Annin aatoksia

En kyllä ymmärrä, miksi pitäisi jäädä yleensäkään eläkkeelle, jos on terve ja järki juoksee. Maalla on paljon esim. maanviljelijöitä, jotka tekevät tuottaviakin töitä säännöllisesti aamusta iltaan, vaikka ikää on miten paljon. Ja he ovat useimmiten erittäin terveitä. Tässä helmikuussa, kun olin sairaana ja siten pakkolomalla kotona, en kaivannut mitään muuta niin paljon kuin säännöllistä työntekoa. Kun ikää tulee, pitäisi olla mahdollisuus tehdä lyhyempää päivää, osapäivätyötä, mutta työ on se joka pitää terveenä ja estää dementoitumisen. Työntekijöistä pitää pitää hyvää huolta ja omaa kuntoaan pitää hoitaa, että jaksaa mahdollisimman pitkään olla töissä. - En halua koskaan olla eläkeläinen! Siksipä minulla on jo valmiiksi monia suunnitelmia uuden työn ja yrityksen pyörittämiseksi, kun olen joskus eläkeiässä! No, ehkäpä ajattelisin eri lailla, jos olisin vaikka opettajana tai minut irtisanottaisiin tai lomautettaisiin.

On käsittämätöntä, mihin tätä Lex Nokiaa tarvitaan! Kuka työnantaja jaksaa availla työntekijöidensä sähköposteja ja vakoilla, mitä he siellä viestittävät. Jokaisen työnantajan pitää tehdä sellainen työsopimus, joka sisältää jo sopimuksen, ettei yrityksen asioista kerrota eteenpäin. Jokaisen työntekijän pitää olla luottamuksen arvoinen. Jos lavertelusta jää kiinni, siitä pitää saada rangaistus. Hyi sitä työntekijää, joka rikkoo työnantajansa luottamuksen. En voisi kuvitella toimivani työnantajani selän takana ja laverrella asioista ulospäin. Ja jos on niin tyhmä työntekijä, joka käyttää firman sähköpostia omiin juttuihinsa ja laverteluun, hävetköön! ps - kyllä ymmärrän työnantajiakin täysin ja lain valmistelua, joku tolkku viestien lähettelyssäkin pitää olla - sananvapaus on ihan muuta kuin toimiminen selän takana!

Niin, aika moni meistä sanoisi, että emme tarvitse. En ainakaan lähettäisi omia tyttäriäni missikisoihin. Eri asia, jos he menisivät omasta halustaan. Kyllähän missikisoilla on edelleen katsojansa ja kannattajansa. Naisasiaa missikisat tuskin edistävät. Kauheaa on lähinnä se arvostelu ja arviointi, mitä misseihin kohdistetaan. Ja kun he ovat nuoria, jokainen negatiiviinen arvostelu sattuu. Muutama vuosi sitten oli kisoissa mukava kuopiolainen Sara, joka oli luonnossa todella komea ilmestys. Kun hän meni missikisoihin, kaikki huomasivat vain hänen toisen karsastavan silmänsä. Varmaan hän saa lopunikäänsä kantaa sitä leimaa. En tiedä hyötyikö hän kisoista? Toivottavasti. Missikisat ovat aika vaarallinen paikka tulla julkisuuteen, koskaan ei tiedä mitä kirjoitetaan ja mistä arvostellaan. - Mutta me tavalliset taivaan alla tallaajat tarvitsemme julkkiksia, jotta saamme elää rauhassa omaa elämäämme ja kauhistella tai ihastella julkkisten elämän menoa. Lehdet ja media elävät julkisuuden henk

