Annin aatoksia

Kaikille, jotka satutte eksymään tämän blogini sivuille, toivottelen paljon parempaa uutta vuotta 2009! Kaikesta huolimatta, nokka pystyyn ja menoksi! Ja hammasta purren purjeet ylös! Hauskoja aaton juhlia kaikille! toivottelee Anni Aatos

Joulun aikaan on ihanaa hiljentyä ja lukea tuolissa, sohvalla tai sängyllä. Tv:stä kyllä tulee koko ajan mielenkiintoista ohjelmaa, mutta eihän kukaan jaksa koko ajan toljottaa silmät pyöreinä. Tukka auki-sarja olisi voinut kyllä vielä jatkua, kerrankin oli sarja, jossa oli kauniita vaatteita, tyylikkäitä miljöitä ja hauskaa. - Parhaillaan luen kahta kirjaa vuorotellen, viime vuoden ja tämän vuoden Finlandialla palkittuja kirjoja. Hannu Väisäsen kuvaus Oulusta on mukavaa luettavaa ja nostalgista tunnelmaa täynnä. Mutta Sofi Oksasen Puhdistus tempaisi mukaansa tosi vauhdilla, vaikka se onkin ankea ja ikävistä asioista kertova kirja. Se on myös naisen kirja, feministin kirja. Kun kirja kuvaa elämää eri vuosikymmeniltä noinkin lähellä kuin Virossa, tulee välillä mieleen, että olisiko meilläkin naisten asiat noin heikosti, jos emme olisi itsenäisiä. Alakulo on valtava. Naisilla ei ole mitään arvoa ja heitä käytetään häikäilemättä hyväksi. Selviytymisen keinot ovat monet. Ollaan onnellisia

Kuopiossa joulussa oli parasta lumi ja pakkanen. Tämä joulu jää mieliin lumisena jouluna pitkästä aikaa. Tänä aamuna pakkasta oli -8C ja jäät alkavat näköjään kestää, kun koiralenkillä näin rannasta katsellessa jonkun vanhemman miehen istuvan keskellä järveä kalassa -kai pilkkimässä! Huh-huh! Rohkeita riittää ja aina joku vain tippuu heikkoihin jäihin alkutalvesta.

Saimme todella valkoisen ja lumisen joulun tänne Pohjois-Savoon! Tänään on satanut ja satanut lunta todenteolla. Puut ovat Puijon metsässä satumaisen näköisiä. Liikenne keskustassa oli vaan kaaoksessa iltapäivällä täysin, siksipä asemalta lomalaisia hakiessa meni tunti normaalin kymmenen minuutin sijaan! Iltajunan matka katkesi Pieksämäelle ja lopun matkaa piti matkalaiset tuoda VR:n perille linja-autolla. Ihanaa - joulun flunssa on takana ja saamme viettää perhejoulua kuuden hengen voimalla. Ruuat teemme porukalla yhdessä päivässä! Nyt vain joulusta kaikki nauttimaan!

Eilen ja tänään on tullut luettua lehtiä, kun lentsutauti iski sellaiseen kuntoon, ettei paljon muuta huvittanut tehdä kuin loikoilla kesken joulutöiden. Anna-lehden toimittaja kertoi joulustaan miehensä suvun luona Italiassa. Olihan siinä eroa suomalaiseen paatokseen ja rauhaan. Joulu laitettiin pystyyn parissa päivässä, mammat väänsivät kiireellä ruuat ja herkut, lahjat ostettiin kaikille viime tingassa, jouluvalot olivat kaikki värikkäitä ja erityisen välkkyviä ja kynttilöiden polttaminen tarkoitti vainajien muistelua. Joulu on Italiassa iloinen juhla, jota pitää riemukkaasti juhlia. - No meillähän julistetaan Turusta vakavasti joulurauha, joka tarkoittaa sitä, ettei saa hillua ja riehua eikä naapureitaan häiritä. Jotenkin kaipaisin kuitenkin suomalaiseen jouluun ripauksen edes ruotsalaista hilpeää meininkiä kuten Fanny ja Aleksander-elokuvassa, joka on mielestäni yksi parhaista joulun kuvauksista. Ehkäpä suomalaisten paatoksellinen joulunvietto johtuu useista sodista, joita olemme

