Annin aatoksia

Niin mitähän sitä tekisi isolla lottopotilla. - Varmaan ihan ensiksi kaikkea hullua, mitä ei nyt voi tehdä. Pitäisin pitkän loman, jota en ole taas moneen kesään pitänyt. Kiertäisin maapallon yhdessä mieheni ja lasteni kanssa. Ehkä ostaisin talon Italiasta tai Ranskasta tai Kreikasta lomapiipahduksia varten. Perustaisin mukavan erikoisen ravintolan Kuopioon. Antaisin hyväntekeväisyyteen kuten kouluille ja päivähoitoon sekä vanhuksille ja nuorille. Jakaisin rahaa ystäville ja sukulaisille kirjekuorissa kyläillessäni. Ehdottomasti pistäisin pystyyn tosi isot kesäjuhlat kaikille sukulaisille ja ystäville kunnon musiikin ja ohjelman kera. Paremman autonkin voisin ostaa tai en sittenkään, ukin vanha 95 vuosimallin vähän käytetty siisti automaattivaihdeauto on ihan näppärä peli edelleen kaupunkiajossa. Autoon ei kannata sijoittaa, mutta hyvää metsää ostaisin ja rantatontteja lapsille. Parit osakkeet kaupungista voisin ostaa sekä Helsingistä pikkukämpän ja ison talon maalta perheelle komeall

Nyt olen alkanut miettimään ikääni, oikeastaan vasta eka kerran. Omat vanhemmat ovat jo hieman vanhoja ja lapseni aikuisia, itse on siellä puolivälissä. Aikaa on yhtäkkiä vaikka miten paljon ja vaikka vallan mitä voisi tehdä. Mutta iskeekin se mukavuuden halu! Kotona onkin tosi mukavaa - levätä. No ainahan voisi heilua jossain riennossa tai kuntoillakin voisi, mutta työpäivän jälkeen tuntuu, että yksi pitkä koiralenkki riittää. Niin - siitäpä seuraa huono omatunto, kun istuu tv:n tai tietsikan ääreen ja tulee valistusta kevyestä olosta tai lukee kevään terveellisestä trendistä. Miksen saa olla rauhassa kotonakaan? Aina se joku osoittelee minua sormella tv:stä, lehdestä, kadulta, seminaarista yms. - tee sitä, tee tätä, tulet laihemmaksi, onnellisemmaksi, terveemmäksi, iloisemmaksi, sosiaalisemmaksi. Luin ruotsalaisesta lehdestä mallimummosta, joka oli 80 vuotias ja teki mallin töitä täyttä häkää, hoikka kun oli eli mielestäni suorastaan laiheliinimainen. En tiedä haluaisinko olla sella

Hallituksen esitys työelämän pituudesta on todella terveellinen esitys, koska se laittoi ihmiset miettimään ja keskustelemaan aiheesta. Kuka jaksaa olla töissä 65-vuotiaaksi, se riippuu todellakin paljon siitä mitä se työ ja millaista. Onko työyhteisö mukava, onko pomo ymmärtävä, onko palkka työtä vastaava, pysyykö pää ja keho terveenä??? - Jos saa tehdä mielekästä ja mielenkiintoista työtä omassa tahdissa ja rauhassa, työnteko ei vie voimavaroja vaan antaa voimia. Työssäjaksamiseen tulee paneutua joka työssä. Suurempi ongelma on se, miten saada nuoret nopeasti koulutettua työhön. On ymmärrettävää, jos esim. lääkärien koulutus erikoistumisineen vie vuosia, mutta monilla aloilla riittäisi vähempikin kirjojen pänttääminen, koska nykyisin suurimman osan opista oppii työssään. Moni vanha opittu tieto on vanhaa, kun menee työelämään. Työn kautta kouluttaumista pitäisi lisätä eli oppisopimuskoulutusta monelle alalle. Monesti juuri valmistunut maisterikin pitää opettaa kädestä pitäen uusiin t

Kun pitää viikon hiihtoloman pohjoisessa ja tulee etelään, tuntuu joka kevät siltä, että kesä on taas aika harppauksen lähempänä kuin viikko sitten. Valoa ja aurinkoa on jo enemmän, linnut lirkuttavat, illat ovat valoisia, luonto tuoksuu jo keväälle. Kyllä loma tekee hyvää, kun edellisen viikon loman on pitänyt heinäkuussa. Liikunta tekee hyvää - hiihto, luistelu, jumppa, keilaaminen, lepääminen ja jopa kävely puhtaassa raikkaassa luonnossa antaa energiaa taas pitkän aikaa. Tanssii tähtien kanssa on hyvää keväisen kevyttä viihdettä, vaikka kaikkien askel ei nousekaan yhtä kevyesti. Pirkko Mannola näytti taas kansalle, miten sorjassa kunnossa pysyy kun harrastaa tanssia ja aktiivista liikuntaa koko ikänsä. Vaikka Pirkon Åke menehtyi, tanssi on varmaan aika hyvää terapiaa kaiken surun keskellä. Onneksi tanssiin ei enää suhtauduta kuten aikoinaan, kun olin nuori tyttönen. Silloin oli vielä paljon ihmisiä, jotka pitivät tanssia synnillisenä paheena. Nyt tanssia pidetään terveellisenä ja ta