Tämän päivän sana on nettiyhteisössä Facebook eli kasvogalleria, jonne innokkaat keräävät kavereita kuin me tytöt kiiltokuvia tai filmitähtien naamoja ennen vanhaan. Kenellä on mitenkin paljon kavereita, joillakin jopa satoja. Itsekin laitoin naamamani kuvan galleriaan ja koskaanhan ei sitten tiedä, mistä oma naama sitten esiin pullahtaa. No, en notku iltoja Facebookissa, säilytän muutaman ulkomaisen ystäväni nimiä ja yhteytietoja siellä, jos satun niitä joskus tarvitsemaan. Edes kaikki lapseni eivät halua olla ystäviäni Facebookissa ja senhän ymmärrän oikein hyvin, ettei ole kivaa, jos äiti sattuu seurailemaan lapsensa salaisia juttuja. Luulen, että Facebook elää aikansa kuten Messenger tai Skype. Kuka siellä jaksaa elää virtuaalielämää loputtomiin? No, ehkä jotain hyötyäkin on Facebookista, mutta oikea elämä on aivan jotain muuta. Tekijänoikeuksia on mahdotonta seurata, jos joku napaa minunkin vanhan kuvani ja vaikkapa nimitietoni toisella puolen maapalloa. Luulen, että lähivuosina t

Hyvää ystävänpäivää tänään ja vielä huomennakin. Amerikkalainen ystävänpäivä on tullut jo tavaksi Suomessakin ja sitä vietetään kuka mitenkin, aika moni ypöyksinkin. Ystävänpäivänä voisi jokainen miettiä sitä, miten olisi ystävällisempi läheisilleen ja jopa vieraammillekin. Paljon on onneksi menty eteenpäin ystävällisissä tavoissa ja hyvässä palvelussa, mutta maailma ei ole vieläkään valmis ystävällisyyden suhteen. Yksikin ystävällinen sana voi lämmittää mieltä pitkään. Siispä ystävyystalkoot pystyyn ja hyvyyttä kylvämään ympäristöön. Se olisi vasta oikea ympäristöteko tällaisena aikana, kun kovat arvot jyräävät varsinkin työmaailmassa.

Olin päättänyt pistää itseni kovalle kuurille helmikuussa ja viettää tipattoman tammikuun jälkeen herkuttoman helmikuun. (Tipaton tammikuu ei minulle tuota tosiaan yhtään vaikeuksia, koska en käytännössä naukkaile juuri lainkaan, joskus lasi viiniä tulee ruuan kanssa otettua, ja en ole erityinen viininkään ystävä - lempijuomani ovat vesi ja maito!). Niin - herkuton helmikuu alkoi todellakin ilman herkkuja, ja sekös onkin tosi rankkaa. Kun kieltäytyy suklaasta joulun mässäilyn jälkeen, kekseistä, pullista, ties mistä herkuista, on olo aika ahdistava. Itsekuria se vaatii ainakin minulta. Ja eipä muuta siitä seuraa kun veren sokeri laski nopeasti, iski ihan oikea supernovainfluenssa kovan kuumeen kanssa (-39C). Kun on viettänyt kolme päivää sängyn pohjalla kuumehoureessa, ei oikein tiedä enää kuka tässä on. Ruoka ei maistu, vesi vain ja banaanit. En ole eläissäni ollut näin sairas! Aika kuurihan tämä on koko elimistölle. Nyt uskon senkin, että influenssaan voi jopa kuolla. Kuulema nykyise

Näin kirjoitti toimittaja Anna-Stina Nykänen sunnuntain Hesarissa suuremmoisessa jutussaan, missä nyt yhtäkkiä kehutaan Kuopiota maasta taivaaseen. Kieltämättä kaupunkimme on aito kulttuurikaupunki, josta löytyy vaikka mitä mukavaa. Teatteria, ei kaupallista elokuvaa, VB-valokuvakeskus, jazzin ystäville klubeja, kirjastoa, konserttitaloa, taidenäyttelyjä. Jutusta oli vain unohdettu mielestäni pääasia, meidän upea hieno luontomme, joka on jokaisen ulottuvilla, rantaan on lähes joka paikasta aika lyhyt matka. Nyt tuntuu tuulevan taas jostain muualta, kun juttu savolaisista muuttui ylistykseksi. Hyvä näin! Asummehan mitä parhaimmassa kalakukkojen kaupungissa, vaikka aika harvoin sitä herkkua syömme. Luulen, että monelle muuttajalle selviää ajan kanssa ne hyödyt, jotka ovat erinomaisia pienemmässä kaupungissa asuessa. - Kun kävin viikonloppuna pääkaupungissamme Helsingissä, tuntui, että aika menee siellä helposti autossa istuessa paikasta toiseen liikkuessa ja ruuhkaa riittää viikonloppuna