Kalevalan päivä

 
 
Olen aina pitänyt Kalevalan päivästä. Ehkäpä yksi syy on, kun Elias Lönnrot keräsi lapsuuden maillani kalevalaisia runoja kirjaansa, josta tuli Suomen kansan kansalliseepos. Perimätiedon mukaan Elias istui kotipaikkamme koivun alla ja keräsi runoja paikkakunnan runonlaulajilta 1830-luvulla. Koivua sanottiin Lönnrotin koivuksi. Hän tuli pohjoisen suunnasta ja kun talossa asui herännäisiä, hän jäi sinne vähäksi aikaa. Juureni ovat itäisessä Suomessa ja Kalevalan tarinat kiehtovat suuresti  mielikuvitustani. Mikä runoista tuli kotiseudultani?  Kalevalassa kerrotaan kansojen ja sukujen välisistä riidoista, kostoretkistä ja kosiomatkoista. Samoja ongelmia on tänäkin päivänä hieman eri muodossa. Islannin saagoissa on paljon saman  tapaisia aiheita, joita luin joskus Islannin matkasta innostuneena. Islannin saagat ovat vain paljon raaempia ja julmempia. Elias Lönnrot muokkasi tarinoita itse, joten ne saattoivat muuttua hieman siitä, miten ne hänelle kerrottiin. Kalevala on ollut  tärkeä kirja suomalaistunteille aiemmin ja miksei tänäänkin 100-vuotiaalle Suomelle. Olemmehan kaikki Kalevalan katajaista kansaa...

Tässä kartassa näkyvät E. Lönnrotin runonkeruumatkat:
http://neba.finlit.fi/kalevala/kuvat/picture.php?picture=kartta1.jpg&caption=Elias Lönnrotin keruumatkojen kartta


Tätini maalasi taulun Lönnrotin koivusta.

 
 
 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kevät keikkuen tulevi

Kuva
Kalevalan sanoin: Kevät keikkuen tulevi, suvi suuta vääristellen. Se kyllä tarkoitti aikoinaan, että keväällä ei ole enää tarpeeksi ruokaa, vielä vähemmän kesän alussa. Talvivarastot oli syöty ja olo oli heikko. Mutta silti oli kevättä rinnassa. Nykyihmiselle kevät keikkuen tulevi tarkoittaa enemmänkin säiden vaihtelua. Harva tietää tuon sanonnan taustat, mutta väliäkös sillä. Kevät tulee kuitenkin. Tai ehkä vapun seutuun voidaan sanoa, että kevät keikkuen tulevi, kun katsoo hieman huojuvia tyyppejä.                         Kuvat Kuopiosta Pohjois-Kallaveden rannalta 7.4.2014 noin klo 17.30.                                                           Kamera Nokia Lumia 1020
Lue lisää

Kalanruoto kurkussa ambulanssilla sairaalaan!

Jopas taas sattui kesän juttu eli syödessä sattuu! Olimme mökillä uurastaneet koko iltapäivän maalausurakkaa ja tein illaksi kalakeiton hauesta. Se on herkkuamme, kun sekaan laittaa runsaasti perunoita, voita ja sipulia. Puhdistin kalapalan ruodoista mielestäni tarpeeksi huolella ja aloitin syömisen, mutta viimeistä lusikallista syödessäni tunsin kovan piston kurkussani. Juoksin ulos kakistelemaan ja yritin oksentaa ja yskiä ruotoa pois. Ruoto tuntui sormessani syvällä kuitenkin kurkun yläpäässä, mutten saanut sitä pois, kun se oli iskeytynyt tiukasti kurkkuun. Mieheni oli nopea ja tilasi heti ambulanssin viereiseltä kylältä, kun näki surkean läähätykseni ja kakisteluni. Pojat tulivat kohtuullisen nopeasti ambulanssilla mökille. Mutta koska emme saaneet keväällä nimettyä heti tietämme, tien löytäminen vei oman aikansa ambulanssilla ja mieheni meni vastaan autollaan. Kylläpä aika tuntui pitkältä siinä yökötellessä. Jokainen minuutti oli tuskaa. Pistos oli aika kova, en uskaltanut niela
Lue lisää

Ajatuksia tähän aikaan

Kuva
Kahlil Gibran oli nuoruuteni ajan runoilija, jonka ajatuksia luin ja ihailin. Nyt hänen viisaat mietteensä ovat taas ajankohtaisia tässä vaikeassa ajassa. Jokaisen talven sydämessä on väräjävä kevät, ja jokaisen yön hunnun takana on hymyilevä aamunkoitto. Ihmisten joukossa tahtoisin mielummin olla se, jolla on unelmia ja halu täyttää ne, kuin suurin ihminen ilman unelmia ja toiveita. Jonakin päivänä olen puu, ja tuuli laulaa oksissani ja aurinko tanssii lehdilläni, ja olen vahva ja kaunis kaikkina vuodenaikoina. Sydän ymmärtää, mitä kieli ei koskaan ilmaise ja mitä korvat eivät voi kuulla. Tuuli voi puhaltaa ja tyyntyä, meri voi aaltoilla ja asettua, mutta elämän sydän on rauhallinen ja hiljainen maailma, ja tähti, joka siinä loistaa on ikuisesti kiinteä. Muistaminen on eräänlaista kohtaamista. Unohtaminen on eräänlaista vapautta. Salaisimmat kyyneleemme eivät koskaan etsi silmiä. Paulo Coelho on tämän päivän nuorille eilisen Gibran: Unelman tekee m
Lue lisää