Nautin todella paljon joulukuusta ja joulusta! Sääli vaan, kun joulu menee niin nopeasti ohi. En voi tajuta ihmisiä, jotka valittavat joulusta. Eikös se ole vaan mukavaa, kun joku muistaa taas kortilla kaiken kiireen keskellä. Tai saa paketin, jota ei edes odottanut. Yllätykset kuuluvat jouluun ja voihan sitä itsekin yllättää vaikkapa uuden mukavan tai vanhan äkäisen naapurin. Jouluna saa tehdä joulun herkkuruokia, leipoa ja juoda jouluglögiä, ja lukea ja levätä. Eikä se yksinolokaan niin kauheaa ole, laittaa vaan radion soimaan ja sieltä tulee paljon kaunista joulumusiikkia, jos ei ehdi konserttiin! Mikä sen ihanampaa kuin rauhallinen joulutunnelma! Kauppoja ei ole pakko ravata kieli vyön alla, voihan joulutunnelmasta nautiskella hitaasti lorvimalla ja katsella vaan muiden jouluhössötystä, joka sekin on joskus hauskaa! Vietimme ystäväporukalla perjantaina jouluaskarteluiltaa. Luontomateriaaleista teimme joulutonttuja ja asetelmia ja ammuimme liimapistoolilla käpyjä koivuhalkoihin. Kyl

Ahtisaari on varmaan ansainnut Nobelin, vaikka siitä nyt peräti riidellään Norjassa! Huh-huh!Rauhanpalkinnosta riita, siinäpä se taas näkyy ihmisten viisaus. En voi käsittää tyhmempää riitaa. Norjalainen toimittaja on sitä mieltä, että rauhanpalkinto pitää antaa henkilölle, joka on ansioituneesti estänyt sodan tai konfliktin ja vieläpä Nobelin tahdon mukaan edellisenä vuonna. Mistähän niitäkin löytyy? Eiköhän ole parasta palkita hyvä tarkoitus rauhan aatteesta, joka Martti Ahtisaarella on ollut työtä tehdessään. Hyvä oli hänen toiveensa taannoin julkisuudessa, että Suomi liittyisi Natoon, joka on rauhan järjestö eikä sotilasliitto. Siinä olen samaa mieltä, vaikkei moni suomalainen sitä usko, vaan pelkää tuota outoa isoa naapuria. Nyt venäläiset ovat vetäneet herneen nenäänsä suomalaisen Nobel-palkinnosta. No, ainahan joku reagoi toisin, teki niin tai näin, koskaan ei miellytä kaikkia! Kuuluin itse muuten nuorena Rauhanpuolustajiin, koska käsitin sen maailmanlaajuisena rauhan organisaat

Tänä aamuna tuli luettua Hesarista juttua siitä, miksi lääkelaitoksen siirtäminen Kuopioon olisi huono ajatus. Ei ole alkuunkaan! Siirto on hieno ajatus. Kaikkien ei tarvitse pakkaantua pääkaupunkiin, joka on jo aika kallis paikka asua. Toimittaja oli käynyt torilla ihmettelemässä ja jututtamassa ihmisiä ja ihmetteli, mikä Kuopiossa on mukamas niin hyvää, että tänne kannattaa muuttaa. Kuulema ei ole puolisoille muuta tarjolla kuin siivoojan ja tarjoilijan töitä. Aivan täyttä puppua! Kuopiossa on suurikokoinen lääketeteeseen ja farmasiaan painottunut yliopisto, vireä tiedelaakso ja sen ympärillä on koko ajan lisääntyvä määrä yrityksissä uusia työpaikkoja. Jos on koulutusta, työtä löytyy taatusti. Lisäksi Kuopio on muutenkin todella hieno paikka asua. Kokemusta on, voin sanoa 13 pääkaupungissa vietetyn vuoden jälkeen. Asunnot ovat halvempia, pienen kerrostaloasunnon hinnalla täältä saa ison rivi- tai omakotitalon järven rannalta. Matkat ovat lyhyempiä kuin Helsingissä paikasta toiseen,

