjalanpiirakat. Joululahjojakin olen tehnyt ja ostanut. Mukavaa, kun on vähän luntakin, se tuo joulun tunnetta ja valoa.



 

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Sielun maisemia



 

Jokaisella ihmisellä on oma sielunmaisemansa - näin sanotaan. Ja useimmiten se on siellä, missä sielu ikään kuin lepää tai onko se nyt sitten ihmismieli. En tiedä vieläkään, missä sielu on. Minulla ne mielenmaisemat ovat erityisesti lapsuuden ja nuoruuden maisemat, mutta myös nykyisen kotiseudun maisemat tai vaikkapa lempimaani Italian huikeat maisemat ovat upeita. Parhaita hetkiä lapsuudesta olivat sunnuntaiset kiireettömät retket kesällä perheen kanssa veneellä saareen tai puron rannalle niitylle  tai mukavat yhteiset marja-sienimatkat metsään eväineen. Myös kotona asuvan ukin kanssa yhteiset kävelyretket kotipaikan ympärillä luontoa tutkaillen olivat jo lapsena hyvin tärkeitä. Nautimme yhdessä niistä kävelyretkistä ja opimme luontoa.  Maisemat talvella tai kesällä jäävät erityisesti lapsuudesta mieleen äärettömän yksityiskohtaisesti. Maisemat, tärkeät rakennukset, tunnelmat, joita siellä koki jäävät syvälle mielen sopukoihin.  - Puolisollani mieluisia mielenmaisemia ovat lapsuuden koti- ja kesämökkimaisemat, missä hänen oma lapsuuden perheensä vietti mukavaa yhdessäoloaikaa. Myös Kolin maisemat ovat meille yhteisesti tärkeitä ja mieluisia maisemia.







 
 
 

Siksipä perheiden kannattaisi ajatella paikkoja ja ympäristöjä, joissa viettää yhteistä aikaa.  Lapsi vaistoaa jo hyvin aikaisin kiireettömän, rennon ja leppoisan tunnelman. Niistä hetkistä jäävät ne parhaat muistot ja tunnelmakuvat lapsuudesta aikuisuuteen, joita voi vielä sitten yhdessä vanhanakin muistella. Ihmisen sielu on kuin peili, joka heijastaa takaisin kaiken kokemuksen.  Sielunmaisema saa joskus haavoja, joita on vaikea sulattaa, jos se muuttuu liikaa tai sille ei anneta arvoa  ja niitä haavoja ei aina aikakaan paranna. Muistan aina, kun ukkini itki vanhana miehenä katkerasti, kun hänen vanha rakas kotitalonsa ja koivukujansa tuhottiin. Hän oli yrittänyt ostaa taloa ja paikkaa takaisin itselleen poikansa kanssa, mutta kaiken takana oli kateus ja katkeruus, jota talon omistaja tunsi häntä ja sukuamme kohtaan. Miksi ihmiset käyttäytyvät noin? - Tähän olen yrittänyt kerätä parhaita elämäni maisemia ja paikkoja syksyllä ja alkutalvesta ja tietysti Italiaa. Mieluisia ja tärkeitä maisemia on todella paljon.
 
 
 







 
 
 

lauantai 11. marraskuuta 2017

Isänpäivänä tai kaikkien isäinpäivänä

 
Eilen kävimme katsomassa Tuntemattoman sotilaan. Olihan se vaikuttavaa kuvausta sodasta ja miehistä, nuoremmista ja vanhemmistakin. Tuskaa, pelkoa, kipua, väsymystä, kaipausta kotiin. Isästä, joka taistelee menetetyn kotitilansa ja perheensä  puolesta. Eero Aho Rokkana oli hyvä valinta. Hän tuo elokuvaan syvyyttä ja tunnetta, jota vain hän pystyi isän ja sotilaan hahmona tulkitsemaan. Suomalainen mies ja isä, heitä menehtyi sodissamme paljon. Voin vain kuvitella, miltä omista ukeistamme ja mummeistamme tuntui sodan aikana. He eivät juuri paljon jaksaneet kertoa sodasta, hyvä kun selvisivät. Elokuva on vain pieni pintaraapaisu todellisuudesta. Sodan kokenut ikäpolvi jaksoi kuitenkin uskoa huomiseen. Yhteishenki sodan jälkeen oli hyvä ja Suomea rakennettiin uudelleen kovalla työllä. Monen läheisen sukulaisen kertomukset sodasta kuitenkin vaikuttivat paljon lapsuuteeni. Pelkäsin sotaa, näin painajaisia. Sodan mielettömyys on aina ajankohtainen aihe.
 
