Sivistys, mitä se oikeastaan on?


Tänään on kevään viimeinen päivä ja kesä alkaa virallisesti. Koulut ovat loppuneet ja kesä saa alkaa. Luin HS:sta jonkun kirjoittajan hyvän pohdiskelun siitä, mitä on sivistys. Sivistys on tapa, millä kohtaamme kaikki ihmiset. Läheiset, naapurit, sukulaiset, ystävät, lapset, vanhukset. Se ei ole sitä, jos olemme enemmän kouluttautuneita, että katsomme muita alaspäin ja nostamme nokkaamme. Se ei ole vain tutkintoja, tietoa tai akateemisuutta.  Sivistynyt ihminen osaa keskustella, kuunnella muitakin mielipiteitä, arvostaa ihmisiä ihmisinä, vaikka he eivät ole aina samaa mieltä. Sivistys on myös paljon ymmärtämistä ja kuuntelemista. Ja hyväksymistä, että me ihmiset olemme erilaisia ja meillä on eri arvoja. Eikä pelkkä kirjaviisaus tee sivistyneeksi, vähemmänkin lukenutkin voi olla todella mukava ihminen ja sydämeltään todella sivistynyt. Mielestäni myös jokainen, joka tekee yhteiskunnassa merkittävää työtä, näkee merkityksensä osana koko yhteiskunnan rattaissa, on sivistynyt pitämättä siitä suurta meteliä. 

Tänään saavat lukuisat nuoret opintonsa päätökseen. Valkolakit, monet ammattiin valmistuvat, opintonsa viimenkin lopettavat nuoret. Jokaisella on tehtävä tulevaisuudessa, jos sen huomaa ajoissa. Jokainen meistä voi rakentaa parempaa maailmaa. Olemalla sivistynyt, hyväkäytöksinen, empaattinen, muut huomioiva, ahkera. Tulevaisuus on aina parempi kuin menneisyys, toivottavasti. Optimismi on sivistystä, ei pessimismi. Tärkeintä on olla mukava ihminen ja rakastaa kaikkia läheisiään! Onnea kaikille nuorille ja kaikille valmistuville!

2016 Suvivirsi | Lappeenrannan kirkko




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ajatuksia suosikkirunoilijaltani Kahil Gibranilta

Kuva
Kahil Gibran "Ymmärtävä ystävä on sinulle enemmän sukua kuin omat veljesi, sillä jopa omat sukulaisesi eivät ehkä tiedä sinun todellista arvoasi." Näin on valitettavasti hyvin usein. Suku on suku ja sisarukset eivät ole ystäviä, vaan sisaruksia. Monta hyvää sisarussuhdetta on mennyt rikki todella pienistä asioista, eniten perintöasioista. Välejä voivat hiertää kateus, katkeruus ja mielipide-erot. Pitäisi hyväksyä erilaiset ihmiset. Ystäväni, sinä olet hyvä ja varovainen ja viisas; ei, sinä olet täydellinen -ja minä, myös, puhun sinun seurassasi viisaasti ja varovasti. Ja kuitenkin olen hullu." Kaikki me ihmiset olemme hulluja omalla tavallamme. Kuka on se normaali? Kuka on viisas? Hyvä? Varovainen ja viisas? "Surullinen sielu rauhoittuu, kun se löytää kaltaisensa. Ne yhtyvät liikuttuneina kuin muukalainen tavatessaan toisen muukalaisen vieraassa maassa. Sydämet, joita suru yhdistää, eivät eroa onnen hurmassa." Sielujen sympatia, se löytyy jos...
Lue lisää

Aina on ikävä jotakin tai jonnekin

Kuva
Mitä enemmän ikää tulee, niin aina on ikävä jotakin tai sitten jonnekin.  Ikävä on lapsuutta, nuoruutta ja sitä huoletonta aikaa. On ikävä omaa isää ja äitiä, vanhinta veljeä, sisaruksia, sisarusten lapsia, serkkuja, mummia, ukkia, omaa kummia, kummilapsia, kummilasten lapsia, työkavereita, opiskelukavereita, ystäviä, entisisä naapureita ja monia sukulaisia, monia läheisiä ihmisiä joita ei ole enää. Aivan kuin monet olisivat kadonneet mustaan aukkoon!  Hauskoja ihania sukumme tätejä ja setiä on ikävä, jotka olivat usein meillä kotona maalla. Suvun yhteys oli silloin tiivistä, helppoa ja huoletonta sekä jokapäiväistä.  Voinko muistaa todellakin niin väärin? Mutta lapsena vaistoaa monet asiat herkästi, näkee ja kuulee tarkkaan.  Tämä nyt niin vaikea historian aikamme on varmaan se, joka tekee ikävästä vielä suurempaa. On ikävä omia lapsia ja lastenlapsia. Ikävä on myös paljon kaipausta ja surua. Ikävä on huoletonta aikaa! Nyt on ikävä hyviä hiihtokelejä, kevättä ja kes...
Lue lisää

Kalanruoto kurkussa ambulanssilla sairaalaan!

Jopas taas sattui kesän juttu eli syödessä sattuu! Olimme mökillä uurastaneet koko iltapäivän maalausurakkaa ja tein illaksi kalakeiton hauesta. Se on herkkuamme, kun sekaan laittaa runsaasti perunoita, voita ja sipulia. Puhdistin kalapalan ruodoista mielestäni tarpeeksi huolella ja aloitin syömisen, mutta viimeistä lusikallista syödessäni tunsin kovan piston kurkussani. Juoksin ulos kakistelemaan ja yritin oksentaa ja yskiä ruotoa pois. Ruoto tuntui sormessani syvällä kuitenkin kurkun yläpäässä, mutten saanut sitä pois, kun se oli iskeytynyt tiukasti kurkkuun. Mieheni oli nopea ja tilasi heti ambulanssin viereiseltä kylältä, kun näki surkean läähätykseni ja kakisteluni. Pojat tulivat kohtuullisen nopeasti ambulanssilla mökille. Mutta koska emme saaneet keväällä nimettyä heti tietämme, tien löytäminen vei oman aikansa ambulanssilla ja mieheni meni vastaan autollaan. Kylläpä aika tuntui pitkältä siinä yökötellessä. Jokainen minuutti oli tuskaa. Pistos oli aika kova, en uskaltanut n...
Lue lisää