Kuopion Tuomiokirkossa oli tänä iltana hieno joulukonsertti, jossa lauloivat isä Pertti Rusanen, tytär Johanna Rusanen-Kartano ja velipoika Ville Rusanen. Kauniinpaa konserttia saa etsiä. Kirkko oli aivan täynnä. Oli ihanaa nähdä muukin Rusasen suku, mummit, isä-Kartano ja pikkuinen Kartano-poikakin availi ääntään äidin laulun mukana sopivasti takarivissä. Kaunis Johanna Rusanen-Kartano laulaa kuin enkeli, hänen äänensä on kehittynyt entisestään. On upeaa, kun Kuopiolla on oma laulaja-perhe, jota kuuntelimme tippa silmässä. Kun Johanna laulaa Ave Marian, se soi kirkossaa upeasti. Tai hänen Avaruus-laulunsa Lumi-ukko elokuvasta ja perinteinen Varpunen jouluaamuna. Perinteiset joululaulut Arkihuolesi, En etsi valtaa ja Taas kaikki kauniit muistot olivat hienoja esityksiä. Me kuopiolaiset saamme nauttia jatkuvasti korkeatasoisesta kulttuurista, jota on melkein jokaisena viikon päivänä tarjolla kaupungissamme. Joulun aika on kulta-aikaa kuunnella hienoja konsertteja kirkoissa ja saleissa.

joka muuttui harmaaksi loskaksi päivällä. Apua! Eikö talvi tule edes Kuopioon? Jostain luin ennusteen, jossa luvattiin tänne meille aitoa valkoista joulua. Miten ihmeessä ne tieteilijät voivat sen jo nyt tietää? Onhan se positiivista. - Joo, osaan minäkin ennustaa; laman jälkeen tulee hurja nousukausi, kansantalous vain paranee, ostovoima on ensi vuonna aivan toista. Ihmiset matkustelevat, syntyy uusia työpaikkoja nyt menetettyjen tilalle. Joulun jälkeen tulee kevät ja aivan varmasti parempi kesä kuin viime kesänä! Onnea Sofi Oksanen! Finlandia-palkinto meni oikealle ihmiselle. En ole vielä lukenut kirjaa, mutta luen aivan varmasti. Sohvi on reipas nuori ja upea taideteos itsekin. Erottuu taatusti massasta. Hän on kuin meidän Minna Canthimme, joka toi myös aikanaan yhteiskunnallisia epäkohtia esille. Mutta, onkohan tuo Finlandia-palkintosumma nyt liian pieni, vain 30 000 euroa? Hassua kun Big Brother-ohjelma-hirvistyksen voittajakin saa 50 000. Finlandia-palkinnon pitäisi olla ainakin

Eilen illalla kävimme katsomassa Kuopion kaupungin teatterin menestysmusikaalia Chigago! Se oli hurja ja vaikuttava esitys täynnä vauhdikasta tanssia, laulua, jazzia, menoa ja meininkiä. Aihe oli tappaminen, murhat, vankila ja naisten raaka rikollisuus. Jotenkin se amerikkalainen meno kieltolain ajan 20-luvulta käy tähänkin päivään. Mutta pistää taas miettimään, miksi minäkin nauroin, kun nainen ampuu miehensä ja kaksi rakastajaa. Onko väkivaltaväritteinen kevyt viihde moraalisesti oikein? Ei varmaan! Vai onko se sittenkin vain tapa tuoda esille vakava asia eli rikokset, korruptio, raakuus? Aivan kuin olisi käynyt siis Chigagossa. No joo. Tässä joku aika sitten tuttuni kävi siinä hurjassa kaupungissa ja hän sanoi, että eihän siinä hotellin lähellä sattunut kuin 10 murhaa sinä viikonloppuna! - Teatteri oli muuten viimeistä paikkaa myöten täysi, sitä näkee harvoin. Kannattaa nyt mennä räväkkään musikaaliin, joka sopii nuoremmillekin. Kuopiossa on korkeatasoista kulttuuria, on tanssin ja