Isänpäivänä muistelen omaa isääni. Hän oli nöyrä, lempeä, joskus tiukkakin isä. Hänellä oli arvot kohdillaan. Hän eli itse kuten meitä lapsiaan opetti. Ahkeruus, rehellisyys, nöyryys, isänmaallisuus. Monet arvot siirtyvät sukupolvelta toiselle huomaamatta. Hän koki monia asioita elämässään pitkän elämänsä aikana. Äidittömyyden, sodan, kovan työn teon, perheen ja ukkina olemisen. Lapsena tuntui, että hän oli aina töissä, joita maalla riitti. Voin olla ylpeä omasta isästäni ja muistella häntä hyvänä isänä. Hyvää isänpäivää kaikki isät!

perjantai 20. lokakuuta 2017

Syksy on joskus surullista aikaa






Lokakuu on alkanut ja jatkunut surullisen sateisena. Kylmä kesä ja vetinen syksy ovat olleet täällä Itä-Suomessa ankeaa katsottavaa viljapelloilla. Joku on saanut puitua viljojaan, monet eivät. Kun vilja on vielä lokakuun puolivälissä pellossa, itkettää entisenä maalaisena katsoa.  Kun kävin kotiseudullani, niin pelloilla oli paljon viljaa mustana eli jo aivan homeisena monin paikoin. Omatkin viljelmäni kasvihuoneessa ovat olleet surkeita, vain yrtit kasvoivat ja kesäkurpitsat. - Muistan lapsuudestani yhden erittäin pahan katovuoden, kun isämme kutsui meidät lapset viljapellon laitaan katsomaan, miten viljalle oli käynyt. Se makasi lakoontuneena vetisessä pellossa ja oli alkanut jo itää. Muistaakseni se kynnettiin sinne syksyllä ja toivottiin, että seuraava vuosi olisi parempi. Äitimme sanoi, että nyt joudutaan säästämään kaikessa ja erityisesti vaatemenoissa ja jotenkin siitäkin vuodesta vain selvittiin. Tehtiin itse vaatteita ja yritettiin pitää vanhoja. Jos maasta ei tullut tuloja, sitä otettiin sitten metsästä, jos vain oli hakattavaa puuta. En muista, oliko silloin mitään katokorvauksia ja jos oli, se ei paljon auttanut 8 henkisessä perheessämme. Ehkäpä tuo tiukka säästämiseni on sieltä perua. Päässäni on aina ajatus, että pitää säästää pahan päivän varalle.

 
 
Edelleen saavat viljelijät keksiä keinoja, miten selvitä eteenpäin huonon satovuoden jälkeen. Maatalouden aliarvostus on masentanut monet viljelijät. Tukipolitiikka on vääristänyt tuottajahinnat, kun kuluttajille halutaan mahdollisimman edullista ruokaa. Jos maaseudulta vielä löytyy innokas nuori yrittäjä, sitä voi pitää jopa ihmeenä. Surullista on katsoa, kun maaseutuelämää ei enää arvosteta, eivät edes itse maalla kasvaneetkaan. Nuoret halutaan kouluttaa kaupunkeihin helppoon elämään. Maaseudulla elävien pitäisi nähdä omat monet mahdollisuutensa, koska perinteinen malli ei enää useinkaan toimi. Jos ideoi ja innovoi uusia tapoja elää maalla, se vaatii rohkeutta, luovuutta, innostusta ja kekseliäisyyttä. Asiantuntijat povaavat, että nälänhätä voi iskeä Suomeenkin. Siksipä kaikki peltoalat pitäisi saada tuotantoon. Jos ilmastonmuutos vie viljat Etelä-Euroopasta kuivuuden takia, tuontiviljaa ei riitä Suomeen. Omavaraisuus ja viljavarastot olisivat pelastus.  Mielestäni maaseutu pitäisi pitää kunnossa ja asuttuna.  Siinä asiassa valtiovalta voisi miettiä uusia ratkaisuja, kuten esim. verohelpotuksia nuorille yrittäjille. Jatkuva tukien syöttäminen ei ole tervettä sekään. Jotain on mennyt pahasti pieleen maataloudessa, kun tuntuu etteivät isotkaan tilat elätä. Ja miten saadaan nuoret rohkeasti innostumaan maalle? - Portugalissa monet hyvin koulutetut nuoret palaavat kotiseuduilleen ja innovoivat uusia tapoja elää maalla. Nuoret  Maatalouden lisäksi on vaikkapa matkailijoille retkiä ja kun on ammatti, niin aina voi saada lisätuloja muustakin työstä.
 

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Sisustuksesta

Vielä muistelen Mikkelin asuntomessuja ja nyt hieman talojen ja tilojen sisutuksesta. Kaikki sisutukset kyllä hieman toistivat toisiaan, yhtään hyvin erilaista tai persoonallista ei jäänyt mieleeni. Kaikissa toistui musta väri aivan liikaa, sitten valkoinen ja joku väri kuten nyt keltainen ehkä siksi, kun oltiin Savossa. Yhdessä taisi olla roosaa, jossakin ruskeaa tai vihreää  lisänä. Yhtään kotia ei ollut sen näköistä, että siellä olisi ollut elämää. Paitsi se museohuone, joka ei ollut taas yhtään tätä päivää. Olihan siellä messuilla paljon mukavia yksityiskohtia ja hyvää taidetta, jota katsoi mielellään.
 
Miten on niin vaikea luoda persoonallista sisustusta? Tai miksei ole taloa, jossa näyttäisi siltä, kuin oikeasti siellä elettäisiin. Kenen oma koti on oikeasti kuin sisutuslehdestä. Ei kovin monenkaan. Onhan niitäkin, jotka asettelevat tavaransa paikoilleen joka päivä ja pyyhkivät alituiseen pölyjä, mutta niitä persoonia on harvassa, joilla on siihen aikaa tai intoa. Mielestäni koti, jossa eletään on aika eri näköinen kuin yksikään noista mallikodeista. (nämä kuvat eivät ole myynnissä, koska tekijänoikeudet ovat taiteilijoilla ja suunnittelijoilla)