Joulua jos jonkinmoista...

Eilen ja tänään on tullut luettua lehtiä, kun lentsutauti iski sellaiseen kuntoon, ettei paljon muuta huvittanut tehdä kuin loikoilla kesken joulutöiden. Anna-lehden toimittaja kertoi joulustaan miehensä suvun luona Italiassa. Olihan siinä eroa suomalaiseen paatokseen ja rauhaan. Joulu laitettiin pystyyn parissa päivässä, mammat väänsivät kiireellä ruuat ja herkut, lahjat ostettiin kaikille viime tingassa, jouluvalot olivat kaikki värikkäitä ja erityisen välkkyviä ja kynttilöiden polttaminen tarkoitti vainajien muistelua. Joulu on Italiassa iloinen juhla, jota pitää riemukkaasti juhlia. - No meillähän julistetaan Turusta vakavasti joulurauha, joka tarkoittaa sitä, ettei saa hillua ja riehua eikä naapureitaan häiritä. Jotenkin kaipaisin kuitenkin suomalaiseen jouluun ripauksen edes ruotsalaista hilpeää meininkiä kuten Fanny ja Aleksander-elokuvassa, joka on mielestäni yksi parhaista joulun kuvauksista. Ehkäpä suomalaisten paatoksellinen joulunvietto johtuu useista sodista, joita olemme saaneet kokea lähihistoriassa.

Toinen jutun juuri löytyi HS:n tämän päivän numerosta, kun vaihtoehtoperhe kertoi elämästään Valtimolla susirajoilla. En voinut kuin kauhistella tuota omavaraistalous-elämänfilosofiaa, miten heidän mielestään maailma pelastuu. Koulutetut ihmiset asuvat jumalan selän takana ja ovat täysin omavaraisia. Kyllä näillä itäisillä seuduilla tarvitaan hyviä ja ahkeria nuoria tekemään yhteiskunnalle tuottavaa työtä, josta maksetaan iloisesti verot muiden hyväksi. Perhe käyttää kuitenkin kunnan koulua, terveydenhoitoa, teitä ja ties mitä. He ovat mielestäni täydellisiä loisia, joita oli ennenkin maailmassa, mutta ei vapaaehtoisesti. Kyllä ei voi toivoa kuin tervettä järkeä tulisi päähän ja he menisivät töihin. Joulua he eivät tietenkään vietä sen kaupallisuuden takia. En sano, etteikö kulutustaan voisi jokainen miettiä, mutta kohtuus kaikessa ja paras tapa elää on kultainen keskitie.